Tulevaisuus on Toivoa täynnä –Tommi Musturi

Teksti: Ville Hänninen

Tommi Musturista on tullut suomalaisen taidesarjakuvan primus motor, joka suuntaan kurottava ja kaikkialle ehtivä energianlähde, joka ehtii omien sarjakuviensa lisäksi olla julkaisemassa useita antologioita ja pyörittää paria kustantamoa.

valokuva_musturi.gifKaiken takana on rohkea heittäytyminen. Vielä joitakin vuosia sitten Musturi oli töissä Habbo Hotelin kehittäneessä Sulakkeessa, mutta hänestä tuntui, ettei aika riitä sille, mikä on tärkeintä: piirtämiselle.
”Päätin ryhtyä kokopäiväiseksi sarjakuvataiteilijaksi. Ratkaisu pelotti, mutta nyt tuntuu hyvältä. Välillä käy mielessä, millä tulevaisuudessa elää – mutta aina sitä jotenkin pärjää. Tärkeintä on tehdä sitä, mitä pitää itse tärkeimpänä.”
Ulkopuolisen silmin näyttää siltä, että Musturi tekee yhtä paljon töitä kuin Sulake-aikoinaan – mutta nyt itsensä ja suomalaisen sarjakuvan hyväksi.
Häneltä on ilmestynyt jo kaksi Toivon kirjaa, ja kolmas ilmestyy ensi keväänä. Kaikkiaan luvassa on viiden albumin pituinen kokonaisuus, joka valmistunee vuonna 2010.
”Aloin tehdä Toivon kirjoja vuonna 2004 ja olen kirjoittanut 170-sivuisen tarinan valmiiksi kauan sitten. Olen kuitenkin niin hidas piirtäjä, etten ehdi tehdä kerralla vaan olen julkaissut Toivoa osissa. Syynä oli sekin, että halusin kokeilla tarinan mittaan erilaisia tyylejä ja tunnelmia. Kun tarinan jakaa, se onnistuu hyvin.”
Siinä missä esimerkiksi hänen luonnoskirjansa ovat puhdasveristä taidetta taiteen vuoksi ja hänen kymmenisen vuotta toimittamansa Glömp-antologia tinkimätön kokeellisen sarjakuvan näyttämö, Toivon kirjat ovat Musturin näkemys helposti lähestyttävästä sarjakuvasta.
”Pyrin tekemään sarjakuvan, joka on kaikille suunnattu. Piirrostyyli on vanhaa tyyliäni, helposti lähestyttävänä versiona. Ympäristöihin, yksityiskohtiin ja tapahtumiin on helppo sijoittaa itsensä. Kerronnaltaan Toivon kirjat ovat suhteellisen perinteistä sarjakuvaa.”
”Tarinan pohjavire sen sijaan on samanlainen kuin oikeastaan kaikissa jutuissani: ne ovat usein vähäeleisiä, merkityksillä täyteen ladattuja. Vähäeleisessä tarinassa pienikin muutos voi kehkeytyä hyvin erityiseksi. Silloin tarinan käänteiden voima kasvaa.”

Loputtomasti samaa, loputtomasti samaa

Musturi pitää Toivon kirjojen päällimmäisimpänä teemana sitä, miten ihminen määrittelee toisen ihmisen olemassaoloa. Se näkyy varsinkin kokonaisuuden myöhemmissä osissa. Selkeästi kyse on kuitenkin myös perinteisen suomalaisen miehen kuvasta: 30-vuotiaan miehen ironinen mutta silti lempeä näkökulma vanhemman sukupolven maailmaan.
”Onhan siellä sellaista perimaskuliinista kuvastoa paljon. Kaikki juontaa juurensa Juupajoelle, josta olen kotoisin ja sieltä saanut aineksia tarinoihin. Kyllä se esimerkiksi Toivoissa näkyy, että asuin asevarikon vieressä viisivuotiaaksi”, perinteisessä työläisperheessä kasvanut Musturi kertoo.
Edelleenkin lapsuuden maisemat toimivat innoittajana. Tarmo Koiviston Mämmilää lukeneet tietävät Juupajoen (sarjakuvassa Eipäjoki) Oriveden naapurikunnaksi, mutta useimmista paikka ei kuulostane millään lailla tutulta. Siellä, keskellä ei-mitään, on Musturin mukaan ollut välillä raskasta mutta vapauttavaakin kasvaa.
”Kun minulla on suuria projekteja kesken, vetäydyn yhä mielelläni Juupajoelle ja vain piirrän. Toivon kirjojen miljöö on silkkaa Juupajokea. Voisin näyttää paikan päällä lähes jokaisen sarjakuvien yksityiskohdan puista rakennuksiin.”
”Lapsena asuin 50 hengen kylässä. Siellä ympäristö muodostui ystäväksi. Kun olin teini, vihasin koko paikkakuntaa, koska siellä ei tapahtunut mitään. Nyt menen sinne rauhoittumaan samasta syystä: kaikki on paikallaan, eikä mikään muutu.”

Leikki on piirtäjän työtä

Toivon kirjojen lisäksi Musturi valmistelee pitkää Walking With Samuel -sarjakuvaromaania, joka on Kuti-lehdessä ja Glömp-antologiassa julkaistujen tarinoiden perusteella Toivoa vapaamuotoisempaa, sanatonta sarjakuvaa. Ensi vuonna ilmestyvä kirja julkaistaan suomen lisäksi ainakin saksaksi.
Siinä missä Toivon kirjat tuovat mieleen Chris Waren, Samuel on lähempänä omituisten otusten kerhomestaria Jim Woodringia. Musturin tapa kertoa on kuitenkin juuri hänelle ominainen: ironinen, monitasoinen, sanomaansa alleviivaamaton.
”Pääsen siinä sukeltamaan eräänlaiseen fantasiamaailmaan ja leikkimään sarjakuvakerronnalla. Sarjakuvan etu taidemuotona on juuri siinä, että voi tehdä hyvin villejä asioita, kysymättä ulkopuolisilta mitään. Asioilla voi leikkiä loputtomiin.”

Laatusarjakuvaa suomeksi

Toivo on sattumoisin nimenä myös suomalaista laatusarjakuvaa levittävällä välitysfirmalla, joka perustettiin keväällä. Sarjakuvan Toivo Oy on sarjakuvan pienkustantajien yhteenliittymä, joka koettaa kohottaa vähälevikkisen sarjakuvan asemaa etenkin kauppojen sisäänostajien silmissä. Suomessa julkaistaan valtavasti mielenkiintoista sarjakuvaa, mutta sen saatavuus kirjakaupoista vaihtelee. Yhtiön toimitusjohtajana häärii Zum Teufel -kustantamon nokkamies Petteri Oja.
”Kustannustoiminta on täynnä pullonkauloja, joista yritämme selviytyä Toivon avulla. Ei riitä, että suomalaiset tekevät ja julkaisevat hyvää sarjakuvaa. Se on myös saatava myyntiin kirjakauppoihin ja sieltä lukijoille. Useiden kustantajien yhteinen organisaatio on kirjakauppojen näkökulmasta helpompi yhteistyökumppani. Ehkä sarjakuvan parempi näkyvyys nostaisi sarjakuvan asemaakin.”
Toivossa Musturin rooli on toimia osana suurempaa yhteenliittymää. Hänen oma julkaisutoimintansakin on merkittävää. Boing Being julkaisee Musturin luonnoskirjoja, eri bändien levyjä ja Glömpiä, kun taas Huuda Huudasta on tulossa 2000-luvun Suuri Kurpitsa, olennainen osa suomalaista sarjakuvakenttää ja käännöstoimintaa.
Musturi perusti Huuda Huuda -kustantamon ”pitkän miehen”, sarjakuvakauppias Jelle Hugaertsin kanssa vuonna 2006. Toiminta alkoi Jeffrey Brownin Haparointia-sarjakuvalla, ja viime vuonna ilmestyi Florent Ruppertin ja Jerôme Mulot’n mustan huumorin mestariteos Apinatarha.
Tänä vuonna kustantamo on kohonnut täyteen mittaansa. Huuda Huuda julkaisee paitsi Pitkämies-sarjakuvakaupan ja Sarjakuvakeskuksen yhteydessä sijaitsevan Kutikuti-työhuoneen taiteilijoiden tarinoita myös merkittäviä ulkomaisia käännöksiä, Olivier Schrauwenin Poika kullasta Anders Nilsenin Sisyfokseen.
”Kun aloitimme vuonna 2006, käännössarjakuvan tila Suomessa oli kehno, miltei katastrofaalinen. Päätimme, että eurooppalaisen ja amerikkalaisen nykysarjakuvan merkkiteoksia on saatava enemmän suomeksi. Vaikka nykyään tehdään todella tasokasta kotimaista sarjakuvaa, ilman vaikutteita kenttä ei kehity.”
”Meiltä on kysytty, mitä järkeä on julkaista suomeksi albumeja, joita saa Amazonilta tai Akateemisesta. Paljon! Vain entuudestaan asiasta tietävät hankkivat varta vasten jonkin julkaisun. Sen sijaan kirjastoissa se saa aivan uuden yleisön. Sitä paitsi suomeksi julkaiseminen on myös tärkeää. Ei kukaan muukaan suomalaista kulttuuria vaali.”

Kolmas Toivo (Uni Toivosta) ilmestyy Tampereen festareilla.
Samuelin matkassa ilmestyy syksyksi 2009, se ilmestyy samanaikaisesti viitenä kieliversiona: saksaksi, ranskaksi, portugaliksi, ruotsiksi ja suomeksi.

www.kutikuti.com
www.huudahuuda.com
www.boingbeing.com
www.tommimusturi.com

Kolmiulotteinen Glömp


Tommi Musturin toimittama Glömp-antologia on ilmestynyt vuodesta 1997 lähtien. Vuosien mittaan siitä on tullut suomalaisen nykysarjakuvan lippulaiva, joka tunnetaan myös maamme rajojen ulkopuolella. Glömp on muun muassa saanut parhaan pienkustanteen palkinnon Angoulêmen sarjakuvafestivaalilla vuonna 2005.
Kymmenennen antologian kunniaksi Glömp-tekijät kokeilevat sarjakuvan rajoja. Eurooppaa alkaa kiertää Glömp X -näyttely, jossa eri taiteilijat kokeilevat kolmiulotteista sarjakuvaa ja animaatiota. Mukana on 15 taiteilijaa, kaksi tekijäkollektiivia ja neljä säveltäjää. Sarjakuvataiteilijoista mukana ovat mm. Jyrki Heikkinen, Hanneriina Moisseinen, Aapo Rapi ja Anna Sailamaa.
Jo ensi vuonna näyttely on esillä viidessä maassa. Suomeen se tulee syksyllä, Helsingin sarjakuvafestivaalille. Näyttelyn teokset julkaistaan myös erillisenä kirjana, joka ilmestyy alkuvuodesta.

Tommi Musturi


Albumeja:
Italo Sport (Hurry! Publishing 2003)
Ensimmäinen Toivon kirja (Like 2007, julkaistu myös ranskaksi ja englanniksi)
Toinen Toivon kirja (Like 2007, julkaistu myös ranskaksi ja englanniksi)

Luonnoskirjoja:
Autiomaa Kis-Kis (Boing Being 2005)
Moving Plastic Castles (Boing Being 2006)
Stand Alone and Smile (Boing Being 2006)
Concrete Floor (Boing Being 2007)
Death to Most (Boing Being 2008)

Toimitettuja teoksia:
Glömp 1–9 (Boing Being 1997–2007)

KOLMAS KAINALOJUTTU:

Helsingin kolmannella linjalla sijaitsevasta Kutikuti-työhuoneelle on kerääntynyt melkoinen joukko suomalaisia nykysarjakuvan tekijöitä.

Sami Aho
On julkaissut omakustanteet Tähti, Väritön maailma ja Galax 1–5. Tekee Vihreään lankaan Ylävirtaan-sarjakuvaa. Valmistelee esikoisalbumiaan.

Benjamin Bergman
Kutikuti-yhdistyksen puheenjohtaja ja Kuti-lehden kantavia voimia yhdessä Pauliina Mäkelän ja Musturin kanssa. Tekee sarjakuvia lähinnä Glömpiin ja Kuti-lehteen, mutta niitä on julkaistu myös ranskalaisessa Nazi Knife -lehdessä. Oma julkaisuja: Troll-On 1–2.

Roope Eronen
Muusikko ja sarjakuvataiteilija, jonka tarinoita on julkaistu Glömpin ja Kuti-lehden lisäksi muun muassa lehdissä Jamma? 1–5 ja Jape’s Comic Club 1–2.

Jarno Latva-Nikkola
Voitti Kemin sarjakuvakilpailun strippisarjan yhdessä Ina Kalliksen kanssa vuonna 2005. Esikoisalbumi Tunteiden maisteri ilmestyi Huuda Huudalta viime syksynä. Piirtää säännöllisesti Glömpiin, Sarjariin ja Pattoon. Sarjakuvia julkaistu myös ruotsalaisessa Galagossa. Tekee toista albumiaan työnimellä Ukkometsolat.

Tommi Musturi
(ks. oheinen haastattelu)

Pauliina Mäkelä
Mäkelän lopputyö Lahden muotoiluinstituutista, omakustannesarjakuva Karnevaalit, palkittiin Vuoden Huiput -kilpailussa 2006. Voitti Luzernin sarjakuvafestivaalin järjestämän kansainvälisen Fumetto-sarjakuvakilpailun vuonna 2007. Muita julkaisuja: Don’t Dont Don’t (omakustanne, 2005) ja Mystic Sessions Vol. 1 (Kutikuti, 2006). Kuti-sarjakuvalehden päätoimittaja. Tekeillä Mystic Sessionsin jatko-osa.

Aapo Rapi
Esikoisalbumi Pullapoika (Napa Books, 2005), tarina toisinajattelevasta tehtaanomistajan pojasta. Ilta-Sanomiin kuukauden kotimainen Kelomökkien mies, joka ilmestyi myös omakustanteena 2006. Piirsi Voimaan useita vuosia isoäidistään kertovaa Meti-sarjakuvaa, joka julkaistiin tänä vuonna albumina. Rapi on tehnyt myös vanhojen omakustannelehtiensä (mm. Salchov ja Kuningas Toffee) pohjalta laajennetun pikkualbumin Kuningas Toffee, joka ilmestyi Huuda Huudalta syksyllä. Vielä tänä vuonna ilmestynee myös Naaburger-omakustannelehti.

Anna Sailamaa
Voitti Kemin pohjoismaisen sarjakuvakilpailun vuonna 2007. Huuda Huuda julkaisi hänen esikoislehtensä, laadukkaan tarinakokoelman Ollaan nätisti tänä syksynä.

Kari Sihvonen
Kuvittaja ja sarjakuvapiirtäjä tekee huumori- ja seikkailutarinoita muun muassa Myrkkyyn. Sihvosen sarjoista tunnetaan parhaiten vanhaa dekkarisarjakuvaa parodioiva Liisa ja 1970-luvun italialaisesta seksisarjakuvasta innoituksensa ammentava Kapteeni Kanki. Piirtänyt Reima Mäkisen kirjoittaman Kivisyli-albumin (2002).

Janne Tervamäki
Ensimmäiset julkaistut sarjakuvat jo Suuressa kurpitsassa 1980-luvulla. Viime vuosina kuvittajana paremmin tunnetun Tervamäen vähäeleisiä sarjakuvia on julkaistu Glömp-antologiassa.

Jari Vaara
Sarjakuva- ja animaatiotaiteilija. Tehnyt sarjakuvia Glömp-antologian useisiin numeroihin. Omia julkaisuja: Neutron-i kasvattamo 1–3.

Amanda Vähämäki
Voitti Luzernin sarjakuvafestivaalin järjestämän kansainvälisen Fumetto-sarjakuvakilpailun vuonna 2005. Canicola-taiteilijaryhmän/sarjakuvakustantamon alun perin italiaksi julkaisema Pullapelto ilmestyi samana vuonna ja on sen jälkeen käännetty myös ruotsiksi, ranskaksi ja serbiaksi. Suomeksi albumi ilmestyi Daadalta viime vuonna. Loppukesästä ilmestyi laadukkaan Drawn & Quarterly -kustantamon uusia kykyjä esittelevä Showcase-antologian uusi numero, jossa on Vähämäen kansi ja pitkä tarina (suomeksi Äitienpäivä-nimisenä lehtenä Huuda Huudalta). Lisäksi Buenaventura Press julkaisi huhtikuussa Michelangelo Setolan kanssa tehdyn Souvlaki Circus -omakustanteen Yhdysvalloissa, kovakantisena laitoksena.

Näyteartikkeli Sarjainfo-lehdestä 2/2008