Vapauden korkea veisu

Tommi Musturi: Suurin piirtein Samuel. Boing Being

kansi - suurin piirtein samuelArvio: Heikki Jokinen

Samuel syntyy kyyneleestä, makaa pian arkussa ja nuorenee nopeasti äitinsä kohtuun. Vaellus voi alkaa.

Tommi Musturin (s. 1975) Samuel on tuttu hahmo jo sarjakuvakirjasta Samuelin matkassa (2009). Piirteetön ja ilmeetön Samuel on jokamies, kuka tahansa. Hänen tunteensa ja ajatuksensa näkyvät toimintana. Kerronta on kirjaimellisesti sanatonta.

Suurin piirtein Samuel kuljettaa Samuelin useisiin eri ympäristöihin, tilanteisiin ja maailmoihin. Mitä tahansa tapahtuukaan, Samuelin ulkoinen tyyneys ja uteliaisuus säilyvät. Hän jatkaa kulkuaan.

Teoksen tapahtumat ovat sirpalemaisia, vailla suoraa narratiivista yhteyttä. Viidakkomainen ympäristö voi vaihtua kylän maitolaituriksi, siittiön kamppailuksi tai tanssiksi oman varjon kanssa. 

Oman tahdon mukaan 

Kokonaisuuden liimana ei olekaan tarina vaan esiin nousevat teemat. Niistä näkyy helposti ainakin kolme: miten toimia vapaan tahtonsa mukaan, vaellus elämän metaforana sekä syntymän ja elämän monimuotoisuuden ihme.

Suurin kaikista kysymyksistä ja toiveista on vapaus, erityisesti vapaus toimia oman tahdon mukaan. Vapauden peruselementti – ja samalla sen manifestaatio – on uteliaisuus. Mitä hyötyä on vapaudesta, ellei sitä käytä mihinkään? Tätä uteliaisuutta Samuelilla on. 

Hauska vapauden teemaan liittyvä yksityiskohta ovat kirjan muutamat niksipirkkamaiset ohjesivut. Musturi kuvaa huolella, kuinka rakentaa iglu tai tehdä kitara peltipurkista. Nämäkin muuntelevat samaa teemaa, eli kuinka maailmassa voi toimia oman tahtonsa mukaan.

Samuel kokee matkallaan kaikki mahdolliset vaikeudet. Hän kohtaa väkivaltaa, katoaa itse tai vaihtoehtoisesti maailma ympäriltä katoaa. Aivan konkreettisesti vapauden rajat ja niiden rikkominen näkyvät niillä parilla sivulla, joilla Samuel lyö ja puree itsensä pois sarjakuvaruutujen rajaamasta tilasta. 

Kohtaus voisi kertoa Tommi Musturista sarjakuvantekijänäkin. Hän on koko uransa pyrkinyt ulos niistä rajoista, joihin sarjakuva on joskus asetettu. Musturi ei juutu lajien rajoihin, hän kurottaa sarjakuvantekijänä uteliaasti moneen suuntaan. Kerronnan tai graafisen asun perinteet eivät ole häntä taiteilijana estäneet.

Musturi tuntuu kiteyttävän vapauden teeman muistuttamalla, että taide on vapautta. Käytä siis sitä, taiteilija! 

suurinpiirtein-samuel-tommi-musturi

Vaeltajan kirja

Samuelin jatkuva vaeltaminen on tietysti kirjan kerronnan punainen lanka, mutta näen sen enemmän teoksen teemana kuin narratiivina. 

Vaellus kuvaa elämää, on sen tunnettu metafora. Mitä tahansa tapahtuukin, Samuel jatkaa matkaansa. Näin kulkee elämämmekin – tai ainakin sen tulisi näin kulkea. Me näemme elämän yleensä vaelluksena. Samuelille se on sitä aivan konkreettisesti.

Älä lannistu, Musturi tuntuu sanovan lukijalle. Älä pelästy, vaikka maailma ympärillä on outo ja sen säännöt käsittämättömiä, hän lisää. Vaelluksemme jatkuu, koska elämä ei voi pysähtyä. 

Älä lannistu, Musturi tuntuu sanovan lukijalle. Älä pelästy, vaikka maailma ympärillä on outo ja sen säännöt käsittämättömiä, hän lisää.

Vaellukseen liittyvät etsiminen ja löytäminen. Etsimiseen ajaa uteliaisuus ja elämän luonne. Löytäminen on sen kaiken tulos. Mitä Samuel löytää? Esimerkiksi Tintin Milou-koiraa muistuttavan matkaseuralaisen, rauhallisen hetken polttaa savuke, unet gorillan nisällä tai talvisen luonnon kauneuden – josta todistavat kirjan lopun valokuvatkin. Ja kovin suomalaisittain rauhan hetken itse leivotun ruisleivän äärellä. Ehkä onni onkin juuri paistettu ruisleipä.

Vaelluksen yksi osa on jatkuva muutos. Samuel kokee käytännössä antiikin filosofi Herakleitoksen teesin panta rhei, kaikki virtaa. Mikään ei pysy ennallaan. Koko maailma Samuelin ympärillä muuttuu koko ajan. Siksi ihmisenkin elämä on muutosta ja se on parasta vain hyväksyä.

samuel-suurinpiirtein-tommi-musturi

Elämän monet muodot

Kolmas teoksesta ponnahtava teema voisi olla syntymän ja elämän monimuotoisuuden ihme. Ilman syntymää ei ole elämää ja syntymä on usein toistuva aihe. Jo Samuelin ajallisesti nurinkurinen syntymä teoksen alussa virittää lukijan aiheeseen. 

Hedelmöitykset, syntymät ja metamorfoosit toistuvat usein kirjan mittaan. Samuel jatkaa yhä matkaansa, vaikka menettää päänsä tai murskaantuu auton sisuksissa.

Samuelin monet elämänvaiheet tuovat mieleen munana, toukkana, kotelona ja lopulta perhosena elävän siivekkään muodonmuutokset. Ehkä meilläkin on elämässämme vastaavia vaiheita, vaikka emme niitä aina selvästi näe ja oivalla?

Syntymän ihme ulottuu pienestä suureen. Musturi kuvaa tehokkaasti muutamalla sivulla elämän synnyn kattavasti siittöstä atomiin sekä galaksiin ja mayojen kalenteriin.

Samuelin maailma on monien elämän lajien ja muotojen kirjoma. Hauska muistutus siitä on kuuden sivun ja 36 Samuelin näköisen hahmon kavalkadi banaanista pankkiiriin, kondomista Kermitiin.

Kyllä, kaikki elämän muodot ovat sisässämme. Me voimme tulla miksi vain, ja siksi kaikkia on syytä kunnioittaa. 

Simply Samuel 4

Vapauden valtakunnassa

Kuviltaan Suurin piirtein Samuel lukeutuu lähinnä ligne claire -perinteeseen. Viivapiirros on tasainen ja väripinnat ovat sekä selkeitä että yhtenäisiä.

Musturilla on oma estetiikka, jota hän seuraa johdonmukaisesti. Kuvia yhdistää lähinnä Samuelin hahmo ja yhtenäisenä säilyvä piirrostyyli. 

Muutoin kuvat voivat sisältää mitä vain. Taustat voivat olla runsaita tai puuttua, tiukat lähikuvat voivat vaihtua laajoihin yleiskuviin ja ympäristöt vaihtua nopeasti toisiksi.

Välillä mukana on aukeaman kokoisia, tehokkaita pysäytyskuvia. Niissä voi olla viidakkomaisema, pahasti runneltu ruumis tai Samuel joulukinkkuna.

Musturi hylkää grafiikassaan sisäisen realismin, mutta ei kokonaan ulkoista. Sen, minkä pitää olla oikean näköistä, on sitä.

Teos ei ole moninaisuudessaan kuitenkaan sekava tai syöksähtelevä. Piirrostyyli ja teeman variaatiot pitävät sen hyvin koossa. Lukija yllättyy, ei kyllästy.

Koko kirjasta hohkaa käsityöläisen ammattitaito ja -ylpeys. Musturi hallitsee sarjakuvan ja sillä kertomisen sekä antaa sen näkyä. Hän ei ylitä aitaa matalimmasta kohdasta.

Jokainen saa lukea Suurin piirtein Samuelin omalla tavallaan. Tämä on osa sen viehätystä: kuten ei ole yhtä tapaa lähestyä todellisuutta, ei ole yhtä tapaa lähestyä tätäkään albumia.

Siinä ammattitaito yhdistyy ajattelun taitoon, osaava piirtäminen kykyyn nähdä hauskoja yksityiskohtia.

Loppu on hellyttävä. Samuel istuu nojatuolissaan, koira vierellään ja katselee luonto-ohjelmaa televisiosta. Hän nukahtaa palava savuke suussaan.

Mutta ei hätää. Luojan iso käsi sammuttaa savukkeen, peittelee nukkujan ja sulkee television. Samuelin luoja on piirtäjä itse, ja taiteilijan pitää hengissä vapaus. Vapaus olla itsensä ja vapaus tehdä taidetta, mihin se sitten viekään.

Teksti on aiemmin julkaistu Sarjainfo-lehdessä 4/2016. Tilaa Sarjainfo kotiisi täältä.