puupaahattu-web-miniPuupäähattu-palkinto 2019

Puupäähattu-palkinnon jako elämäntyöstä sarjakuvan parissa Kansalliskirjastolla torstaina 17.1.2019.

Lisätietoa täällä...

Helsingin sarjakuvafestivaaleille saapuva Bianca Bagnarelli on Italian kansainvälisesti kirkkaimpia nuoria tekijöitä

Teksti: Onni Mustonen

Italialais-ranskalainen Bianca Bagnarelli (s. 1988) on huomattavan moderni sarjakuvantekijä. Tämä käy jo ilmi hänen sarjakuviaan lukiessa. Onhan niiden aihe usein teknologia. Mutta ajanhenki on juopunut myös syvemmälle Bagnarellin sarjakuviin, aina niiden rakenteisiin ja tuotantoprosesseihin asti.

Vaikka Bagnarelli syntyi Milanossa ja asuu Bolognassa Italiassa, hänen yleisönsä ja työskentelypiirinsä on maailmanlaajuinen. Työssään hän on hyödyntänyt internetin suomaa kansainvälistä huomiota löytääkseen lukijoita ja kerätäkseen rahoitusta muun muassa joukkorahoituksen kautta. Bagnarellin kuvitustöitä ovat julkaisseet niin yhdysvaltalaiset, saksalaiset kuin ranskalaiset lehdet. Lisäksi hän on osallistunut latvialaisen kuš!-sarjakuvakustantamon antologioihin, ja hänen 24-sivuisen esikoisalbuminsa Fish julkaisi vuonna 2014 brittiläinen Nobrow-kustantamo (lisää Nobrow’n sarjakuvatoiminnasta voi lukea Sarjainfon numerosta 4/17).

BiancaBagnarelli portrait

Tyyni pinta, synkät vedet

Myös Bagnarellin vaikutteet ovat kansainväliset. Vaikutteiksi hän on nimennyt sellaiset klassiset nimet kuin italialainen Vanna Vinci ja yhdysvaltalaiset Chris Ware, Charles Burns ja Daniel Clowes. Nämä vaikutteet erotuvat selvästi sekä Bagnarellin huolitellusta ja viimeistellystä viivasta että sen alleen kätkemästä arkisen surumielisestä, ajoittain peräti ahdistavasta maailmasta.

Tässä mielessä Bagnarellin työt tuovat mieleen ehkä kaikista voimakkaimmin Adrian Tominen sarjakuvat, joiden viileä ja tarkasti kuvattu ulkomaailma houkuttelee lukijan laskemaan kilpensä. Vaikka Bagnarelli osallistui vuonna 2013 Nobrow’n hysteriateemaiseen antologiaan, hänen sarjakuvansa ovat kaikkia muuta kuin emotionaalisesti myrskyisiä. Siksi lukija usein yllättyykin, miten syvältä tarinoiden terävin kärki viiltää. 

Bagnarellin esikoisalbumi Fish hyödyntää juuri tätä ristiriitaa. Nimettömään kylään Ranskan Rivieralle sijoittuva kertomus on nuoren pojan kasvutarina, joka keriytyy auki raukeankuuman kesän aikana. Tragedian myötä kuoleman varjo lankeaa viattomien ja velttojen lomapäivien ylle. Tominen parhaiden kertomusten tavoin, piirtäjän oma objektiivinen itsevarmuus ja hahmojen vähäeleisyys tekee Fishistä ja muista Bagnarellin tarinoista entistä surumielisempiä. Näin vain tapahtuu, ja jo haalenneiden muistojen tavoin siitä ei kannata villiintyä, koska asialle ei voi enää mitään. 

The Society of Illustrators palkitsi Fish-sarjakuvan sen ilmestyttyä vuoden parhaana lyhyttarinana. 

Nobrow julkaisi Fish-albumin, mutta Bagnarelli oli tehnyt heidän kanssaan yhteistyötä jo aikaisemmin muun muassa edellä mainitussa Nobrow 8: Hysteria -antologiassa. Lisäksi hän oli ollut mukana Nobrown perustaja Alex Spiron toimittamassa Smoke Signal -lehdessä. Ensimmäiset askeleen kansainvälisille sarjakuvamarkkinoille Bagnarelli kuitenkin otti oman kustantamonsa myötä. 

Bagnarellin huoliteltu viiva kätkee alleen 
surumielisen maailman.

Bagnarelli Dear F-1

Tarinasta "Dear F"

Se minkä voi poistaa

Taiteellisen työskentelyn ohella Bagnarelli on ollut näkyvästi mukana kehittämässä italialaista sarjakuvakulttuuria toimimalla osana Delebile-kustantamoa. Vuonna 2010 perustettu kustantamo on julkaissut niin italialaisia tekijöitä kuin kansainvälisiä tekijöitä italiaksi. 

Delebile sai alkunsa, kun maineikas italialainen sarjakuvataiteilija ja Accademia di Belle Arti di Bologna -taidekoulun sarjakuvan ja kuvituksen opettaja Sara Colaone kutsui vanhoja opiskelijoitaan osallistumaan sarjakuvaprojektiin, jossa syntyneet teokset julkaistiin Bolognan lastenkirjamessuille. Projektiin osallistuneiden kymmenen taiteilijan joukossa oli Bagnarellin lisäksi muun muassa Lorenzo Ghetti, Mauro Nanfitò, Ugo Schiesaro sekä Andrea Settimo. Messujen jälkeen viisikko jatkoi yhteydenpitoa ja hiljalleen oma kustantamo muuttui pelkästä ajatuksella leikittelystä konkreettisemmaksi projektiksi.  

Bagnarellia siteeraten, Delebile syntyi jonakin zinen ja kustantamon välimaastosta, mutta alusta lähtien oli selvää, että tekijöiden oli tärkeää liittyä yhteen näkyvyyden lisäämiseksi. Kenttä on Italiankin kaltaisessa suuressa sarjakuvamaassa verrattain pieni, joten verkoston muodostaminen on ensiarvoisen tärkeää kansainvälisten kontaktien muodostamiselle, Ghetti kertoi vuonna 2014 italialaisen Fumettologica-verkkosivun haastattelussa.

Aluksi kustantamon päämääränä oli julkaista kollektiivin jäsenten teoksia ja sarjakuvia ulkomaisilta tekijöiltä, joiden he eivät olleet kokeneet saavat ansaitsemaansa huomiota Italiassa. Kansainvälisistä tekijöistä Delebile onkin julkaissut muun muassa yhdysvaltalaisten Sam Aldenin ja Charles Forsmanin sekä belgialaisen Max De Raguésin sarjakuvia. Pian Delebile kuitenkin innostui julkaisemaan myös muiden italialaisten kuin alkuperäisen perustajaviisikon sarjakuvia. Bagnarelli onkin kertonut haluavansa nostaa esille erityisesti nuoria ja lupaavia tekijöitä, jotka ”hallitsevat sarjakuvan kielen”.  

still-sarjainfo-bianca-bagnarelli

Tarinasta "Still"

Elettyä teknologiaa

Teknologia ja ihmisten suhde siihen on aihe, jota Bagnarelli käsittelee monissa sarjakuvissaan jollain tasolla. Tämä ei kuitenkaan tarkoittaisi sitä, että Bagnarellin sarjakuvat olisivat selkeästi luettavissa esimerkiksi tieteiskirjallisuuden piiriin. Ne eivät ole tarinoita avaruusaluksista, roboteista, kyborgisista implanteista tai virtuaalitodellisuuksista. 

Joskus yhteys on selvä, kuten teknologiautopismin lippulaivana tunnetussa The Wired -lehdessä julkaistu yhden sivun nonfiction-sarjakuva videopelien pelaamisen vaikutuksesta kolmiulotteiseen hahmotuskykyyn. Useimmiten teknologia kuitenkin vain luo puitteet tarinan maailmalle, kuten viime vuoden The New York Times Magazinen sarjakuvanumerossa julkaistu ”Missing”-kertomus, ne ovat tarinoita ihmisistä, jotka perinteisten lihaisten kommunikaatiometodien epäonnistuttua havainnoivat maailmaa mustesuihkutulostimien ja matkapuhelimien avulla. Koska teknologia on elettyä, eikä vieraannutettua, jää sen rooli usein huomaamattomaksi hänen sarjakuvissaan.

Sarjakuvien lisäksi teknologia keskeisenä teeman näkyy myös monissa Bagnarellin kuvitustöissä. Hän on kuvittanut The New Yorker ja The New York Times -lehdille juttuja muun muassa geenieditoinnista, verikokeista, lääketieteen suhtautumisesta naisiin, jotka eivät halua lisääntyä, sekä Silikonilaakson IT-teollisuudessa tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä. 

Vuonna 2015 Italian Vogue -lehdessä julkaistussa haastattelussa Bagnarelli on kertonut, miten internet vaikuttaa hänen työskentelyynsä. Hän kertoo hakevansa muun muassa vaikutteita tyyliinsä ja sarjakuviensa värivalintoihin muun muassa Tumblr-blogipalvelusta.

yes or no bangarelli sarjainfo

Tarinasta "Kyllä tai ei"

Jos Bagnarellin teknologiaa käsittelevistä sarjakuvista halutaan löytää keskeinen teesi, on se yhdysvaltalaista pragmatisti John Dewey’ä mukaillen ajatus siitä, että teknologia on maailmassa olemisen väline. Autot, tietokoneet, verikokeet ja matkapuhelimet vaikuttavat siihen, miten ihmiset voivat vaikuttaa ympäristöön ja millaista elämää he elävät. Erityisen selvästi tämä käy ilmi Bagnarellin kuš!:n š#13-antologiassa julkaistussa ”January the First” kertomuksessa. Tarinassa kaksi kyllästynyttä poikaa ajeluttaa nuorta tyttöä ympäriinsä uuden vuoden ensimmäisenä päivänä. Tyttö ei muista, miksi hän lähti poikien mukaan. Kun he lopulta saapuvat moottoritien varrella olevalle kumpareelle, tyttö nukahtaa ja pojat varastavat tytön jalkaproteesin. Bagnarellin kertomusten viitekehyksessä tämä puolihuolimaton julmuus (joka on kuvattu Bagnarellille tyypillisellä viileydellä) tuntuu puukoniskuakin julmemmalta; ilman työkalujaan, ilman jalkaansa tai poikien autoja, tyttö jää yksin tammikuun viileään yöhön moottoritien varteen kykenemättä liikkumaan, kykenemättä olemaan.

Bagnarelli january the first-8

Tarinasta "January the First"

Jos taide todellakin on peli, jonka kautta heijastelemme maailmaa, on vain sopivaa, että teknologia nousee keskeiseksi motiiviksi myös sarjakuvissa. Koska ajatus teknologiasta ihmissuhteisiin ja ihmisen ja maailman väliseen vuorovaikutukseen vaikuttavana tekijänä on niin voimakkaasti läsnä Bagnarellin sarjakuvissa, tuntuu hän auttamattoman modernilta. Hän on uuden sukupolven tekijä, jolle informaatioteknologian suomat työkalut kuten tietokone on osa tuotantoprosessia. Samalla tietokone on myös väline, jolla useat – myös allekirjoittanut – ovat tutustuneet hänen sarjakuviinsa. 

Bianca Bagnarelli sarjakuvafestivaalit

Kuva: Wikipedia  / Niccolò Caranti

Bianca Bagnarelli on vieraana Helsingin sarjakuvafestivaaleilla Suvilahdessa 1.–2.9.2018. Teemoina Italia, strippisarjakuva ja hevimusiikki.

Julkaistu aiemmin Sarjainfossa 2/2018. Sarjainfossa myös kokonaisuudessaan suomennettuna Bagnarellin sarjakuva "Kyllä tai ei". Tilaa Sarjainfo täältä.