Näyteartikkeli Sarjainfo 1/2007

Jyrki Nissisen sarjakuvissa kohtaavat punk, surrealismi ja pop-kulttuurin hämärät aallonpohjat.

Proffan kellari -baari Turussa lauantai-aamuna 4. marraskuuta 2006. Necrocomicon-sarjakuvatapahtuma läheisissä Savolaisen osakunnan tiloissa on alkanut kaksi tuntia sitten, mutta reippaimmat sarjakuvaharrastajat ovat aloittaneet festivaalin jo edellisenä iltana Turun ravintoloissa ja jatkavat niitä nyt baarissa. Päivästä on tulossa pitkä.

 

 


"Kirjoita siihen, että Jyrki Nissinen vie kaikki meidän naiset", neuvoo naapuripöydässä päivystävä sarjakuvapiirtäjä, kun Jyrki Nissinen saapuu haastatteluun.
Nissinen on tuottelias omakustannesarjakuvien tekijä, jonka tuotannossa nyrjähtänyt näkökulma todellisuuteen yhdistyy tiedostetulla huonolla maulla kerrottuihin vitseihin. Vuonna 2005 ilmestyi ensimmäinen pitkä albumi, Kiimaiset maantiesuolan imeskelijät. Nissisen viimeisin hanke on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Borgtron-sarjakuvalehti. Se kronikoi maailman kurjaonnisimman mutantin kammottavaa arkea kolmatta sukupuolta edustavan vaimon ja surrealististen vastoinkäymisten ikeessä.
Mies luonnossa haastaa stereotyypin introvertista sarjakuvataiteilijasta. Ulospäinsuuntautunut ja sanavalmis Nissinen vaikuttaa myös Jumalan ruoska -punk-yhtyeen solistina. Hän on myös yksi Necrocomiconin järjestäjistä. Lavaohjelman, sarjakuviensa myymisen ja bändikamojen roudaamisen välissä Nissinen ehtii hetkeksi istua haastateltavaksi.

Nonsense Nintendo

Vuonna 1982 syntynyt Nissinen vietti lapsuutensa Vieremällä Ylä-Savossa.
"Olen piirtänyt lapsesta asti. Kaikki lähti siitä, että tehtiin velipojan kanssa oppaita Nintendo-peleihin, joita ei ollut olemassa. Piirsin ennen kuin osasin kirjoittaa: sanelin äidilleni, joka kirjoitti tekstit kuviin", Nissinen kertoo.
Punk-musiikilla ja sarjakuvalla on perinteisesti ollut yhtymäkohtia. Molempien omaehtoisuus on vetänyt Nissistäkin puoleensa. Omakustannesarjakuvia myytiin Jumalan Ruoskan keikoilla.
"Yhdeksänkymmenluvun puolivälissä oli kaupallisen punkin aalto, jonka kautta löytyi Terveet Kädet, Maho Neitsyt, Dead Kennedys ja Hedelmäpommi - maailman paras yhtye, muuten. Parasta punkissa on sen asenne, se että tekee juuri sitä, mitä tekee ja antaa muiden tehdä omiaan. Tai niin sen ainakin pitäisi olla."
Omien juttujen tekemiselle ei kuitenkaan löytynyt välitöntä kannustusta.
"Opinto-ohjaaja koulussa kehotti hankkimaan oikean työn ja sanoi, että taidetta voi sitten tehdä omalla ajalla. Mietin kokki- ja maatalouskouluja ja kävin tietokonekoulunkin pääsykokeissa vessassa itkemässä. Sittemmin annoin itselleni luvan tehdä, mitä tykkään."
Limingan taidekoulun sarjakuvalinjalla Nissinen otollisen ympäristön toteuttaa itseään.
"Ensimmäisen vuoden olin Keijon [Ahlqvist] piiskan alla. Toisena vuonna tein enemmän omaehtoisesti. Liminka oli melkeinpä parasta aikaa elämässäni. Niihin aikoihin alkoi tajuta, mitä haluaa tehdä."
Limingassa Nissinen tutustui Hannu Eskoon, Lari Rantakoskeen, Pekko Rinkiseen, Jukka Tilukseen, Matti Veekamoon ja Petri Viippolaan. Yhdessä nuoret miehet perustivat Happy Horse Comics -pienkustantamon, jolla on jo toistakymmentä julkaisua.
"Me tullaan hyvin toimeen, vaikka olemme tekijöinä erilaisia. Happy Horsella ei ole yhteistä taiteellista linjaa. Meitä yhdistää semmoinen veijarimainen henki: tehdään tosissaan, muttei totisesti. Happy Horse on roskakustantamo, kaikki ovat jonkinasteisia raikulipoikia."

borgtron.gifGremlarit Napakympissä

Nissisen sarjakuvissa kummittelevat jo melkein unohtuneet popkulttuuri-ikonit: Alf ja Gremlins-möröt saattavat yllättäen harhailla kuvaan. Assosiaatiosta toiseen poukkoilevat tarinat pysyvät koossa, mutta olisi helppo olettaa niiden olevan suurilta osin improvisoituja. Totuus on toinen.
"En ole koskaan tykännyt tajunnanvirrasta. Eikä näitä kamoissa tai kännissä tehdä. Teen juonellisia juttuja. Niissä on logiikkansa, vaikkei sillä logiikalla ole välttämättä tämän maailman kanssa mitään tekemistä. En tee mitään arjen absurdismia, vaikka haen aiheita arkitodellisuudesta - mietin, miten asiat voisivat mennä. Jutut, joissa ei tapahdu mitään, voivat olla yhtä lailla hauskoja. Maailma on täynnä hauskoja visioita. Gremlins-elokuvan katsominen voi olla hauskaa; Napakymppi esimerkiksi on tragikoominen, angstinen ohjelma."
Sarjakuvissaan Nissinen leikittelee Suomen kielellä, vääntelee sanoja tarpeisiinsa ja yhdistelee puhe- ja kirjakieltä.
"Sarjakuvieni kirjoitusvirheet ovat tahallisia. Tykkään leikkiä Suomen kielellä ja pidän siitä, miltä jotkin sanat kuulostavat: muna, pano, otto. Luonnosvihkoon kirjaan toisinaan kuulemiani otollisia lauseita, joita käytän tarpeiden mukaan."
Borgtron syntyi osittain Nissisen halusta koetella rajojaan.
"Väitettiin, ettei säännöllisesti ilmestyvän omakustanteen tekeminen olisi mahdollista. Piti kokeilla. En ota stressiä. Tekeminen ei ole vaikeaa, saan yhden lehden tehtyä kuukaudessa. Borgtronin ulkonäkö syntyi, kun yritin piirtää ulkomuistista King Hiss -hahmoa He-Man-sarjasta. Nimen keksin, kun olin Kuopiossa juhlimassa kouluun pääsyä ja näin hautausmaan kivessä nimen Borgmaster."

Maa on voimaa

Tätä nykyä Nissinen opiskelee kuvataiteita Turun taideakatemiassa. Opiskelu ei ole hidastanut julkaisutahtia. Keväällä 2007 ilmestyy Zum Teufel -kustantamon julkaisemana Nuolee kuin eläin sipsiä, joka on koostealbumi vanhoista Vainajan velat-omakustanteista sekä uusi Borgtron. Syksyllä on luvassa pitempi albumi työnimeltään "Yli 10 000 koiran koiranäyttely."
"Olen kasvanut maatilalla, jossa oli koko ajan helvetisti töitä. En vain osaa levätä. Se on toisaalta vaivatonta, ei jää miettimään jo piirrettyjä juttuja. Sarjakuvan ohella lähinnä maalaan ja piirrän. Minulle on toisarvoista, millä tekee - minkä vain tekniikan voi valjastaa omaan käyttöönsä", hän kertoo.
"Kiinnostavia juttuja on maailma täynnä. Tehkää enemmän, älkääkä miettikö liikaa", päättää Nissinen haastattelun kysyttäessä terveisiä Sarjainfon lukijoille.
Nissisen optimistisessa toimeliaisuudessa on jotain perin sarjakuvahahmomaista. Myöhemmin festivaalin lavaohjelmassa hän antaa haastattelun puhuen äänenmuuntimeen. Necrocomiconin iltabileissä Jumalan Ruoska nousee lavalle. Eläimen lailla poukkoileva Nissinen karjuu lyriikoita mikrofoniin samalla kun bändin soittajat pistävät parastaan. Setin loppupuolella esitetään Necrocomiconin tunnushymni.

"Jumalauta sarjakuvat kiinnostaa / sarjakuvat kiinnostaa", huutaa sarjakuvataiteilija.

Onneksi kiinnostaa.

Jyrki Nissisen väkevää underground-ilmaisua nähdään myös Helsingin 22. sarjakuvafestivaalien graafisessa ilmeessä. Festivaalisen virallisen taiteilijan, Nissisen hahmot tulevat koristamaan Festivaalien lehteä, julisteita ja muita julkaisuja.
Helsingin 22. sarjakuvafestivaalit järjestetään 15. - 16. syyskuuta 2007 Kulttuuriareena Gloriassa.