Kuvakirjojen ja sarjakuvien merkitys kotimaiselle kirjallisuudelle ja lukutaidon edistämiselle on suuri. Nyt alalle osuu kohtuuttomia iskuja useasta suunnasta.
Kirjojen arvonlisäveron korotus tulee näkymään kirjojen myynnin vähentymisenä ja yhä pienempinä tuloina tekijöille. Painettujen kirjojen myynnin vähennyttyä ja e-kirjojen kulutuksen kasvaessa nämä tulot ovat olleet jo ennestään laskussa.
Kirjastoille suunnatun vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotuen poisto tarkoittaa menetetyn myyntitulon lisäksi menetettyjä lainauskorvauksia.
Suurimman iskun kuitenkin tekevät historiallisen suuret leikkaukset Taiken apurahoihin. Kuvitus- ja sarjakuvataiteen määrärahojen leikkaukset ovat lisäksi keskimääräistä suuremmat suhteessa muihin taiteenaloihin.
Hallitusohjelman osana valmistellaan kirjallisuuden alalle kasvusopimusta, jonka ydintä, sisällöntuotantoa, leikkauksilla lyhytnäköisesti romutetaan. Samalla rapautetaan lukutaidon edistämisen tavoitteita.
Yksittäisistä luovista tekijöistä koostuvat luovat alat ovat rakenteellisesti haavoittuvia. Nämä tärkeät mutta ansainnaltaan epävarmat alat eivät näitä iskuja, saati lisäleikkauksia, seuraamuksitta kestä. Ei leikata enää.
Kuvittajat ry, Sarjakuvantekijät ry, Suomen sarjakuvaseura ry, Oulun sarjakuvaseura ry
Alalla on pantu merkille, että Valtion taideteostoimikunnan kokoelma on ostanut sarjakuvataiteen alan kokoon nähden huomattavan vähän teoksia. Taiteen edistämiskeskuksella on käytettävissään tilastot sarjakuvataiteen osuudesta taidekentällä ja sen saamasta tuen määrästä vuosittain.
Jo esimerkiksi 1–2 % hankinnoista ja tilaustöistä voisi tarkoittaa vuoden 2021 hankintasummalla (825 791 euroa) 8000–16000 euroa. Kuitenkaan useimpina vuosina sarjakuvataidetta ei ole ostettu yhtään, tai ostot ovat olleet pieniä.
Kokoelma määrittelee itseään näin: “Valtion taideteostoimikunnan kokoelma on yksi Suomen laajimpia taidekokoelmia. Se käsittää yli 14 500 teosta kuvataiteen eri alueilta noin 2 000 taiteilijalta. Toimikunta on hankkinut teoksia vuodesta 1956 asti. Sen periaatteena on hankkia mahdollisimman monipuolisesti ajankohtaista nykytaidetta.”
– Taideteostoimikunnan edustajana ei ole koskaan ollut sarjakuvataustaista jäsentä ja se näkyy, toteaa visuaalisten taiteiden toimikunnan jäsen Ville Hänninen.
Uutinen julkaistu alkujaan Sarjainfo-lehdessä 3/2022.
Valtion ulkomaisen kääntäjäpalkinnon sai tänä vuonna Kirsi Kinnunen, joka tunnetaan muun muassa sarjakuvien ranskannoksistaan. Palkinnon suuruus on 15 000 euroa. Palkinnon Kinnuselle luovutti tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko tiistaina 25. toukokuuta. Lisätietoa palkinnosta täällä. Sarjakuvaseura julkaisee Kinnusen kiitospuheen kokonaisuudessaan.
Kuva: FILIn tiedotus
Kiitospuhe palkinnon luovutustilaisuudessa 25.5.2021
Virtuaaliset tervehdykset kaikille täältä Pohjois-Bretagnesta ”Maailmanlaidalta” ja suurenmoiset kiitokset kaikille, jotka ovat vaikuttaneet siihen, että tämä palkinto nyt myönnettiin paitsi minulle, myös suomalaiselle sarjakuvalle.
Minä ehdin jo miettiä uutisia lukiessani, että noinkohan koko tilaisuutta päästään järjestämäänkään, kun tänään Suomessa vallitsee eräänlainen kulttuuriministerityhjiö, sillä Annika Saarikolla on jo toinen jalka uudessa ministeriössä. Toivotan sinulle, Annika, mitä parhainta menestystä uusissa, toisella tavalla vastuullisissa tehtävissäsi.
Minulla on henkilökohtaisesti sekä kääntäjänä todella monta identiteettiä ja juuri nyt minulla on koukkuun puristetun madon identiteetti, kun tuntuu niin hurjalta tämä yhtäkkinen huomio kaikkien niiden vuosien jälkeen, joina töitä on tullut tehtyä itsestään selvästi ja hirveän paljon ja osittain vapaaehtoisesti ja erityisesti totaalisena prekaarina.
Sarjainfo on Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen, ja julkaisemme nyt Kultin kulttuuripoliittisen tiedotteen kokonaisuudessaan.
Tiedote 13.10.2021
Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n mielestä opetus- ja kulttuuriministeriön esittämät tukileikkaukset ovat kestämättömiä valtamedian ulkopuolisten lehtien kannalta, erityisesti kipeästi iskisi kirjastojen kulttuurilehtien tilaustuen lakkauttaminen kokonaan.
”Kulttuurikentän leikkaaminen vielä vaikean koronakauden jälkeen on ylipäänsä väärin, mutta kirjastoille ja tähän lehtikenttään suunnatuilla leikkauksilla saavutetut säästöt ovat aivan erityisen mitättömiä suhteessa niiden merkittäviin kielteisiin vaikutuksiinsa. On erityisen ajattelematonta leikata moninäkökulmaisemman tiedon tuottamisen edellytyksistä sekä tiedon levittämisestä ihmisille ilmaiseksi kirjaston kautta, toteaa Kultti ry:n puheenjohtaja Tuomas Rantanen.
Kirjastojen tilaustuen merkitys on suuri paitsi kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien tekijöille, myös yli miljoonalle tällaisten lehtien lukijoille, joille kirjastojen lehtitarjonta mahdollistaa monipuoliset pohditut ja syvällisemmin asioihin paneutuvat sisällöt.
Taiteen rahoitus vähenee ensi vuonna 17.5 miljoonaa euroa ja sitä seuraavana 23 miljoonaa euroa. Leikkaukset osuvat järjestökenttään ja vapaisiin taiteisiin kovemmin kuin suurempia summia liikuttelemaan tottuneet poliitikot ehkä tajuavat. Ala on keikkunut korona-ajan löysässä hirressä. Lisäksi Veikkauksen tuotot ovat romahtaneet. Silti hallituksen puoliväliriihessä päätettiin, ettei rahapelitoiminnan tuottoja kompensoida edunsaajille täysimääräisinä.
Kuvitus: Ville Tietäväinen
Torjuntavoitoksi maalattua ratkaisua ei voi pitää oikeudenmukaisena eikä järkevänä. Alalla vallitsee suhteellisen yhtenäinen näkemys, että riippuvuus uhkapeleistä kannattaa purkaa ja rahoitus siirtää osaksi valtionbudjettia. Erkki Liikasen johtaman työryhmän raportti arvioi aiemmin tänä vuonna, että uudistus voitaisiin toteuttaa 2024 alkaen.
Ajoitus säästöille on kuitenkin kehno, koska seuraukset voivat olla pahempia kuin 1990-luvulla. Tilastokeskuksen datan perusteella kulttuuri- ja taideala on yksi pahiten pandemiasta kärsineistä palvelualoista. Vapaiden taiteilijoiden ja itsensätyöllistäjien osa on jälleen ollut ankarin, eivätkä koronarajoitteiden kohdistukset ole helpottaneet tilannetta. Ensin kiinni ja viimeisenä auki, kuuluu kuohuvan kaksikymmenluvun opetus, jota äänestäjät eivät unohda.
Säästöt alkoivat jo ennen puoliväliriihtä. Myös pohjoismaiseen kulttuuriyhteistyöhön kohdistuu laajoja leikkauksia. 20 prosentin laskun seurauksena tukea vähennetään muun muassa Pohjoismaiselta kulttuurirahastolta, ja Pohjoismainen journalistikeskus lakkautetaan kokonaan.
Päätös tuntuu oireelliselta ja herättää kysymyksen, mihin viiteryhmään haluamme kuulua. Pohjoismainen konteksti ainakin tarjoaa tavan tarkastella myös kulttuurin merkitystä.
Pohjoismaisen kulttuurineuvoston teettämän tutkimuksen mukaan Suomi oli vuoden 2020 lopussa myöntänyt kulttuurisektorille vähiten tukia koronan aikana. Muut Pohjoismaat panostavat normaalistikin kulttuuriin Suomea enemmän ja laaja-alaisemmin. Esimerkiksi sananvapauden ja tiedonvälityksen kannalta tärkeää journalismia tuetaan muissa Pohjoismaissa vuosittain 50–80 miljoonalla eurolla. Suomi on ollut jo aiemmin kulttuurin rahoituksessa maita jäljessä, ja nyt ero uhkaa kasvaa. On aloitettava periaatteellinen keskustelu taiteen ja kulttuurin roolista suomalaisessa yhteiskunnassa. Veikkauksen tukema toiminta on ollut suomalaisen kulttuurin selkäranka. Yhteiskunta rakentuu yhteiselle toiminnalle ja taiteissa syntyville yhteisille kokemuksille. Kriisiajan jälkeen kulttuuri auttaa jälleenrakennuksessa luomalla osallisuutta ja merkityksiä.
Nyt on aika täsmäelvyttää ja investoida. Sanat eivät tarkoita vain teitä ja tehtaita vaan kulttuurin elossapitoa ja elävöittämistä. Julkisen sektorin merkitys on siinä keskeisessä osassa Suomen väkimäärän ja historian vuoksi.
Kulttuurin merkitys taloudelle on tähän asti koko ajan kasvanut. Tilastokeskuksen aineistoissa taide ja kulttuuri on kansantaloudellisesti merkittävä keskisuuri toimiala. Vuonna 2018 sen osuus bruttokansantuotteesta oli noin 3.3 prosenttia, ja toimiala työllisti vuonna 2019 liki 120 000 henkilöä.
Kerrannaisvaikutukset näkyvät ravintola- ja tapahtuma-aloilla, alueellisista talousvaikutuksista puhumattakaan. Kulttuuri on myös merkittävä imagotekijä: ei turisteja Suomeen turpeella houkutella.
Marginaalisena pidetyn taiteen tukeminen tarkoittaa nimenomaan valtavirran tukemista, sillä marginaalista nousevat kaikki uudet ideat. Sieltä leikkaaminen on erityisen lyhytnäköistä. Uudet ideat luovat myös kulttuurivientiä, sekin on viime vuosina kasvanut.
Kilpailussa pärjääminen uhkaa nyt vaikeutua olennaisesti. Vaarana on, että vuosikymmenten aikana synnytetyt ja jalostetut rakenteet ja epäsuorat verkostot menetetään.Kyse on elinkeinotoiminnasta, mutta ennen kaikkea suomalaisuuden sielusta: ennen, nyt ja toivottavasti tulevaisuudessakin. Valtio ja kulttuuri on rakennettu sanoin, kuvin ja sävelin, mielikuvituksesta ja haaveista. Taide rakentaa tunteen yhteisyydestä ja eroistakin. Taide puhuttaa, keskusteluttaa, hykerryttää ja ennen kaikkea antaa happea.
Ilman sitä ei ole oikein mitään. Jos meillä ei ole omaa, itsenäistä ja itsepäistäkin kulttuuria, mitä hävittäjät sitten puolustavat?