1980: Tove ja Lars Jansson

Muumipeikko on sarjakuva, joka on voittoisimmin luonut ja pltänyt yllä suomalaisen sarjakuvapiirrännän mainetta ulkomailla. Sen tekijät kuuluvat myös sarjakuvataiteemme merkittäviin uranuurtajiin ja uudistajiin. Suomen sarjakuvaseura palkitsee Puupää-hatulla sarjan piirtäjät ja ideoijat Tove Janssonin ja Lars Janssonin.

Muumipeikko-sarja, jota vihdoin on saatavissa myös suomenkielisenä, alkoi ilmestyä vuonna 1954 englantilaisessa The Evening News -lehdessä sikäläisen syndikaatin Associated Newspapersin ehdotettua sarjakuvamuotoa Tove Janssonille. Vuotta myöhemmin se alkoi ilmestyä Ruotsissa, ja tänään voidaan laskea sen levinneen kaikkiaan 60 lehteen 40 eri maassa. Tove Jansson kirjoitti ja piirsi sarjaa 20 episodia ja Lars Jansson 53 episodia; Tove vuosina 1954 - 1957 ja Lars vuosina 1961 - 1975. Välivuosina 1958 - 1960 Tove piirsi Larsin kirjoittamat käsikirjoitukset.

Muumipeikko-kirjoista on sanottu: omintakeista, rikasta ja helläsydämistä ihmistuntemusta epäsentimentaalisen huumorin ja mielikuvituksen avulla.

Yhtä omintakeinen Tove oli ryhtyessään luomaan filosofishenkistä fantasiasarjaansa. Hän ei hyväksynyt eikä omaksunut suoranaisia tyylillisiä esikuvia vaan loi kerrontansa keinot tarkkaan, harkiten jokaisen osatekijän merkityksen kokonaisuudessa. Näin ollen edes sarjakuvalle niinkin luonteenomainen tekijä kuin ruutujako ei mennyt muuttumattomana läpi. Janssonien aito kuvataiteilijoiden ote on virittänyt ruudut ja stripit tapahtumien ilmapiiriin. Muumi-sarjan idearunsaus kuvastuukin esimerkiksi juuri kuvia erottavien elementtien, erilaisten tarvekalujen, puiden ja viivojen säestävässä leikkimielisyydessä. Tunnettuja ovat myös ruuduissa sivuhahmoina toistuvien pikkuötököiden vaihtelevat puuhailut. Janssonit myös pelkistävät esittämäänsä toisin kuin monet sarjakuvataiteilijat: taustasta voivat yhden stripin matkalla karista yksityiskohdat tarpeen mukaan, jolloin syntyy elokuvanomainen zoomaus- ja tarkennusvaikutelma.

Kirjankuvituksista tuttua ovat sarjan vaivoja säästelemätön viivankäyttö varjostuksineen ja salaperäisine valohämyineen.

Yksittäinen sarjakuvajakso, strippi, on Janssoneille visuaalinen kokonaisuus, jolla on oma yhteislatauksensa sekä sisäinen rytminsä. Muumihahmot ovat kuin luotuja sarjakuvan pelkistetyn ilmeikkääseen ilmaisuun. Ne mukautuvat moninaisiin miimisesti kuvaaviin asentoihin ja toimivat toisaalta hyvin myös vauhdikkaissa liikesarjoissa. Muutenkaan liikevaikutelmissa ei elokuvallinen animaatio ole kaukana, ja lisää ulottuvuuksia tuovat taustan muuntelu sekä taitava, mutta usein huomaamaton kuvakulmien ja perspektiivien käyttö.

Kerronnassa ei vältetä synkkiäkään sävyjä, mutta hurjimmatkin tieteiskuvitelmat kääntyvät lopulta paitsi onnelliseen yhteiseloon myös huikean absurdiin kehittelyyn. Luonteenomaista koko sarjalle on pidättelemätön luovuus, pulppuava mielikuvitus.

Suomen Sarjakuvaseura ry 1980

Muumipeikon synty ja kehitys


Muumipeikon hahmon syntyhistoria on niin yllättävä ja hykerryttävä kuin toivoa saattaa. Muumipeikko syntyi Janssonien ulkohuoneen sisäseinään, kansikuvien, lehtileikkeiden, mietelauseiden ja muiden sen kaltaisten somisteiden joukkoon. Sen piti esittämän Immanuel Kantia; Tove oli nimittäin kinastellut pitkin kesää vanhemman veljensä Per Olovin kanssa jostain pikkuseikasta ja viimein tämä veti pitemmän korren siteeraamalla oman kantansa tueksi Immanuel Kantia. Näin vastaan sanomattoman perustelun edessä Toven ainut keino ilmaista paheksuntansa oli piirtää vessanseinään niin ruma otus kuin häneltä syntyi. Ja kirjoittaa alle "Kant".

Peikko muuttui kuitenkin rakkaaksi. 1930-luvun alkuvuosina Tovelle avautui äitinsä kautta mahdollisuuus avustaa pila- ja kulttuurilehti Garmia. Tällöin hän otti tavakseen sijoittaa pikku peikkonsa kuviin mukaan kuin nimikirjoitukseksi. Toven kirjailijaveri tuotti ensimmäisen Muumi-kirjan vuonna 1939 ( julk. 1945 ) ja yleisesti luullaan, että kirjallinen työ ei sen koommin antanut aikaa sarjakuvamuodon kokeiluun ennen kuin sitten vuonna 1954. Mutta nyt seuraa yllätys:

Ensimmäinen Muumi-sarjakuva julkaistiin jo sotavuosina Ny Tidissä, ruotsinkielisten sosialistien lehdessä! Tämä vauhdikas ja kunnianhimoinen työ syntyi Atos Wirtasen pyynnöstä ja tilauksesta. Sarja ei kuitenkaan saanut jatkua pitkään, sillä Ny Tidin lukijat valittivat muumipeikkojen olevan rojalisteja!

Ensimmäisissä Muumi-kirjoissa panee merkille kuvituksen vähäisyyden, vähitellen se kuitenkin lisääntyy ja "Kuinkas sitten kävikään" ( v. 1952) ennakoi jo sarjakuvaa alistaessaan tekstin selittäväksi riimiksi. Sarjakuvaharrastajan mielestä Muumi-sarjat ovat ehkä Janssonien monipuolisen lahjakkuuden paras tulkki; ne ovat visuaalisia, kirjallisia, monitasoisia ja ne on tarkoitettu kaikenikäisille.

Tove Jansson

syntynyt vuonna 1914 Helsingissä; taidemaalari, kuvittaja ja kirjailija. Muumi-sarjoja, 17 kirjaa ( joista 11 Muumi-kirjaa ), kuvitustöitä, lastennäytelmä, oopperalibretto, radio- ja televisio-ohjelmia ja -sarjoja.

Lars Jansson

syntynyt vuonna 1926 Helsingissä; kirjailija, kuvataiteilija. Muumi-sarjoja, 7 kirjaa, televisio-ohjelmia.