1984: Kari Suomalainen

 

Suomen sarjakuvaseura ry halusi Puupää-hatun jaossa muistaa professori Kari Suomalaisen ansioita sarjakuvapiirtäjänä 40-luvulla. Hänen seikkailukertomuksensa Henkensä kaupalla ja Välskärin kertomuksia olivat huolellisesti toteutettuja ja edustivat sen aikaisen suomalaisen sarjakuvan eliittiä. Sakari Topeliuksen kirjaan perustuva Välskärin kertomuksia on tehty Syvärin rintamalla sodan aikana, mutta on silti piirrostyöltään mitä tarkinta ja vaativinta. Tavoitteet olivat kunnianhimoiset, ja Kari Suomalaisen voi täydellä syyllä sanoa onnistuneen niissä.

Poliittisena pilapiirtäjänä professori Kari Suomalainen on toiminut vuodesta 1951 alkaen. Tällä alalla hän on luonut aseman kansallisen pilapiirräntämme ehdottomana ykkösnimenä. Eikä syyttä. Hänen piirroksensa ovat iskeviä ja tehokkaita, toteutettu juuri niistä aineksista, jotka ovat oleellisia sanoman perille menemiseksi. Piirrosten arvon ja vaikutusvallan tunnustavat nekin, jotka eivät aina niiden kertomasta pidä.

Pilapiirroksissaan Kari Suomalainen käyttää usein tekniikkaa, jonka kerronta itse asiassa on sarjakuvaa. Siirtyminen sarjakuvasivuilta pääkirjoitusten alapuoielle ei murra pilapiirroksen ja sarjakuvan ilmaisukeinojen samankaltaisuutta.

Suomen sarjakuvaseura r.y. haluaa palkinnollaan muistaa Kari Suomalaisen panosta suomalaisen sarjakuvan tekijänä sekä hänen kiistattoman suurta panostaan pilapiirrännän kehittämiseen maassamme.

 

KARI SAI PUUPÄÄHATUN


Karin sarjakuvantekijän uran ensimmäinen vaihe kesti hieman toistakymmentä vuotta (1938-1951) eli siihen saakka kunnes hän aloitti Helsingin Sanomien pilapiirtäjänä. Ikimuistettavin tämän ajan töistä oli Välskärin kertomuksia, jonka kaltaista piirrostyötä ei tässä maassa sen koomminkaan ole nähty. Tuo 25-sivuinen sarja Julkaistiin 1949 Lukemista kaikille -lehdessä viisi vuotta sarjan valmistumisen jälkeen.

Sarjainfoissa 26 ja 27 se näki uudelleen päivänvalon. Lukemista kaikille -lehteä julkaissut llmarinen Oy joutui samoihin aikoihin taloudelliseen alamäkeen ja näin meni mm. rnyös Karin suunnitelma nyrkkeilijäaiheisesta seikkailusarjasta. Jos maa menetti Karissa huippuluokan sarjakuvantekijän, niin saimmepa samalla pilapiirroksen yksinvaltiaan, jonka tyyliä on 60-luvusta lähtien matkittu ympäri maata niin että hirvittää.

Karin uusi tuleminen varsinaisena sarjakuvantekijänä tapahtui 1982. Toki hän on pilapiirroksissaan käyttänyt sarjakuvan kerrontamuotoa eli vitsi on kerrottu useamman kuvan avulla ja onpa sarjakuvahahmojakin silloin sun tällöin putkahdellut piirroksissakin esille.

Mutta 1982 hän julkaisi albumin Manu ja kultatupsu. Sen innoittimena oli varmasti kotimaisen sarjakuvan nousu määrällisestä ja henkisestä lamasta kulttuurimme eturintamaan. Kari ei maininnut kirjan yhteydessä mahdollisia puupäähattuun liittyviä toiveitaan, kunhan vain totesi että setä päätti näyttää pojille kuinka sarjakuvaa piirretään. Tarkkaavainen lukija havaitsee kuitenkin, että Tellervo Koiviston päässä on sivulla 45 kovin tutunnäköinen hattu. Jostain syystä albumin kannessa oleva piirros on muuten samanlainen, lukuunottamatta tätä hattua...

Manu ja kultatupsu sisältää joitakin erinomaisen herkullisia episodeja, mutta muuten se on kovin vasemmalla kädellä tehdyn tuntuinen hajanainen pilakokoelma. Tärkeintä siinä on nimenomaan se, että se on sarjakuva - vieläpä juuri sarjakuvakirjaksi piirretty.

Juhani Tolvanen (1984)