Sarjainfon arvostelut
Sarjainfon arvostelut (25)
Sielun koostumus: sudenkuoppien käsikirja - Hannele Richert
Hannele Richert:
Sielun koostumus – sudenkuoppien käsikirja
ZUM TEUFEL
Sarjakuvantekijän varhaistuotantoa penkovat kokoelmat ovat monesti vaivaannuttavaa läpikahlattavaa – vähän kuin bändien demokokoelmat, jotka pääsääntöisesti ovat tosifaneille suunnattuja kuriositeetteja.
Helsinkiläisen Hannele Richertin (s. 1978) Sielun koostumus – sudenkuoppien käsikirja -albumi väistää pahimmat karikot. Mustavalkoisen albumin sisältö on koottu kymmenen vuoden aikana syntyneistä sarjakuvista. Valmistelutyö on tehty huolella, sillä eri elämänvaiheissa valmistuneiden sarjakuvien laadussa ei tapahdu pahoja notkahduksia. Yksi asia kokoelman kasaamisvaiheessa on tosin unohtunut: albumissa ei kerrota, milloin mikäkin sarjakuva on valmistunut. Tästä johtuen Richertin kehitystä sarjakuvataiteilijana on vaikea seurata.
Potaatit - Aiju Salminen
Aiju Salminen Potaatit
SAMMAKKO
Helsingin Sanomien NYT-liitteessä ilmestynyt Potaatit on koottu yksiin kansiin. Turun taideakatemian animaatiolinjalta valmistunut Aiju Salminen on tehnyt jo joitakin vuosia työkseen animaatioita, kuvituksia ja sarjakuvaa, ja se näkyy lopputuloksessa. Vaivattoman näköinen, tyylitelty jälki on sekä helposti lähetyttävää että tunnistettavaa. Perunoissa ei juuri ole muotoa eikä väriä, mutta pallosilmät ovat persoonaltaan vakuuttavia.
Pistoja - Marjane Satrapi
Marjane Satrapi
Pistoja
Suomennos Taina Helkamo, tekstaus Ida Takala
LIKE
Marjane Satrapi muistetaan parhaiten Iranin lähihistoriaa henkilökohtaisella tasolla tarkastelevista Persepolis-kirjoista. Vastikään suomennettu Pistoja käsittelee samaa aihealuetta, mutta rajatumman henkilöjoukon kautta ja lyhyemmän tapahtuma-ajan sisällä.
Marjane-niminen toimii minäkertojana, mutta jää enimmäkseen taustalle päästäen ääneen joukon eri-ikäisiä naisia. Tarinointi alkaa, kun sukulaisten ja lähipiirin yhteinen ateria päättyy. Miehet menevät nokosille, naiset tiskaavat astiat ja Marjane keittää teet.
Paratiisisarja - Ville Ranta
Ville Ranta:
Paratiisisarja
WSOY
Äkkiväärää pyhää
Ville Ranta on suomalaisen sarjakuvan ”mies kuin ankerias”: Rannasta tai hänen tuotannostaan ei oikein saa otetta, ei sitten millään. Tekijä pakenee määritelmiä. Rannalta on nähty maagista realismia, omaelämäkerrallista tilitystä, kuvia kumartelematonta suurmieskuvaa ja nyt tulee puskafarssi, joka pohjaa suoraan Vanhaan Testamenttiin.
Raivoa ja lamaannusta – Kiilan albumi 2010
Johanna Rojola (toim.):
Raivoa ja lamaannusta – Kiilan albumi 2010
TEOS
Kuinka Aku Ankkaa luetaan -tyyppisten, populaarikulttuurin enemmän tai vähemmän piileviä arvolatauksia paljastavien analyysien fanina piristyn sarjakuvista, joita kutsutaan rehellisesti poliittisiksi. Oikeistolaisempi taide käyttää harvemmin itsestään tällaista määrettä. Perinteisen vasemmistolaisen kulttuuriyhdistyksen Kiilan sarjakuva-albumin esipuheessa ja tekijöiden omissa esittelyissä tunnutaan kuitenkin varovan tunnustamasta suoranaisesti väriä. Moni kutsuu itseään mieluummin tarkkailijaksi ja kommentoijaksi, julistajan sijaan.
Kauneuspilkkuja - Jean-Philippe Peyraud
Jean-Philippe Peyraud:Kauneuspilkkuja
Suomentanut Saara Pääkkönen
WSOY
Jean-Philippe Peyraudin Kauneuspilkkuja-sarjakuva ei voisi olla ranskalaisempi, vaikka se ajaisi polkupyörällä vastaan Seinen rannalla, baskeri päässä ja punaviinipulloa kantaen.
Ollaan ranskalaistyyppisen kitchen sink -sarjakuvan ytimessä. Mies ja nainen ovat rakastelleet. Yhdynnänjälkeisessä tyvenessä aletaan purkamaan parisuhdetta: mies ja nainen ovat entisiä rakastavaisia, mutta molemmilla on vakavammat suhteet toisaalla. Puhutaan yhteisistä tuttavista, sytytetään savukkeita, riidellään, pohditaan tulevaisuutta ja ollaan aivan helvetin ranskalaisia.
Genesis - Robert Crumb
Robert Crumb: Genesis
TEOS
”Raamatun ensimmäinen kirja kuvakertomuksena! Kokonaisuudessaan!”, huutaa yhdysvaltalaisen underground-ikoni Robert Crumbin (s. 1943) Genesis-albumin kansi.
Mitäpä siihen lisäämään. Genesis tosiaan on sarjakuvaversio Mooseksen ensimmäisestä kirjasta. Siihen sisältyy luomiskertomus, syntiinlankeemus ja vedenpaisumus. Kuten myös Baabelin tornin rakentaminen, Sodoman ja Gomorran tuho, Aabrahamin seikkailut sekä Jaakobin paini.
Underground-aikoinaan Crumb tunnettiin satiirikkona, joka nautti vakiintuneiden instituutioiden ärsyttämisestä sekä psykedeelihuumeiden käyttämisestä. Myöhempinä vuosinaan Crumb ei monen hippiaikalaisensa tavoin hurahtanut uskoon vaan pysytteli agnostikkona ja etsijänä. Siksi Crumbille Raamattu ei ole pyhä kirja vaan kokoelma myyttisiä kansantarinoita.
Footnotes in Gaza - Joe Sacco
Joe Sacco: Footnotes in Gaza
RANDOM HOUSE
Yhdysvaltalaista Joe Saccoa (s. 1960) pidetään journalistisen sarjakuvan mestarina. Eikä syyttä: Saccon parhaat työt ovat tarkkanäköisiä reportaaseja vaikeista aiheista, kuten Bosnian sodasta sekä Palestiinan alueen ongelmista.
Suomessa Saccon tunnetuin julkaisu lienee albumi Palestiina. Siinä Sacco raportoi palestiinalaisten historiasta sekä nykyelämästä Israelin varjossa Länsirannalla ja Gazan alueella. Albumi on ollut myynti- ja arvostelumenestys – esimerkiksi vuonna 1996 se voitti arvostetun American Book Awardin.
Sacco palaa Palestiinan alueen ongelmiin viime vuonna julkaistussa albumissa Footnotes in Gaza. Teoksessa Sacco matkustaa Gazan kaistaleen eteläosiin ottamaan selvää vuonna 1956 tapahtuneesta verilöylystä, jossa israelilaiset sotilaat surmasivat 111 palestiinalaista. Albumi koostuu paitsi Saccon arkikokemuksista Gazan alueella, myös lukuisten palestiinalaisten kertomuksista ja muistoista.
1h25 - Judith Forest
Judith Forest1h25
LA CINQUIEME COUCHE
Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla julkaistu Judith Forestin esikoisteos 1h25 on panopäiväkirja ranskankielisestä sarjakuvamaailmasta. Albumin idea on yksinkertainen: nuori ranskatar tutustuu seksiä vinkuviin sarjakuvataiteilijoihin, päätyy sänkyyn milloin kenenkin kanssa – ja piirtää päiväkirjaan kaiken kokemansa.
Forest nimeää tekijät, esittelee asennot ja paljastaa pintaa. Albumin konsepti pakottaa kaikki ranskalaistaiteilijat lukemaan albumin, mutta tarjoaako 1h25 muille jotakin mielekästä?
144 kertaa - Jussi Pakkanen : Reetta Laitinen
Jussi Pakkanen – Reetta Laitinen
144 kertaa
ZUM TEUFEL
Reetta Laitinen ja Jussi Pakkanen ovat tehneet hyvää jälkeä sarjakuvakentällä viime vuosina. Molemmat ovat julkaisseet töitään ahkerasti niin blogeissa kuin omakustanteina. Yhteistyön hersyvin lopputulos on ollut neliosainen Munabomber, huumoria ja seksiä viljelevä dekkariparodia.
Nyt kaksikko on ylittänyt kaupallisen julkaisukynnyksen albumilla 144 kertaa. Lyhyt, tunnelmaan panostava kertomus liikkuu tutussa maastossa: nuorten aikuisten epävarmoissa parisuhdetunnelmissa.
On harmillista, että sen enempää Laitisen anarkistisesta huumorista kuin Pakkasen purevan älykkäistä lohkaisuista ei albumissa näy jälkeäkään. 144 kertaa lähestyy uhkaavasti suomalaisen sarjakuvakentän kuolemansyntiä, tekotaiteellisuutta.
Käsi sydämellä: 100 tosiasiaa maailmalta - Karstein Volle
Satiiri luo nahkansa uudestaan Karstein Volle
Käsi sydämellä – 100 tosiasiaa maailmalta
ARKTINEN BANAANI
Elämme maailmassa, jossa ei ole järkeä. Tämä ei ole mitään uutta: maailmassa ei ole koskaan ollut järkeä. Mutta koskaan se ei ole ollut niin selvää kuin nyt.
Elämme 24 tuntia vuorokaudessa päivittyvässä uutisvirrassa, joka suoltaa mielipuolisia tosiseikkoja tauotta. Timo Soini on EU-parlamentissa. Lauri Tähkä on Suomen myydyimpiä muusikoita. Maksetut poliitikot kieltäytyvät eroamasta.
Soft City - Pushwagner
Pushwagner: Soft City
NO COMPRENDO PRESS
Norjalainen No Comprendo Press on viime vuosina julkaissut muun muassa Olaf Gulbranssonin Buddhan sekä hänen kaksiosaisen omaelämäkertansa Det var engang/Og så videre, ja Fiske & Kvernelandin Olaf G:n. Nyt kustantamo jatkaa kulttuurihistoriallisia rehabilitointiprojektejaan historiallisella löydöllä. Hariton Pushwagnerin 30 vuotta vanha tulevaisuuskuvaus Soft City vuodelta 1976 on ajankohtainen siksi, että Pushwagner on viime vuosina noussut kuvataidepiirien ihailun kohteeksi. Soft City esimerkiksi oli näytteillä Berliinin nykytaiteen biennaalissa.
Uhkapeliä - Florent Ruppert & Jérôme Mulot
Mysteerin alta löytyy uusia mysteerejäFlorent Ruppert & Jérôme Mulot
Uhkapeliä
HUUDA HUUDA
Uhkapeliä on toinen Florent Ruppertilta ja Jérôme Mulot'lta suomennettu albumi. Huolella toteutettu julkaisu on juuri, mitä odottaa sopii: yllättävä, röyhkeä ja herkullisen hämmentävä. Ranskalaisten Ruppertin ja Mulot'n sarjakuvissa lukijaa ärsytetään tahallaan absurdilla väkivallalla ja äärimmäisyyksiin vedetyllä machoilulla. Provokaatio onnistuu, sillä kaksikko jättää harvoin lukijan kylmäksi.
Eräänlaisia rukouksia - Ville Ranta
Kaukana kavala materialismi Ville Ranta
Eräänlaisia rukouksia
HUUDA HUUDA
Nuori uskonnollinen mies on uusi nuori vihainen mies. 2000-luvun lopun nuori älykkö on todennäköisesti 1970-luvun lopun jumalankieltäjien kasvattama, ja lopulta ilmassa on isänmurhan merkkejä. Uusi intelligentsiamme on palaamassa kirkon huomaan, joskin omalla persoonallisella tavallaan.
Ville Rannan sarjakuvapamfletti Eräänlaisia rukouksia kokoaa Oulun seurakunnan verkkosivuille tilaustyönä tehdyn sarjan sarjakuvamuotoisia pohdintoja omasta suhteestaan uskontoon ja uskonnosta laajemminkin. Rannalla ei ole varsinaista uskonnollista taustaa ja hän on eronnut kirkosta, mutta lopulta hänen itsetutkiskelunsa johtaa hänet jälleen kirkon jäseneksi.
Döda paret och deras “vänner” - Joakim Pirinen
125 vuotta sarjakuvan eturintamassa Joakim Pirinen:
Döda paret och deras “vänner”
GALAGO
Jos viime vuonna ilmestynyt Döda paret och deras “vänner” olisi ruotsalaisen (tai suomalaisen) piirtäjän esikoisalbumi, sitä juhlittaisiin suurena neronleimauksena. Nyt kirjalle on käynyt vähän kuten Joakim Pirisen edellisellekin (Ingens nya vän, 2004): siihen suhtaudutaan itsestäänselvyytenä.