Kuinka asiantuntijat asettelivat vuonna 2017 julkaistut albumit järjestykseen?
Teksti: Pauli Kallio
Sarjainfon vuosiäänestykseen osallistui 25 sarjakuvaan vihkiytyneen älymystön jäsentä eli hieman vähemmän kuin parina edellisvuotena. Muutama lähetti lyhyemmän listan tai äänesti pelkästään kotimaisia sarjakuvakirjoja. Samaan aikaan järjestetyt Angoulêmen festivaalit sekä presidentinvaalit saattoivat laskea äänestysprosenttia.
Se mistä oikeastaan äänestetään, herätti eräitä kysymyksiä. Roope Erosen Jaiksfukin-lehdet innostivat kahta osallistujaa omille teilleen. Kari Heikonen tuumaili, että Jyrki Heikkisen Hietasalo on epäilemättä tämän uran paras teos, mutta tuskin kuvarunokirjaa voi sarjakuvaksi laskea. Jotkut kyllä laskivat. Sippo Mentunen halusi huomioida vain suoraan albumimuotoon tehdyt teokset. Käytännössä moni muukin jättää lehtisarjojen kokoelmat huomiotta, vaikka ei julista sitä periaatteekseen.
Ylivoimaiset voittajat Armo ja Krazy Kat
Kotimaisen sarjan kärki oli harvinaisen selvä. Emmi Valveen Armo osoittautui lähestulkoon suomalaisen sarjakuvan Sauli Niinistöksi. Se kahmi 25:stä mahdollisesta ykköstilasta peräti tusinan ja karkasi kohti horisonttia jo ääntenlaskennan alkuvaiheessa. Muutkin mitalisijat ratkesivat selvin eroin: Emmi Niemisen ja Johanna Vehkoon Vihan ja inhon internet sekä Ville Pirisen Yhesti yhes kymmenennes paikas jättivät pistejoille päätyneet kauas taakseen.
Armolta yli jääneet ykköstilojen rippeet jakautuivat kymmenelle julkaisulle. Vihan ja inhon internet sai kolme mainintaa ja Saku Sämpylä, Eetu ja Riku kaksi. Yhteen jäivät Yhesti yhes kymmenennes paikas, Hietasalo, Imperfect, Samalla kadulla kirkko ja tehdas, Jääkärit, Sokea piste, Jaiksfukin ja antologia Rikkinäisen mielen kuvat. Ääniä sai kaikkiaan 29 albumia.
Käännöskirjojen puolella George Herrimanin Krazy Kat 1916–1918 vei voiton yhtä murskaavasti kuin Armo. Ville Hänninen ei halunnut kirjoittaa perusteluja muista kuin Krazy Katista, koska katsoi, että se oli surkeana käännösvuonna ainut, joka oikeastaan ansaitsi päästä listalle. Kaikki eivät olleet yhtä ehdottomia, sillä yhteensä 22 teosta sai kannatusta. Riad Sattoufin Tulevaisuuden arabi -sarja kuuluu jo vuosiäänestysten vakiosuosikkeihin. Liv Strömquist valloitti kaksi paikkaa kymmenen kärjessä, samoin Mikki Hiiri.
Tulosten perusteella näyttää entistäkin selvemmin siltä, käännössarjakuvien julkaiseminen jää muutaman suuren tai keskisuuren kustantajan harteille. Nyrkkipajat panostavat suomalaiseen sarjakuvaan, koska laadukkaita tekijöitä riittää ja kotimaisten teosten julkaiseminen vaati vähemmän aikaa, vaivaa ja rahaa. Vastaavasti pienet kustantajat julkaisevat valtaosan korkealle tähtäävistä kotimaisista albumeista, koska talossa ei ole markkinointiosastoa älähtämässä, ettei tällaista voi myydä.
Lue Emmi Valveen Armon arvio täältä.
KOTIMAISET
1. Emmi Valve: Armo 78 pistettä
“Armo on rehellisen avoin ja taiteellisesti tinkimätön omaelämäkerrallinen sarjakuvaromaani.” – Reetta Laitinen
“Kerronta kulkee niin sujuvasti, ettei välttämättä huomaa, kuinka harkiten Valve on rakentanut sarjakuvansa. Takaumasta toiseen siirrytään hallitusti. Painostavan psykedeeliset värit korostavat ahdistavaa tunnelmaa. Mielen myllerrykseen on helppo samastua.” – Harri Römpötti
“Hieno teos, joka tarjoaa ymmärrystä, empatiaa ja vertaistukea.” – Outi Iivonen
”Heti alusta lähtien lukijaa lämmitellään avokämmenellä päin naamaa. Armo on taiteellisesti ja varsinkin väristyksen puolesta hyvin tasapainoinen teos tasapainonsa menettäneen yksilön pyrkimyksestä palata ‘normaalien’ joukkoon.” – Vesa Kataisto
2. Emmi Nieminen & Johanna Vehkoo: Vihan ja inhon internet 46
“Sarjakuvajournalismia edustava teos avasi silmäni kertaheitolla. Sarjakuvassa selvitetään muun muassa sitä, millaisia muotoja vihapuhe voi saada, kehen se tavallisesti kohdistuu ja kuinka siltä voi suojautua. Tekijät ovat tehneet hienoa työtä haastattelemalla nettivainon kohteeksi joutuneita ihmisiä ja aihetta tutkineita asiantuntijoita ja viranomaisia.” – Matti Karjalainen
“Tekstin määrä ja jäykkä kerronta ovat sarjakuvareportaasin perusongelmia. Vehkoo ja Nieminen taistelevat niitä vastaan suurella julkaisukoolla ja mietityllä rakenteella.” – Ville Hänninen
3. Ville Pirinen: Yhesti yhes kymmenennes paikas 31
“Urbaaneja legendoja on käytetty iät ja ajat tarinoiden aihioina, mutta pointti ei olekaan siinä, mitä kerrotaan, vaan miten kerrotaan. Pirisellä on ilmiömäinen kyky kertoa sopivasti yli, muttei koskaan ohi aiheesta.” – Jokke Saharinen
4. Petteri Tikkanen: Eka kerta 21
“Kauniisti kuvitettua, lämminhenkistä sarjakuvaa, jonka tarina maistuu aidolta ja eletyltä. Tikkasen kyky ladata pieniin hetkiin suurta tunnelmaa on lähes ylittämätön.” – Toni Jerrman
5. Poika Vesanto: Saku Sämpylä, Eetu ja Riku 18
“Kulttuurihistoriallisesti älyttömän merkittävä ja pieteetillä tehty julkaisu, joka tuo Poika Vesannon 1930-alussa tekemät ajattomat sarjakuvat nykylukijan ulottuville. Hyväntuulista huumoria, svengaavaa ajankuvaa sekä suvereenia piirrostaidetta.” – Toni Jerrman
Lue Saku Sämpylän arvio täältä.
6. Suvi Ermilä: Hauho 17
“Suku selvittelee suhteitaan ja miehet mittelevät ihan konkreettisesti. Meri seuraa vierestä ja jää välillä ulkopuoliseksi. Mutta hän on tärkeä osa sukua ja se tehdään tiettäväksi. Lähelle ottaminen ja syrjään sysääminen vuorottelevat. Kokonaisuudesta tulee hienovarainen sosiologinen tutkielma.” – Reijo Valta
7. Pauli Kallio & Christer Nuutinen: Kramppeja & nyrjähdyksiä – Koko maailman paino 11
“Tavallista isommassa kokonaisuudessa yhteiskunnalliset teemat ja hahmojen aitous korostuvat. Ensiluokkainen piirrostyyli ja miellyttävä värimaailma.” – Laura Kokko
8. Jyrki Heikkinen: Hietasalo 10
“En rakasta juuri mitään niin kuin Jyrki Heikkisen kykyä liihoa täysin omassa maailmassaan. Taide on omalakisuuksien laatimista – kuten ällistyttävässä Hietasalo-kuvarunokokoelmassa. Kun kuolen, toivon, että Jyrki Heikkinen lausuu runon ja piirtää ilmaan sen ylle.” – Ville Hänninen
9. Jussi Waltameri: Samalla kadulla kirkko ja tehdas 9
“Murteella kirjoitettu tarina vie kerrontaa eteenpäin ja vesivärikuvat abstrahoituvat tunnelmiksi.” – Laura Kokko
10. Hans Nissen: Sokea piste 8
“Ruutuvihosta mustatut ruudut ja toteava teksti-ilmaisu muodostavat kokeellisen mutta äärimäisen helppolukuisen täsmäohjuksen: minimaalisin keinoin maksimaaliseen tulokseen. Sisältö takertuu kurkkuun, tökkii aivoja ja painaa sydäntä.” – Ville Pirinen
10. Pertti Jarla: Jäätävän speden sunnuntai 8
“Niin lakonisen ihania, etten voi mitään.” – Outi Iivonen
12. Marko Turunen: ADHD-Sheikki 3 7
12. Pekka Lehtosaari & Hannu Lukkarinen: Raatteen tie 7
12. Juho Maurinen: Rontticomics – Ihmismeri 7
12. Kaisa & Christoffer Leka: Imperfect 7
12. Mika Liétzen: Jääkärit – Viisi kertomusta 7
KÄÄNNÖKSET
1. George Herriman: Krazy Kat 52
“Kirja on rakkautta kiireestä kantapäähän. Heikki Kaukoranta on tehnyt hurjan työn rakkauden ja vihan luritusten ja puhkuntojen sävytyksissä. Tahdon halata joka ruudun jälkeen.” – Ville Hänninen
“Suomalaiset ovat onnekkaita. Kaikissa maissa ei ole edes yritetty kääntää sarjakuvan runollisinta superklassikkoa, mutta Heikki Kaukoranta suomentaa sitä taiturimaisesti. Ilkka Pesämaa on tekstannut teoksen vaivoja säästämättä alkuperäiseen tyyliin.” – Harri Römpötti
“Herriman ei anna arkijärjen pilata luomustaan. Näin psykedeeliseen mielikuvituksen lentoon on pakko ihastua. Aina uudelleen. Ikuisesti.” – Toni Jerrman
Lue Krazy Katin arvio täältä.
2. Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 3 26
“Ajankohtainen ja koskettava, sarjakuvan muotokieltä syleilevä teos.” – Sippo Mentunen
“Tulevaisuuden arabi vain paranee edetessään.” – Tero Mielonen
2. Lewis Trondheim & Stéphane Oiry: Maggy Garrison 1 – Hymyile vähän, Maggy 26
“Lämminhenkisesti kuvattua henkilöhahmoja ei ole väännetty väkisin tyypillisten hyvisten tai pahisten muotteihin. Kokonaisuuden kruunaa Oiryn huolellinen piirrostyö, joka istuu täydellisesti sekä sarjan sisältöön että yleistunnelmaan.” – Toni Jerrman
4. Liv Strömquist: Nousu ja tuho 21
“Suositeltavaa lukemista kaikille joita kapitalismi, ilmastonmuutos ja luokkaristiriidat koskettavat, ja ketäpä eivät koskettaisi? Strömquist on asiantunteva, terävä ja hauska – tässä kirjassa eräänlainen sarjakuvan humoristinen Naomi Klein.” – Aino Sutinen
Lue Liv Strömquistin sarjakuvien arvio täältä.
5. Hermann: Bois Mauryn tornit 1 – Babette 18
“Bois-Mauryn torneissa ei keskiajalla ole oikein kenelläkään kivaa, mutta lukijalla sitäkin enemmän.” – Matti Karjalainen
6. Liv Strömquist: Prinssi Charlesin tunne 16
“Älyttömän hauska albumi rakkaudesta – vallan muulla tavoin käsiteltynä kuin perinteisten Harlekiini-romanssien kautta.” – Reetta Laitinen
6. Regis Loisel: Mikki Hiiri – Zombi-sumppi 16
“Näin eläväistä Mikki-kirjaa ei ole tehty yli 70 vuoteen. Loisel tavoittaa hienosti sekä varhaisten Mikki-animaatioiden että Floyd Gottfredsonin sarjojen hengen.” – Vesa Kataisto
8. Charlie Christensen: Aarne Ankka – Mielipuolen kuvakirja 12
“Kansankodin räyhäkkäimmän muuttolintufilosofin analyysi maailmantilasta on enemmän kuin ajankohtaista ja lukukertoja kestävää.” – Sippo Mentunen
9. Neil Gaiman & Mark Buckingham: Miracleman – Ihmeiden aika 10
“Virkistävän epäsupersankarimainen tarina, jossa pohditaan täydellisen maailman ja epätäydellisen ihmisen välistä ristiriitaa, utopian kääntöpuolta.” – Jokke Saharinen
10. Tebo: Huimapää Mikki 7
10. Alex Alice: Siegfried 1 & 2 7
10. Henri Vernes & William Vance: Bob Morane 7
10. Jeff Smith & Steve Hamaker: Luupäät 1 - Kevättasaus 7
Kyselyyn vastasivat Kari Heikonen, Harto Hänninen, Ville Hänninen, Outi Iivonen, Heikki Jokinen, Toni Jerrman, Solja Järvenpää, Matti Karjalainen, Vesa Kataisto, Laura Kokko, Kyösti Koskela, Reetta Laitinen, Merja Lundén, Ville Manninen, Tero Mielonen, Sippo Mentunen, Juri Nummelin, Petteri Oja, Ville Pirinen, Harri Römpötti, Jokke Saharinen, Nike Sarapohja, Hannu Sinisalo, Aino Sutinen ja Reijo Valta.
Julkaistu aiemmin Sarjainfo-lehdessä 1/2018. Tilaa Sarjainfo täältä.
Mari Ahokoivu: Oksi. Asema
Altan: Ada viidakossa. Asema Kustannus, Zum Teufel ja Täysi Käsi
Reetta Laitinen (toim.): Sisaret 1918. Arktinen Banaani
Leo Kuikka: Tappavat kädet. Kreegah Bundolo
George Herriman: Krazy Kat 1916–1918. Otava, suomennos Heikki Kaukoranta
Emmi Valve: Armo. Asema
Poika Vesanto: Saku Sämpylä, Eetu ja Riku – kuvasarjoja vuosilta 1931–1932. Täysi käsi
Berliacia on kuvailtu nomadiksi. Hän syntyi Argentiinassa, mutta on sittemmin asunut muun muassa Norjassa ja Berliinissä. Hänen töitään on julkaistu niin latvialaisen kuš!-kustantamon toimesta ja yhdysvaltalaisessa Vice-lehdessä, jonka nettisivuilla hänen Asian Store Junkies -sarjansa ilmestyy viikoittain. Myöhemmin tänä vuonna suomalaisilla lukijoilla on myös mahdollisuus päästä tutustumaan Berliacin sarjakuviin, kun Asema-kustannus julkaisee Desolation.exe-albumin ja taiteilija vierailee syyskuussa Helsingin sarjakuvafestivaaleilla.
Jesse Matilainen: Suomen suurin kommunisti. Suuri Kurpitsa
Arvio: Heikki Jokinen
Iisalmelainen Petteri Tikkanen alias Black Peider on nallekarhun näköinen, kokoinen ja kenties tuntuinenkin paradoksi Suomen sarjakuvakentällä. Yhtäällä Tikkanen luo herkkiä ja hallittuja sarjakuvateoksia, kuten Sarjakuva-Finlandian saaneen Eeron (2010) ja sitä seuranneet nuoren miehen kasvua kuvanneet pienieleiset albumit. Toisaalla hän esiintyy virttyneisiin trikoisiin sonnustautuvana vapaapainija Black Peiderina, soittaa hikisiä keikkoja ja on sarjakuvadokumentaation mukaan sekä alati auliiden bändäreiden ahdistama että suvereenisti kaikkivoipa.
Graafikko, bloggari ja sarjakuvantekijä Kasper Strömman tunnetaan parhaiten ajankohtaisia aiheita kommentoivista, lämpimän kantaaottavista ja veikeän humoristisista blogikirjoituksistaan. Sellaisia toden totta tarvitaan näinä aikoina. Myös Strömmanin graafisille kyvyille on käyttöä. Tasapainoinen etiketti, logo tai vaikkapa painotuotteen ulkoasu – kauneus, ylipäätään – lisää hyvinvointia, vaikkei kaikilla ruokakunnilla olisikaan varaa designerien suunnittelemiin lastenvaatteisiin. 
Käsillä on viimeinen Maisa ja Kaarina -kokoelma-albumi. Kolmenkymmenen vuoden ajan hahmot elivät Annassa ja muualla, mutta nyt on aika kirjoittaa muuta, on käsikirjoittaja Sari Luhtanen kertonut.
Juuri, kun olemme toipuneet Isästä, Kannas ilmestyy. Hanneriina Moisseinen on jälleen kerran tehnyt sekä sisällöltään painavan että kooltaan mittavan sarjakuvan, vain kolmisen vuotta edellisen järkäleen jälkeen.
Simon Hanselmannia (s. 1981) revitään nyt joka suuntaan, tänne vitunharmaaseen Pohjois-Ankealaankin. Syy siihen on nelivärinen (osittain mustavalkoinen), strategisilta mitoiltaan 220 x 297 x 42 mm ja painaa reippaan kilon. Kumioravan viime vuoden lopussa julkaisema Megg, Mogg & Pöllö yllätti jokseenkin jokaisen, ei vähiten heitä, jotka joskus olivat uskaltaneet haavehtia suomea solkkaavasta noita Meggistä luettuaan Vice-lehden sivuilta Hanselmannin huuruisia släkkeriepisodeja narkkaamisesta, huoraamisesta ja lähimmäisten kiusaamisesta. Kiitti hei!
