Puupäähattu 2019 Tiina Pajulle ja Sari Luhtaselle Maisa ja Kaarina -sarjakuvasta

puupaahattu2019-luhtanen-paju-web

Kuva: Henry Söderlund. Kuvia saa käyttää vapaasti, kunhan valokuvaaja mainitaan käytön yhteydessä. CC BY 4.0

Suomen sarjakuvaseura on myöntänyt 17.1.2019 Puupäähattu-palkinnon kuvittaja Tiina Pajulle ja käsikirjoittaja Sari Luhtaselle. Heidän tunnetuin työnsä on 1987–2015 Anna-lehdessä sekä albumeina ilmestynyt Maisa ja Kaarina -sarja.

Suomen sarjakuvaseura ry on vuodesta 1972 lähtien jakanut arvostetuinta suomalaiselle sarjakuvantekijälle elämäntyöstä annettavaa Puupäähattu-palkintoa. Nimensä ja muotonsa se on saanut Ola Fogelbergin klassisen sarjakuvahahmon Pekka Puupään päähineen mukaan. 

nayte-maisajakaarina-web

Näyte Maisa ja Kaarina -sarjakuvasta (2016).

Perustelut palkinnolle

Puupäähattu on edellisen kerran jaettu samanaikaisesti kahdelle taiteilijalle vuonna 1998. Silloin sen saivat Pauli Heikkilä ja Markku Paretskoi sarjakuvastaan Vanhat herrat. Olisikin suuri kiusaus sanoa palkinnon menevän tällä kertaa vanhoille rouville. Vaan kaikki sarjakuvahahmot eivät vanhene.

Luhtasen ja Pajun keskeinen yhteisteos Maisa ja Kaarina syntyi Kemin valtakunnallista sarjakuvakilpailua varten 1986. Sarjan nimi oli silloin Antiteesi ja se oli paljon myöhempää versiota tummempi niin kuvien kuin tarinankin osalta.

Antiteesi sijoittui kilpailussa jaetulle kolmannelle sijalle. Kaksikon tarina jatkui Anna-lehdessä viikoittain vuodesta 1987 vuoteen 2015. Sivun mittaisista sarjoista on koottu 17 albumia ja lisäksi on ilmestynyt seitsemän muuta Maisa ja Kaarina –kirjaa. Ensimmäinen teos, Maisa ja Kaarina ilmestyi vuonna 1989 ja viimeinen, Viimeinen tikki, vuonna 2016.

Lähes 30 vuotta ja noin viitisenkymmentä sivua vuodessa – episodeja kertyi yli 1300. Boheemi elämännautiskelija Maisa ja kiireinen kotiäiti Kaarina ehtivät pitkän ystävyyssuhteensa aikana kaluta läpi kaiken mahdollisen, mitä aikuisen naisen arkeen ja juhlaan voi kuulua – ja vähän mahdotontakin.

Maisan ja Kaarinan lisäksi Luhtanen ja Paju ovat tehneet yhdessä sekä erikseen lukuisia muita sarjakuvia ammatti- ja nuortenjulkaisuihin. Sari Luhtanen tunnetaan myös suomentajana, television puolelta esimerkiksi Simpsoneista ja Frasierista. Hän on kääntänyt sarjakuvia ja nuortenkirjoja sekä kirjoittanut kymmenen kirjaa.

Tiina Paju on kuvan ja muodon täysammattilainen, jonka hyvin tunnistettava tyyli näkyy useissa kymmenissä kirjoissa lastenkirjoista tietoteoksiin. Visuaalisen suunnittelutyön ohella hän tekee sarjakuvaa Biljoona Oy Oikotie.fi –sivustolle.

Maisa ja Kaarina on ollut laajan yleisön kestosuosikki. Sarjan vakiintunein, uskollisin lukijakunta on kohderyhmässä, joka on kirjojen ja taiteen kuluttajana muutenkin aktiivinen, eli keski-ikäisissä naisissa. Tämä ryhmä ei ole kuitenkaan erityisesti profiloitunut sarjakuvien lukijoina. Suurin syy on ollut se, ettei sarjakuvista ole löytynyt tarpeeksi kiinnostavia aiheita ja hahmoja seurattaviksi ja samastuttaviksi. Sarjakuvat ovat olleet Suomessakin pitkään poikien leikkikenttä.

Sari Luhtanen ja Tiina Paju ovat omalta osaltaan tehneet pitkäjänteistä pioneerityötä sarjakuvan ammattilaisina ja aktiiveina. Maisa ja Kaarina on edelleen harvinaisuus, naisten tekemä säännöllisesti vuodesta toiseen ilmestynyt strippisarja. Se on pysynyt naisten omana sarjakuvana. Sitä on luettu itseä varten.

Linkkejä

maisa-kaarina-nayttely2-web

Näyttely

Puupäähattu-palkinnon voittajien näyttely on esillä Kansalliskirjastossa 18.1.–8.3.2019, Café Rotundassa. Vapaa pääsy.

Näyttelyssä on esillä vuoden 2019 Puupäähattu-palkittujen sarjakuvataiteilijoiden Tiina Pajusen ja Sari Luhtasen teoksia.

Luhtasen ja Pajun keskeinen yhteisteos Maisa ja Kaarina syntyi Kemin valtakunnallista sarjakuvakilpailua varten 1986. Sarjan nimi oli silloin Antiteesi ja se oli paljon myöhempää versiota tummempi niin kuvien kuin tarinankin osalta.

Antiteesi sijoittui kilpailussa jaetulle kolmannelle sijalle. Kaksikon tarina jatkui Anna-lehdessä viikoittain vuodesta 1987 vuoteen 2015. Sivun mittaisista sarjoista on koottu 17 albumia ja lisäksi on ilmestynyt seitsemän muuta Maisa ja Kaarina –kirjaa. Ensimmäinen teos, Maisa ja Kaarina ilmestyi vuonna 1989 ja viimeinen, Viimeinen tikki, vuonna 2016.

Lähes 30 vuotta ja noin viitisenkymmentä sivua vuodessa – episodeja kertyi yli 1300. Boheemi elämännautiskelija Maisa ja kiireinen kotiäiti Kaarina ehtivät pitkän ystävyyssuhteensa aikana kaluta läpi kaiken mahdollisen, mitä aikuisen naisen arkeen ja juhlaan voi kuulua – ja vähän mahdotontakin.

maisa-kaarina-nayttely1-web

Antiteesi1maisajakaarina1986-web

Antiteesi (1986).

maisakaarina-1-varhainen-web

Näyte varhaisesta Maisa ja Kaarina -sarjasta.

maisakaarina-web

 

 

koirat-tiina-paju-web

Tiina Pajun kirjankuvitusta Pirkko-Liisa Perttulan kirjaan Hurttahuumoria.  

maisa-kaarina-nayttely3-web

Puupäät

puupaa.png

Suomen sarjakuvaseura ry on vuodesta 1972 lähtien jakanut arvostetuinta suomalaiselle sarjakuvantekijälle annettavaa palkintoa, Puupäähattu-palkintoa. Nimensä ja muotonsa se on saanut Ola Fogelbergin klassisen sarjakuvahahmon Pekka Puupään päähineen mukaan.

Palkinto on tähän mennessä myönnetty seuraaville tekijöille (suluissa tekijän tärkeimmän sarjakuvan nimi):

2020 Petteri Tikkanen
2019 Sari Luhtanen ja Tiina Paju (Maisa ja Kaarina)
2018 Martti Sirola
2017 Tiitu Takalo
2016 Ville Pirinen
2015 Kari Korhonen (Disney)
2014 Terhi Ekebom
2013 Heikki Paakkanen
2012 Kaisa Leka
2011 Tommi Musturi
2010 Tiina Pystynen
2009 Ville Ranta
2008 Juho Juntunen 
2007 Marko Turunen
2006 Ilkka Heilä (B. Virtanen)
2005 Jii Roikonen (Jasso-kissa)
2004 Timo Aarniala
2003 Katja Tukiainen
2002 Petri Hiltunen (Praedor, Väinämöisen paluu)
2001 Jukka Tilsa
2000 Jussi "Juba" Tuomola (Viivi ja Wagner)
1999 Kati Kovàcs 
1998 Pauli Heikkilä ja Markku Paretskoi (Vanhat herrat)
1997 Matti Hagelberg
1996 Egon Meuronen ja Olavi Vikainen
1995 Pentti Otsamo
1994 Pauli Kallio (Kramppeja ja Nyrjähdyksiä)
1993 Riitta Uusitalo (Nasu, Tipu Laitinen)
1992 Jyrki "Jykä" Paavola ja Risto "Rike" Nurisalo
1991 Kivi Larmola
1990 Touko Laaksonen alias Tom of Finland (Kake, Mike)
1989 Timo Mäkelä (Peikkonen, Häjyt)
1988 Usko Laukkanen
1985 Kari Leppänen (ei vastaanottanut palkintoa)
1984 Kari Suomalainen (Wälskärin kertomuksia)
1983 Jorma Pitkänen (Näkymätön Viänänen)
1982 Erkki Tanttu (Rymy-Eetu)
1981 Mauri Kunnas
1980 Tove ja Lars Jansson (Muumi)
1979 Veli-Pekka Alare (Pekko)
1978 Tarmo Koivisto (Mämmilä)
1975 Asmo Alho (Kieku ja Kaiku)
1973 Veikko Savolainen (Joonas)
1972 Toto Fogelberg-Kaila (Pekka Puupää)

Palkinto on jaettu sarjakuvataiteilijoille vuosittain, kahta lyhyttä taukoa lukuun ottamatta. Palkinnon perusteet ja painotukset ovat vaihdelleet, koska kukin saaja on vaikuttanut suomalaiseen sarjakuvaan omalla tavallaan. Puupäähattua ei kuitenkaan ole milloinkaan jaettu yksittäisestä albumista vaan koko tuotannosta.

1970–80-luvuilla ammattimaisia piirtäjiä oli vain kourallinen. Puupäähatun saajat olivat osin myös nuoria tekijöitä, joista tuli veteraaneja vasta iän myötä.

1990-luvulla nousi uusi piirtäjäsukupolvi, joka innostui 1970-luvun sarjakuvabuumista eurooppalaisine laatusarjakuvineen ja kokeili siipiensä kantokykyä sarjakuvaseurojen lehdissä 1980-luvulla. 

2000-luvun ilmiö on ollut naispiirtäjien määrän kasvu, mikä on näkynyt myös palkituissa.