Helsingin 40. sarjakuvafestivaalien teemoja ovat syyskuussa pimeys ja kreikkalainen sarjakuva. Steve Stivaktis, Ilias Kyriazis ja Alexia Othonaiou saapuvat Kreikasta taiteilijavieraiksi. Stivaktiksen ja Othonaioun töitä saadaan samalla luettavaksi suomennoksina.
Teksti: Athanasía Aarniosuo
Steve Stivaktiksen Gérard eli tartu miekkaasi kertoo transnuoren kasvutarinan. Se perustuu jossain määrin tekijän kokemuksiin, vaikkei täysin.
Steve Stivaktis on Ateenassa toimiva transmaskuliininen queer-kirjoittaja, taiteilija ja tiedeintoilija. Hän yhdistää kreikkalaisia kansantaruja queer-teemoihin. Puoliksi omaelämäkerrallinen sarjakuva Gérard: Ή, το σπαθί στην πλάτη του julkaistaan festivaaleilla suomeksi nimellä Gérard eli tartu miekkaasi (Zum Teufel).
Stivaktis on työskennellyt sarjakuvien ja kuvituksen parissa vuodesta 2013 ja osallistunut useiden palkittujen töiden luomiseen. Esimerkkeinä näistä ovat sarjakuvat Spazorahoula, jonka piirsi Len Gogos, sekä Sifis Vardakisin ohjaama dokumentti AKOE-AMFI: The History of a Revolution.
Athanasía Aarniosuo: Kuinka päädyit sarjakuvien pariin?
Steve Stivakstis: Opin lukemaan Asterixista, joten siitä on tovi. Kuuden vanhana sain ensimmäisen Komix-lehteni. Komix on kreikkalainen julkaisu, joka keskittyy ensisijaisesti nimekkäimpien tekijöiden Disney-ankkatarinoihin. Kyseisessä lehdessä oli 11. luku Roope Ankan elämä ja teot -sarjasta, joka teki minuun vaikutuksen ja johti nuoruuteni Don Rosa -fanitukseen. Uppouduin myös Marvelin sarjakuviin, mangaan ja Alan Mooren töihin. Koska olin aina saanut lohtua kuvataiteesta, mutta halusin myös kertoa tarinoita, sarjakuvaura oli minulle tavallaan väistämätön.
AA: Mikä sinua inspiroi?
SS: Yksi suurimmista rakkauksistani on fantasiakirjallisuus, ja minulla on miltei pakkomielle kreikkalaiseen fantasiaan, joka on erittäin tuoretta. Huomio: en tarkoita länsimaalaisten luomaa, kreikkalaiseen mytologiaan pohjautuvaa fantasiaa vaan kreikkalaisten luomaa, historiamme eri vaiheisiin tai kansantarustomme epämääräisempiin osiin pohjaavaa.
Lisäksi tapaan queer-ihmisenä luoda sellaisia tarinoita, joita olisin halunnut itse lukea nuorempana. Olen aina pitänyt tapaa, jolla queeriä kuvataan valtavirtamediassa, huolestuttavana. Se kuvataan usein tragediana, jonka esitettävät ruudulla tai paperilla ihmiset, jotka haluavat tarinamme, mutta vain omasta näkökulmastaan. Samoin koen usein Kreikan historiaa kuvattavan.
Hyödynnän lukuisia identiteettejäni ja päällekkäisiä kulttuureitani tavalla, joka on samastuttava niille, jotka ne jakavat, mutta myös helposti ulkopuolisten ymmärrettävissä. Se ei ole aina helppoa, mutta vaikuttaa, että se toimii.
AA: Ketkä sarjakuvantekijät ovat suosikkejasi?
SS: Don Rosa yhdistää perusteellista historiallista tutkimusta ja syviä tunteita ihastuttavaan huumoriin. Hän ja kirjailija Terry Pratchett lienevät minulle tärkeimmät esikuvat siinä, kuinka he onnistuvat olemaan sekä syvällisiä ja filosofisia että erinomaisen hauskoja.
Tekijät kuten René Goscinny ja Quino loivat lapsuuttani muovanneet sarjakuvat. Uudempia mainitakseni tulee mieleen ND Stevenson, joka loi Nimonan. Rakastan myös Fiona Staplesin (Saga) taidetta, Hamish Steeleä (joka tunnetaan DeadEndiasta, mutta tosirakkauteni on hänen Pantheoninsa), Rosemary Valero-O’Connellia (Lumberjanes, Laura Dean Keeps Breaking Up with Me) ja Tony Cliffiä (Delilah Dirk).
AA: Minkä parissa työskentelet parhaillaan?
SS: Julkaisin kollegoideni kanssa juuri kauhuantologian. Se koostuu tarinoista, jotka ammentavat inspiraatiota omista kylistämme Kreikan maaseudulla.
Olen myös työstänyt kahta eri sarjakuvaromaania, toista käsikirjoittajana ja toista piirtäjänä. Ensimmäinen on nuortensarjakuva, joka on yhtä aikaa kunnianosoitus ja parodia tyypillisistä 80-, 90- ja 00-lukujen merenneitoelokuvista tyttömäisten Y2K-teinisarjakuvien tyyliin. Piirtäjä on Dennis Yatras, ja meillä molemmilla on oikein hauskaa projektin parissa. Toinen perustuu kirjailijaystäväni Atalanti Evripidoun novelliin, tarina sijoittuu vaihtoehtoiseen steampunk-versioon 1930-luvun Kreikasta. Aikaa leimasi urbaanin alakulttuurin rebetiko-musiikki.
Fantasiaa ja Balkanin yötä
Ilias Kyriazis taas tunnetaan Kreikassa ikonisesta Manifesto-sarjastaan, ja hänen viimeisin sarjakuvakirjansa on nimeltään What We Wished For. Hän asuu Ateenassa ja on tekijänä kriitikoiden ylistämä. Kyriazis on piirtänyt useille yrityksille ja kustantajille, joita ovat muun muassa DC, IDW, Image Comics, Penguin Random House, Dark Horse, Rebellion Developments ja Dynamite Entertainment.
Hän on luonut teokset Chronophage käsikirjoittaja Tim Seeleyn kanssa, Collapser käsikirjoittajien Mikey Way ja Shaun Simon kanssa sekä Secret Identities -sarjan käsikirjoittajien Jay Faerber ja Brian Joines kanssa. Hänen aiempia englanninkielisiä omia teoksiaan ovat joukkorahoitettu scifi-kauhu Elysium Online, romanttinen komedia Falling for Lionheart ja fantasiatrilleri Melody. Tuorein työ on sarjakuvaromaani What We Wished For.
Ilias Kyriazis: Derti Dogs
AA: Kuinka päädyit sarjakuvien pariin?
Ilias Kyriazis: Kasvoin talossa, joka oli sarjakuvia täynnä. Olen toisen sukupolven sarjakuvafani, isäni jäljissä. Kun sain piirustusvälineitä käsiini lapsena, ajauduinkin pian sarjallisen tarinankerronnan pariin.
Mitä tulee ammattimaiseen uraan, voitin Kreikassa suuren sanomalehden järjestämän kansallisen sarjakuvakilpailun. Päätin suoda sarjakuvalle pari vuotta nähdäkseni, mitä käy. Nyt niitä on kertynyt yli 20.
AA: Mikä inspiroi sinua?
IK: Asiat, jotka suututtavat minua, ja asiat, joista saan iloa. Valitettavasti siinä tärkeysjärjestyksessä, mutta haluan tehdä tähän muutoksen.
Toisaalta on sanottava, että suurin osa sarjakuvistani syntyy siitä, mitä haluan sanoa maailmasta, mutta kohtalainen prosentti myös siitä, mitä haluan sanoa sarjakuvista taidemuotona.
AA: Ketkä sarjakuvantekijät ovat suosikkejasi?
IK: Lista on pitkä ja jatkuvasti kehittyvä! Aiemmin oli puhe inspiraatiosta… No, taiteilijakollegani ovat sen merkittävä lähde. Taiteilijat kuten Michael Dialynas, Dani, Rubus ja muut auttavat minua jatkamaan luomista.
AA: Minkä parissa työskentelet parhaillaan?
IK: Aikani jakautuu sen välille, että piirrän Heavy Metal -lehteen synkkää fantasiaa edustavaa Millstone-sarjaa sekä työstän sarjakuvaromaaniani Derti Dogsia. Derti Dogs on balkanilaista yöelämää kuvaava toimintakertomus, johon voi tutustua Patreon-tilini kautta.
Työskentelin myös No Cats in the Orgy Please -videopelin parissa. Kun tämä haastattelu julkaistaan, se on luultavasti jo Steamissä.
Luovan kaaoksen keskellä
Alexia Othonaiou on Ateenassa toimiva taiteilija, sarjakuvantekijä ja kuvittaja. Hänen sarjakuviaan ja kuvituksiaan on julkaistu merkittävissä sanoma- ja aikakauslehdissä Kreikassa, ja hän on tehnyt useita sarjakuvakirjoja. Helsingin sarjakuvafestivaaleilla 2025 julkaistaan ensimmäinen Othonaiou-suomennos Pelikorttinainen (Zum Teufel, alkuperäisteos Η Γυναίκα με τα Τραπουλόχαρτα). Vuodesta 2021 Othonaiou on myynyt taidettaan Curious Attic -tavaramerkkinsä kautta.
AA: Kuinka päädyit sarjakuvien pariin?
Alexia Othonaiou: Kuvataiteen opintojeni ensimmäisenä vuotena seurustelukumppanini paras ystävä antoi tälle nipun sarjakuvia, kuten The Sandmanin ja Transmetropolitanin. Sarjakuvaintoilija halusi jakaa suosikkisarjakuvansa kaverinsa kanssa, mutta tätä sarjakuvat eivät ilmeisesti kiinnostaneet lainkaan. Itse sitä vastoin koin edessäni avautuvan uuden maailman hyvin kiehtovaksi. Luin Asterixia ja muita sarjakuvia lapsena, muttei minulla ollut mitään tietoa siitä, että aikuisillekin tehtyjä sarjakuvia oli olemassa.
Aloin piirtää ja kirjoittaa omia tarinoitani. Myöhemmin, kun olin valmistumassa, huomasin kertovani tarinoita mieluummin sarjakuvien kautta kuin maalaamalla. Koin myös, että kuvataide oli paljon elitistisempää, kun taas sarjakuvat puhuttelivat laajempaa yleisöä. Harva ihminen pystyi ostamaan maalauksen, kun taas sarjakuvat olivat edullisempia.
Alexia Othonaioun Pelikorttinainen on dekkarityyppinen tarina, jossa poliisi yrittää jäljittää ja napata sarjamurhaajan.
AA: Mikä inspiroi sinua?
AO: Taide ja itse elämä! Löydän innoitusta taiteen eri muodoista, kirjallisuudesta, kansantaruista, luonnosta. Löydän innoitusta tarinoista kirjallisessa muodossa tai tavallisten ihmisten tavallisista tilanteista kertomana.
AA: Ketkä sarjakuvantekijät ovat suosikkejasi?
AO: Kun innostuin sarjakuvista, suosikkejani olivat Kent Williams, Dave McKean, Nicolas de Crécy ja Teddy Kristiansen. Sittemmin tykästyin todella Ben Templesmithin ekspressionistisempaan ja naiiviin taiteeseen, ja viime aikoina olen nauttinut suuresti Gemma Corellin ja Tom Gauldin sarjakuvista.
AA: Minkä parissa työskentelet parhaillaan?
AO: Olen luovan kaaoksen keskellä: työstän yhtä aikaa lastenkirjaa kirsikasta, joka saapuu pakolaisena Kreikkaan ja omaa kuvitustani sekä editoin 200-sivuista sarjakuva-albumia. Kirja koostuu kokoelmasta strippejä, joita olen tehnyt Efsyn-sanomalehteen viimeisen viiden vuoden ajan. Kyseessä on humoristinen, ikään kuin eksistentiaalinen strippisarjakuva, jossa toiminta tapahtuu etupäässä psykoterapeutin huoneessa.
Helsingin sarjakuvafestivaalit 20.–21.9.2025 Kaapelitehtaalla, sarjakuvafestivaalit.fi.
Julkaistu Sarjainfossa 2/2025. Liity Suomen sarjakuvaseuraan täältä, saat Sarjainfon kotiisi ja tuet suomalaista sarjakuvakulttuuria. Kulttuurileikkausten vuoksi tukesi on nyt erityisen tärkeää.