Helsingin sarjakuvafestivaalien vieraaksi saapuvan Melek Zertalin töissä sekoittuvat arkinen ja ylevä.
Teksti: Onni Mustonen
Algerialais-ranskalaisen sarjakuvataiteilija Melek Zertalin (s. 1994) teokset sijoittuvat hetkien välisiin hetkiin. Mitä ikinä tapahtuikaan, on jo tapahtunut. Mitä siitä seuraa, ei ole vielä täällä. Aika venyy, ”auringonlasku kestää kaksi päivää”. Niiden päähenkilöt ovat poikkeuksetta nuoria naisia, jotka ovat etsivät jotain. Mitä? Mitään?
– Pidän paljon eräänlaisesta utuisuudesta, joka sanoo kaiken, eikä mitään. Sarjakuvani voisivat tapahtua missä vain, eikä hahmoillani ole nimiä. He ovat kuin nukkeja, jotka puhuvat toisilleen, Zertal kuvailee.
Elokuvien vaikutus näkyy Zertalin sarjakuvissa, ja alun perin hän halusikin tehdä niitä.
– Katsoin paljon elokuvia ja halusin itse tehdä niitä, mutta elokuvat vaativat niin paljon rahaa ja yhteistyötä muiden kanssa. Sarjakuvia voin tehdä itsekseni, ilman muita, ilman rahaa, ilman, että minun tarvitsee puhua kenellekään.
Zertalin ensimmäinen sarjakuva on vuonna 2018 ilmestynyt Fragile, joka kertoo nuoresta naisesta, joka yrittää kirjoittaa kirjettä entiselle rakastetulleen.
– Opiskelin Strasbourgin Haute école des arts du Rhin -taidekoulussa, joka on tunnettu kuvituslinjastaan. Valmistuttuani muutin Yhdysvaltoihin, jossa työskentelin taiteilijan avustajana, Zertal kertoo.
Kuten monet hänen myöhemmistä sarjakuvistaan, myös Fragile on kerrottu lähes välähdyksenomaisten vaikutelmien kautta. Rikkinäinen kananmuna siellä, Jaguarin keulakoriste tuolla muodostavat herkän rakkaustarinan.
– Kun aloitan tekemään kirjaa, ajattelen ilmapiiriä tai tunnetta, jonka haluan välittää lukijalleni, ja yritän löytää pieniä osasia, joista onnistuisin kokoamaan sen.
– Olen tallentanut tietokoneelleni paljon erilaisia kuvia; kuvia joita olen itse ottanut, kuvakaappauksia Instagramista ja Pinterestistä, kuvia valokuvakirjoista, uutisista ja elokuvista, Zertal kuvailee työskentelytapaansa.
– Yritän etsiä niiden joukosta viisi tai kuusi kuvaa, jotka toimivat yhdessä… tai noh, eivät välttämättä edes toimi yhdessä, mutta jotka heijastelevat eri puolia siitä asiasta, jota haluan käsitellä.
– Sitten asettelen kuvat sivulle ja alan piirtää. Piirrän noin viitisen sivua valmiiksi ja yritän sitten tutkia, miten ne linkittyvät toisiinsa ja luon sen pohjalta tarinan.
Kaikki Zertalin sarjakuvat ovat itsessään taide-esineitä, huoliteltuja kokonaisuuksia. Risopainon tekstuurit Fragilessa tuovat mieleen vanhan kuvaputkitelevision pehmeänutuisen kajon. Myöhemmissä töissään Zertal on vielä vienyt tämän pidemmälle. Sleepless-albumissa (2020) tarinan rakennetta rikkovat pienet insertti-zinet.
– Koulussa opiskelin paljon kirjanpainamista ja -sitomista, enkä voi erottaa kirjan muotoa sen sisällöstä, hän kertoo.
– Vaikka tarinani ovat niin epämääräisiä, ilman alkua tai loppua, kirjan konreettinen muoto on tärkeä ilmaisun väline. En tykkää siitä, jos se menee kikkailun puolelle, mutta pienet asiat voivat tehdä kirjasta paljon paremman.
Americana
Useat Zertalin sarjakuvat sijoittuvat lähes kliseisen amerikkalaiseen ympäristöön. Hänen hahmonsa syövät diner-tyyppisissä ravintolaissa ja piirteettömissä tienvarsimotelleissa, joissa ainoat semaattiset yksiköt ovat tuotemerkkejä. Sarjakuvien miljöö onkin eräänlainen non-liue, ranskalaisen antropologi Marc Augén termiä lainatakseni, mikä heijastelee hahmojen vieraantumista toisistaan ja maailmasta. Ei olekaan ihme, että hän nimeään muun muassa sarjakuvataiteilija Daniel Clowesin ja elokuvaohjaaja David Lynchin tärkeiksi innoituksenlähteiseen.
Zertal myöntää olleensa pitkään kiinnostunut Yhdysvalloista.
– Hassua, mutta en oikein osaa sanoa, mistä se johtuu. Ehkä siitä, että kasvoin Algeriassa, missä katsoin ranskalaista televisiota, jossa näytettiin amerikkalaisia elokuvia ranskaksi dubattuna. Luulin, että Ranskassa oli samanlaista, joten kun muutimme Ranskaan, olin todella pettynyt, ettei siellä ollut keltaisia koulubusseja ja koululokerikkoja.
– Maahanmuuttajana ja kaksoiskulttuurista tulevana identiteetin kysymykset ovat keskeisiä elämässäni. En kuitenkaan halua tehdä ilmiselvän poliittista sarjakuvaa, koska pidän hienovaraisuudesta. Yhdysvalloilla on maana väkevä maahanmuuttajaidentiteetti ja siitä käydään aktiivista keskustelua. Sijoittamalla sarjakuvan sinne teemat nousevat väistämättä esille.
Zertal muutti takaisin Eurooppaan koronapandemian aikana. Vaikka hänellä ei tällä hetkellä ole suunnitelmissa muuttaa takaisin Yhdysvaltoihin, hän on jäänyt kaipaamaan paikallisen taidekentän yhteisöllisyyttä.
– Kävin taidekoulua Euroopassa, jossa meitä opetettiin käsitteellistämään taidetta ja miettimään muodon ja sisällön suhdetta ja niin edelleen. Sen seurauksena suhtauduin amerikkalaiseen taiteeseen ylimielisesti. Kun muutin Oaklandiin, minulla oli ennakko-oletus, ettei paikallinen taide ole kovinkaan kummoista. Siellä kuitenkin tajusin, että se palvelee erilaista tarkoitusta, Zertal pohtii.
– Yhdysvalloissa useimmat ihmiset tekevät taidetta, koska he haluavat rakentaa itselleen yhteisön. He haluavat luoda yhteyden muihin ihmisiin tehtyään ensiksi kolmea eri päivätyötä. Seinämaalaukset, musiikki, valokuvat… ne ovat kaikki tapoja olla yhdessä tilassa, joka ei ole koti tai työpaikka.
– Tuntuu, että taiteen yhteisöllisyys on jotain, minkä olemme unohtaneet Euroopassa. Euroopassa taidetta tehdään hienostellen.
Bon vivant
Vuonna 2022 Zertal julkaisi yhdessä runoilija Christina Svensonin kanssa kirjan Today’s Special, jossa seurataan pariskunnan suhteen koko kaarta ruuan kautta. Tarina tarjosi Zertalille mahdollisuuden tarttua itselleen tärkeään aiheeseen.
– Ruoka on suurin intohimoni. Ranskassa minua kutsuttaisiin bon vivantiksi, Zertal toteaa.
Tekijät ystävystyivät Yhdysvalloissa.
– Halusin kokea kaiken aina pekoniin käärityistä hot dogeista alkaen. Christina otti asiakseen tutustuttaa minut kaikkeen mielipuoliseen, mitä Amerikalla oli tarjolla.
Toinen Zertalin suuri intohimo on muoti, mikä näkyy myös hänen sarjakuvissaan. Harvoin taidesarjakuvassa näkyy näin särmästi pukeutuneita hahmoja.
– Puen hahmoni vaatteisiin, joihin minulla ei ikinä olisi varaa, hän naurahtaa. Rakkaus muotiin on myös vienyt hänet sellaisiin paikkoihin, joista sarjakuvaa saattaisi harvemmin odottaa – kuten Milanon muotiviikoille.
Yhdysvalloissa asuessaan Zertal oli tutustunut Oaklandista lähtöisin olevaan queer-skeitti- ja -taiteilijayhteisöön nimeltään Unity Skateboarding.
– Hengailemme, kun he ovat käymässä Pariisissa, ja eräällä kerralla heitä oli pyydetty mukaan Guccin mainoskampanjaan. He kutsuivat minut mukaan kuvauksiin malliksi, ja siinä ohella juttelin vastuussa olevan naisen kanssa. Kerroin hänelle, että teen kuvituksia.
Muutaman viikon päästä hänen sähköpostiinsa kilahti viesti italialaiselta taidesarjakuvalehdeltä Frankensteinilta, joka teki yhteistyötä Guccin kanssa 2020 Milanon muotiviikoille.
– Sain kaikki Guccin kirjat ja katalogit ja vapauden itse päättää, mihin asuihin hahmoni puin. Frankensteinin edustajat kirjoittivat tarinat, me sovimme dialogin yhdessä, ja sitten minä vain piirsin viikkojen ajan Guccin vaatteita. Se oli ihanaa. Rakastin sitä.
Helsingin sarjakuvafestivaalit 20.–21.9.2025 Kaapelitehtaalla, sarjakuvafestivaalit.fi.
Julkaistu Sarjainfossa 2/2025. Liity Suomen sarjakuvaseuraan täältä, saat Sarjainfon kotiisi ja tuet suomalaista sarjakuvakulttuuria. Kulttuurileikkausten vuoksi tukesi on nyt erityisen tärkeää.
