Sarjainfo kokosi taas kriitikot ja muut sarjakuva-aktivistit äänestämään vuoden suosikkisarjakuvakirjojaan.
Teksti: Kari Heikonen
Tänä vuonna kortensa kekoon kantoivat Athanasía Aarniosuo, Kari Heikonen, Renni Honkanen (ja Helmet-kirjastojen sarjakuvahankintaryhmä), Petri Hänninen, Ville Hänninen, Paavo Ihalainen, Toni Jerrman, Heikki Jokinen, Matti Karjalainen, Vesa Kataisto, Matti Komulainen, Katja Kontturi, Kyösti Koskela, Mikko Kuusela, Eero Laitila, Katariina Lappi, Titta Lindström, Sippo Mentunen, Mikko Meriläinen, Tero Mielonen, Juha Mäkinen, Hans Nissen, Sami Nyyssölä, Ville Pirinen, Leena Romu, Harri Römpötti, Raimo Saastamoinen, Nike Sarapohja, Aino Sutinen, Reijo Valta, Miia Vistilä ja Vesa Vitikainen.
Laskentatavassa kuultiin tällä kertaa kansan tahtoa siinä, että Aavikon skorpionien kahdelle osalle annetut äänet laskettiin molemmille yhteisinä. Ja mikäli joku ehti antaa vanhaan tapaan kullekin osalle omat pisteet, nostettiin näiden alapuolelle sijoittuneiden pistemäärää yhdellä. Mikä täten ylöskirjattakoon.
Kotimainen sarja
1. Juliana Hyrri: Lellikki 53 pistettä
”Innostava osoitus sarjakuvan kerronnallisista mahdollisuuksista. Rytmi, värit ja piirrokset ja tukevat lasten mielen ja maailman kuvausta omaperäisesti ja orgaanisesti. Näin hallittu irtonaisuus vaatii vuosikausien harjoittelun.” (Ville Hänninen)
”Hyrri kuvaa lapsuuden satuttavia kokemuksia sydäntä raastavalla tarkkuudella ja hyödyntäen kuvataiteilijan monipuolista näkemystään.” (Leena Romu)
”Lellikin lävistää harvinaisen raju ja syvältä viiltävä kontrasti: hivelevän kaunis taide ja pohjattoman surullinen tarina. Hyrri osaa välittää lapsen kohtuuttoman isojen tunteiden maailman aidon tuntuisesti.” (Mikko Meriläinen)
”Lapsuuden kokemukset ja muistot ovat yhtä aikaa dramaattisia ja arkisia, hätkähdyttäviä ja tavanomaisia. Tämä ristiriita kiehtoo Hyrriä, ja hän sen myös erinomaisesti kuvittaa.” (Athanasía Aarniosuo)
”Taiteessa taituruutta voi olla myös kauneuden hylkääminen. Niin on tehnyt Juliana Hyrri Lellikissä. Rujosti piirretyt hahmot elävät taustoissa, jotka on sutaistu viitteellisesti. Varsinkin siinä potkaisee lasten keskinäinen kilvoittelu suosiosta ja sen kääntyminen kiusaamiseksi, joka näyttää lasten kanssakäymisen perusmuodolta, kuin leikiltä muiden joukossa.” (Harri Römpötti)
2. Johanna Vehkoo / Emmi Nieminen: Syntymän ja kuoleman kirja 34 p.
”Taitavasti käsikirjoitettu ja toteutettu sarjakuva vakavista aiheista. Sinisen ja purppuran sävyissä kulkeva akvarelliväritys muistuttaa inhimillisen elämän herkkyydestä ja arvaamattomuudesta.” (Leena Romu)
”Erinomaisen tasapainoinen, harkiten ja huolella toteutettu kertomus ikuisista asioista.” (Vesa Kataisto)
”Äärimmäisen tyylikkäästi ja herkästi sekä käsikirjoitukseltaan että taiteeltaan toteutettu sarjakuva, joka saa puristettua sivuilleen paljon sanottavaa asioista, joista on ilman sarjakuvaa vaikea sanoa yhtään mitään.” (Eero Laitila)
”Kirja liikutti minua näyttämällä rohkeasti ja kauniisti, kuinka elämä on sekä omaa että yhteistä.” (Sami Nyyssölä)
3. Riina Tanskanen: Tympeät tytöt – Luokkakipuja 33 p.
”Kerronta ja sisältö kohdallaan.” (Miia Vistilä)
”Tanskanen on Suomen vaaleanpunainen vastine Ruotsin Liv Strömquistille. Täyttä asiaa glitterillä kuorrutettuna.” (Katja Kontturi)
”Yhteiskunnallisten rakennemuutosten kuvausta ja kritiikkiä naisnäkökulmasta. Teoksesta välittyy Tanskasen laaja lukeneisuus ja taito konkretisoida abstrakteja asioita sarjakuvan keinoin.” (Leena Romu)
”Sarjakuvassa ei pääse helpolla kapitalismi, eikä aina feminismikään. Luokkakipuja antaa paatuneellekin kyökkifilosofille ajateltavaa.” (Titta Lindström)
4. Matti Hagelberg: Vajoava Ateneum 2 – Hyödyllisen taiteen puolesta 31 p.
”Hieno visio suomalaisen sarjakuvateollisuuden kuvitteellisesta noususta ja tuhosta. Mukana on kiehtovia käänteitä, uhkaavia salaisuuksia sekä osuvia henkilöhahmoja. Kuutamoa kurmottava teos on kuvitettu monipolvisen erilaisin tyylilajein aina valokuvamaisesta ilmaisusta pottunokkiin ja pirishokkiin. Pelittää kuin klyyvari niskassa!” (Toni Jerrman)
”Huumori on yleensä parhaimmillaan silloin, kun se esitetään mahdollisimman vakavalla naamalla. Näin on laita myös Hagelbergin: juuri kuivakka asiallisuus tekee hänen pseudohistoriallisesta kronikastaan niin hillittömän hauskan.” (Juha Mäkinen)
”Päänahasta varpaankärkiin kutkuttava vaihtoehtohistoriallinen visio. Me Heimosoturi Ismon tuntijat olemme pitkään miettineet, miksi suomettuminen vain jatkuu eikä asioista puhuta!” (Ville Hänninen)
”Hagelbergin todellisuutta sivuava sarjakuvataiteen historiikki on mitä viihdyttävintä luettavaa. En ole ihan varma mistä tässä on loppujen lopuksi kyse, mutta tällainen lakoninen huumori uppoaa minuun aina.” (Tero Mielonen)
5. Jyrki Nissinen: Mikro Maniaks 30 p.
”Hauskinta lukemaani pitkään aikaan, ja aiemmin tuntemani Mikro Maniaksit kyllä hosuisivat kauhealla vauhdilla maaliviivalle muutenkin. Nissisen aivoituksien etenemistä ei varmasti osaa ennustaa etukäteen.” (Paavo Ihalainen)
”Miten Jyrki Nissinen oikein keksii näitä juttuja? Vieläkin naurattaa, kun mietin tätä kirjaa… ahahaha.” (Aino Sutinen)
”Jyrkin tarinat ovat kuin happaman kiljun ensi puraisu.” (Vesa Kataisto)
6. Petri Hiltunen: Praedor – Varjo menneisyydestä 27 p.
”Upea päätösosa sulkee yhden oven ja aukaisee toisen. Praedorin faneille pakkoluettavaa.” (Titta Lindström)
”Tykittää eteen ihmeen tuntua säteileviä fantasiavisioita sekä syvälle aivokudokseen pureutuvia juonenkäänteitä. Näin huikeaa mielikuvituksen lentoa on harvoin tarjolla. Tapahtumien tuoksinassa päähenkilö saa eteensä myös moraalisia dilemmoja ja päätyy kyseenalaistamaan aiemman praedor-ammattinsa etiikan. Hiltusen piirrosjälki on huolellista, yksityiskohtaista ja pikkutarkkaa.” (Toni Jerrman)
”Useimmiten fraasi ’kansainvälistä tasoa’ on valhe tai harhaa. Nyt ei.” (Sippo Mentunen)
”Mestarillista.” (Sami Nyyssölä)
Jaettu 7. Timo Mäkelä: Eugen ja Sigrid 17 p.
”Schaumanin sisarusten vaiheet kronologiaa rikkovana kertomuksena, jonka kantavana äänenä toimii Sigrid, ranskalaismestari Paul Cézanneen verrattu taiteilija.” (Matti Komulainen)
”1900-luvun alun Helsinki on Mäkelälle samalla lailla ohittamaton kuin saman ajan Pariisi J. Tardille. Sisäistetty näkemys siitä, millaiset voimat meitä ajavat.” (Ville Hänninen)
”Venäjän sortokaudesta kertova Eugen ja Sigrid osuu hetkeen, jolloin itäinen uhka on taas ajankohtainen. Pelkkä Bobrikovin salamurha ei ole Mäkelän tähtäimessä. Näkökulma on verityön tekijän siskon Sigrid Schaumanin.” (Harri Römpötti)
”Tutulla, varmalla tyylillä tallennettua historiaa ja ainutlaatuinen tarina.” (Vesa Kataisto)
Jaettu 7. Mika Lietzen: Hitaan juoksijan kirja 17 p.
”Juokseminen ei kiinnosta minua pätkääkään, joten vähän epäilytti tarttua Mika Lietzenin kirjaan juoksemisesta. Mutta kirja yllättikin positiivisesti pohdinnoillaan suomalaisen yhteiskunnan ja kapitalismin kipukohdista.” (Tero Mielonen)
”Filosofisen pohdiskelevia tuokiokuvia Turun maisemissa. Unohduin monta kertaa vain katselemaan ruutuja ja miettimään Lietzenin tarkkoja huomioita maailmasta.” (Katariina Lappi)
”Tuotteliaan tekijän tarkkahavaintoinen kaupunkitopografian ja -sosiologian läpileikkaus.” (Matti Komulainen)
”Pienisuuri sarjakuva löytää arkipäiväisestä aiheesta yllättävän paljon sanottavaa.” (Titta Lindström)
Jaettu 7. Taneli Kemppi: Kerrosten välistä 17 p.
”Parhaiden terveyssarjakuvien tavoin teos yhdistää henkilökohtaisen ja yhteiskunnallisen tason osoittamalla, miten läskifobia lävistää yksilöiden kokemukset ja kulttuurin kerrokset.” (Leena Romu)
”Yhtä aikaa jäätävän surullinen, pistävän kriittinen ja itseä kohtaan tavattoman lempeä.” (Miia Vistilä)
”Kemppi tarttuu häneen lyötyä asetta kahvasta.” (Sami Nyyssölä)
”Olen ollut lapsuudesta saakka lihava, ja tämä teos oli suorastaan piinaavan samastuttava. Lukiessa teki muutamankin kerran mieli kiljaista ’aamen, veli!’ Teoksen visuaalinen tyyli tukee erinomaisesti omaelämäkerrallista tarinaa.” (Katariina Lappi)
10. Anne Streng: Kivet 15 p.
”Täysin järjettömät yksityiskohtien määrät, siellä sun täällä meanderoivat ideat, taiteellinen ilmaisu ilman rajoitteita. Muut sarjakuvantekijät toivovat olevansa joskus yhtä vapaita kuin Anne Streng.” (Eero Laitila)
”Sisällöltään ja graafiselta ilmeeltään aivan omaa luokkaansa oleva teos, jonka yksittäisiä kuvia voisi kehystää seinälle.” (Matti Komulainen)
”Hurmaava arkinen fantasia sai unohtamaan tiedon ahneuden ja antautumaan asioille sellaisenaan.” (Sami Nyyssölä)
11. Ville Pirinen: Yhesti yhes kahennestoista paikas 13 p.
”Olen täysin Pirisen hulvattomien yhesti yhes -teosten vietävissä. Ikinä ei tiedä mitä odottaa, aina yllättyy ja ällöttyy takuuvarmasti.” (Katariina Lappi)
”Taatun tekijän uusin työ – lyhyt kestoltaan, säilyy mielessä pitkään.” (Paavo Ihalainen)
Jaettu 12. Tuoni Myllylä / Tuuli Hypén: Jumala koneesta 12 p.
”Huumoria ja seikkailua sopivassa suhteessa.” (Miia Vistilä)
”Ei mullista genreään, mutta fantasian ja roolipelien ystäville on luvassa viihdyttävää ja upeasti piirrettyä toimintaa.” (Titta Lindström)
”Varmaa genresarjakuvaa, jolla on enemmän sanottavaa kuin miltä päälle näyttää.” (Sippo Mentunen)
Jaettu 12. Roope Eronen: Kalmakumpu 12 p.
”Lapset ovat saaneet ehdottaa hahmoja, jotka Eronen on piirtänyt lemmikkien hautausmaata käsittelevään lastenkirjaan. Hellyyttävä, rohkea ja utelias Mumsi-kissa on mitä täydellisin päähenkilö. Tarina on harvinaisen lämminhenkinen ja kaikenikäisiä lukijoita koskettava.” (Athanasia Aarniosuo)
”Lastensarjakuva kuolleista lemmikkieläimistä on ideana nerokas ja peloton. Tällainen sarjis tuottaa varmasti outoja lapsia, sanan parhaassa merkityksessä.” (Eero Laitila)
14. Marko Turunen: Muista ilman meittiä sinä et olis yhtää mitään 11 p.
”Marko Turusen outo tyyli sopii maatilan sukupolvenvaihdoksen kipujen kuvaamiseen täydellisesti. Loputtoman tuntuinen avauskohtaus on legendaarinen jo nyt.” (Eero Laitila)
”Vaikka tarinan ytimessä on maatilan sukupolven vaihdos, perinteistä maalaisromantiikkaa heinälatoineen ei ole mukana. Psykodraamassa Turusen tuttu realismin ja fantasian ristiriita on paikallaan. Osa henkilöistä on saanut kasvien ulkomuodon, mutta tapahtumat ovat täysin realistisia.” (Harri Römpötti)
”Aidolle maistuva kuvaus tulehtuneiden sukulaissuhteiden karikoista sekä yrityksestä itsenäistyä itsekeskeisten ja kasvattiaan halveksivien vanhempien ikeestä. Hyväksyntää tai rakkautta on turha odottaa, mutta jotenkin tästä olisi eteenpäin päästävä. Vakavaa sisältöä tasapainottaa ilmava piirrosjälki, jossa viiva on ohutta ja tasaista.” (Toni Jerrman)
15. Pinja Meretoja: Tissilogia 10 p.
”Tuhti tietopaketti, joka käsittelee aihettaan visuaalisesti kekseliäällä tavalla ja paneutuneella otteella, kuitenkaan huumoria unohtamatta.” (Leena Romu)
”Visuaalisesti upea tietosarjakuva, eikä aihekaan ole tavanomaisin.” (Titta Lindström)
”Tällaista suhdetta tietoon tarvitaan lisää!” (Sami Nyyssölä)
Käännösjulkaisut
Jaettu 1. Joe Sacco: Gazan sota (suom. Juhani Tolvanen) 39 pistettä
”Mieletön sarjakuvapamfletti: tyly, älykäs ja satiirinen. Visuaalinen irrottelu tuo mieleen James Gillrayn.” (Ville Hänninen)
”Kansanmurhan analyysi, joka jää piinaamaan mieleen. Tärkeä, mutta kaikkea muuta kuin miellyttävä lukukokemus.” (Matti Komulainen)
”Gazan sota on kiivas pamfletti, joka syyttää suorasukaisesti Yhdysvaltoja osallisuudesta kansanmurhaan Gazassa.” (Harri Römpötti)
Jaettu 1. Aimée de Jongh: Kärpästen herra (suom. Jouko Ruokosenmäki) 39 p.
”Komean näköinen sarjis ei ota yhtään riskiä, mutta on taiten toteutettu ja helposti lähestyttävä sovitus klassikosta. Toivottavasti löysi myös sarjakuvaan harvemmin tarttuvia lukijoita.” (Eero Laitila)
”Ansiokas sarjakuvasovitus klassikkoromaanista. Piirrostyylin ‘söpöys’ vain korostaa tapahtumien julmuutta.” (Juha Mäkinen)
”William Goldingin romaani on klassikko, mutta sarjakuvaversio ei mikään Kuvitettu klassikko. Ilmava tulkinta saa vauhtia viime vuosien maailmantapahtumista, jotka tykyttävät yksinkertaisen tarinan alla koko ajan.” (Ville Hänninen)
Jaettu 1. Liv Strömquist: Pythia puhuu (suom. Helena Kulmala) 39 p.
”Puhui fiksuja.” (Miia Vistilä)
”Strömquist teki sen taas ja sai heittämään arkiset arvoni tuulettumaan.” (Sami Nyyssölä)
”Liv Strömquistin suurin vahvuus lienee siinä, että hän osaa pukea psykologien ja filosofien kuivat jorinat viihdyttävään, konkreettiseen ja vakuuttavaan muotoon. Kattavan taustatyön vuoksi Pythia puhuu on ainoa self help -kirja, joka ihmisten tulisi lukea.” (Tero Mielonen)
4. Fred: Filemon – Toisen T:n hetki (suom. Jukka Heiskanen) 31 p.
”Surrealististen ideoiden ja riemastuttavien älynväläysten aarreaitta. Ihmeitä riittää jonoksi asti, ja Fred kuvittaa oudoimmatkin visionsa unenomaisella taituruudella.” (Toni Jerrman)
”Niin kauan kuin uusia Filemon-käännöksiä tehdään, niin minä länttään niitä listalle. Vaikea nähdä, miten onnistutaan ylittämään näin vinkeän mielikuvituksekkaat klassikkoseikkailut muilla käännöksillä, mutta siitä yrittämään vaan!” (Paavo Ihalainen)
5. Junji Ito: Uzumaki (suom. Aino J. Pukkila) 26 p.
”Junji Iton surrealistiset, painajaismaiset visiot spiraalikauhuista ottavat jatkuvasti uusia muotoja. Uzumaki tarjoilee intensiivistä, mielikuvituksellista ja totaalisen outoa kammoa, joka tunkee väkisin lukijan uniin asti. Psykologinen neuroosi, kosminen yliluonnollisuus ja kehokauhu yhdistyvät ainutlaatuiseksi kierteeksi.” (Toni Jerrman)
”On todella vaikeaa tehdä kauhistuttavaa kauhusarjakuvaa, mutta Junji Iton mestariteos osoittaa, että se on mahdollista. Uzumaki on kauhusarjakuvien ehdotonta aatelia!” (Tero Mielonen)
”Suomitoteutus kauhuklassikosta oli pikkuruinen ja halvan tuntuinen lipare, mutta onpahan sentään iso merkkiteos nyt saatavilla suomeksi ensimmäistä kertaa.” (Eero Laitila)
6. Stan Sakai: Usagi Yojimbo 5 – Elämän rajoilla (suom. Vesa Heino) 25 p.
”Ehkä maailman parasta eläinsarjakuvaa. Disney ei ikinä yllä näihin sfääreihin.” (Vesa Vitikainen)
7. Hugo Pratt: Aavikon skorpionit 1-2 (suom. Heikki Kaukoranta) 19 p.
”Parasta Prattia, jossa ei seikkaile Corto Maltese. Heikki Kaukoranta sanoittaa koskettavat kohtalot elämänmakuiseksi kieleksi.” (Matti Komulainen)
”Prattilla sympaattisetkin henkilöt olivat usein syyllisiä johonkin. Ja vastustajat saattoivat olla ainakin kiinnostavia, jos eivät kivoja. Juuri viat syvensivät roolihahmoja. Asenteesta kasvaa sanoma. Kun keskellä taisteluita kaikkien puolien edustajat nähdään inhimillisinä ja ristiriitaisina, sodan traagisuus korostuu. Pratt piirsi jo Lähi-idän nykyisten ristiriitojen karttaa.” (Harri Römpötti)
”Uusinta tämäkin, sikäli vähän siinä ja siinä kuuluuko listalle, mutta jospa nyt viimein saataisiin koko sarja suomeksi. Pratt ei esittelyjä kaipaa, legenda jo piirtäessään.” (Vesa Kataisto)
8. Mariam Naiem, Ivan Kypibida & Julija Vus: Pitkän sodan lyhyt historia (suom. Eero Balk) 16 p.
”Teos auttaa ymmärtämään Ukrainan sodan taustoja. Historialliset tapahtumat ja nykyaika nivoutuvat kirjassa taidokkaasti yhteen. Harvoin on tietoteoksessa käytetty sarjakuvakerronnan vahvuuksia näin hyvin hyödyksi.”(Tero Mielonen)
”Ukrainan sodan tiivistäminen taustoineen ja sen tuhannen vuoden historian kiteytys on ensiluokkainen. Selkeästi vuoden tärkeimpiä ja vähiten käsiteltyjä töitä.” (Sippo Mentunen)
”Tyylikäs tietosarjakuva tuo kaivattua ukrainalaista näkökulmaa. Se selventää, miksi vihollinen on pitkäaikainen venäläinen imperialismi, ei Putin yksin.”(Aino Sutinen)
Jaettu 9. William Patterson / Sydney Jordan: Jeff Hawke – Ihmiskoe (suom. Sauli Santikko) 15 p.
”Vanhan scifin sympaattisin edustaja on loistovedossa tässä kokoelmassa.” (Eero Laitila)
”Parasta britiläistä retroscifiä, joka yhä pysyy joka tavoin edellä muita.” (Vesa Kataisto)
Jaettu 9. Nora Dåsnes: Sydän vasta puolillaan (suom. Kati Valli) 15 p.
”Erinomainen varhaisnuorten sarjakuva kuudennen luokan aloittaneesta Tovasta ja siitä miten hankalaa onkaan sinnitellä lapsuuden ja nuoruuden välisellä ei-kenenkään-maalla.” (Matti Karjalainen)
”Nuorten sarjakuva, joka koskettaa aikuistakin. Dåsnesin kerronta vakuuttaa kypsyydellään.” (Titta Lindström)
11. Jean-Michel Charlier / Jean Giraud: Jim Cutlass – Mississippi River (suom. Jukka Heiskanen) 13 p.
”Tekijöidensä välityö, silti mitä mainiointa westerniä, jossa on myös sanottavaa.” (Vesa Kataisto)
”Myös B-luokan Charlier-Giraud-yhteistyö on julkaisemisen ja käännöslistallekohottamisen arvoista.”(Ville Hänninen)
12. Tim Probert: Lightfall 3 – Synkkiä aikoja (suom. Kati Valli) 12 p.
”Upea fantasiasaaga, jonka hahmot ovat sympaattisia ja piirrosjälki pyörryttää.” (Katja Kontturi)
”Kolmanteen osaan edennyt Lighfall tarjoaa nuorille, ja miksei vähän vanhemmillekin lukijoille fantastista seikkailua kiehtovassa maailmassa. Tällaista tasokasta nuortensarjakuvaa toivoisi ilmestyvän enemmänkin.” (Tero Mielonen)
Tämä on verkkoartikkeli Sarjainfo-lehdestä 1/2026. Tilaa Sarjainfo ja tue suomalaista sarjakuvakulttuuria liittymällä Suomen sarjakuvaseuraan.