Ikonisen Hate-sarjakuvan viimeisin päivitys kuvaa entisen nuoren sählärin vastuullisena perheenisänä. Hahmon luoja Peter Bagge on keskittynyt 2000-luvulla poliittiseen sarjakuvaan.
Teksti: Juha Mäkinen
Piirtäjänsä tavoin Buddy Bradley on muuttanut Seattlen liepeille Tacomaan.
Mitä, onko Buddy Bradleysta tullut Donald Trumpin kannattaja? Tämä kysymys tuli ensimmäisenä mieleen, kun näin Hate Revisitedin kansikuvan, jossa Buddylla on MAGA-lippis päässä, ja hänen entinen heilansa Valerie lyö häntä Black Lives Matter -kyltillä.
Buddya entuudestaan tuntemattomille pohjustettakoon, että kyseessä on yhdysvaltalaisen Peter Baggen (s. 1957) luoma hahmo, joka 1990-luvun tarinoissa oli poliittisesti lähinnä passiivinen kyynikko.
Hate Revisitedin sisäsivuilla kuitenkin selviää, ettei Buddy äänestänyt sen enempää Trumpia kuin ketään muutakaan. Mistä siis kannen MAGA-viittaus?
– Kansikuvalla halusin kuvata sitä kärjistynyttä vastakkainasettelua, joka Yhdysvaltain ilmapiiriä hallitsee, Peter Bagge toteaa videohaastattelussa kotoaan Tacomasta.
– Jos ei ole esimerkiksi kaikesta samaa mieltä vasemmiston kanssa, he pitävät automaattisesti Trumpin kannattajana.
Tästä Baggella on yllin kyllin omaa kokemusta. Hän on vakaumuksellinen libertaari, joka kannattaa mahdollisimman suurta yksilönvapautta ja mahdollisimman pientä valtiovallan roolia.
– Washingtonin osavaltio, jossa asun, on hyvin liberaali ja demokraattienemmistöinen. Taiteilijapiirit, joissa liikun, ovat hyvin vasemmistolaisia. Niinpä monet lokeroivat minut täysin kritiikittömästi vastakkaiseen leiriin. Jopa jotkut parhaista ystävistäni ovat olleet tämän asian suhteen suoraan sanoen kusipäisiä.
– Olen kuitenkin aina sanonut, että on mahdollista kieltäytyä kuulumasta kumpaankaan leiriin – ja juuri niin minä teen!
Bagge kiroaa Yhdysvaltain kaksipuoluejärjestelmää. Hänen mielestään molempien puolueiden johtohahmot ovat ”täysiä kusipäitä”. Yhä harvempi yhdysvaltalainen kokee sen enempää republikaaneja kuin demokraatteja omakseen, mutta vaalitavan vuoksi muiden puolueiden ehdokkaiden on käytännössä mahdotonta tulla valituksi ainakaan valtakunnallisissa vaaleissa. Baggen kannattaman libertaaripuolueen paras ääniosuus Yhdysvaltain presidentinvaaleissa on 3,3 prosenttia vuonna 2016.
Pojasta polvi paranee
Bagge aloitti lukioikäisen Buddyn vaiheiden kuvaamisen 1980-luvulla Neat Stuff -lehdessä. 1990-luvun mittaan parikymppinen Buddy seikkaili Haten sivuilla. Hatesta tuli vaihtoehtosarjakuvan kentällä hitti, mutta Bagge lopetti sen kahdeksan vuoden jälkeen. 2000-luvulla hän palasi aiheeseen vuotuisten Hate Annual -lehtien sivuilla, ja viimeisin vaihe on Hate Revisited, jonka neljä numeroa koottiin kesällä 2025 julkaistuksi albumiksi.
Hate Revisited syntyi Baggen espanjalaisen kustantajan aloitteesta. Lyhyissä tarinoissa vuorotellaan värillisen nykyhetken ja mustavalkoisen 1980–90-lukujen menneisyyden välillä. Mustavalkoisissa osioissa nähdään muun muassa lyhyet tarinat Buddyn ensikohtaamisista niin Lisan (tuleva vaimo) kuin Stinkyn (tuleva kämppis) kanssa.
Vuosien myötä Buddy on varttunut vetelehtivästä teinistä keski-ikäiseksi perheenisäksi. Samalla meno on tietysti rauhoittunut. Nuorempi Buddy oli melkoinen kuumakalle, mutta uusissa tarinoissa hän on korostetun vastuullinen perheenisä ja pienyrittäjä.
Jo vanhemmissa tarinoissa Baggen luomat herkulliset sivuhahmot varastivat show’n. Buddyn perheenjäsenet, ystävät ja tyttöystävät ovat toinen toistaan epätasapainoisempia hahmoja, joiden sekoiluista Bagge on repinyt paljon mustaa huumoria.
Poikkeus tähän sääntöön on Buddyn oma poika Harold, joka on Hate Revisitedissä jo parikymppinen, itsenäistä elämää aloitteleva nuorimies – ja ehdottoman kunnollinen tapaus, toisin kuin isänsä samanikäisenä.
– Kun pohdin, millainen persoona Harold olisi, totesin että kaikista ongelmistaan huolimatta Buddy ja Lisa ovat pystyneet tarjoamaan hänelle turvallisen ja rakastavan kodin. Niinpä Haroldilla ei ole oikein mitään mitä vastaan kapinoida. Hänen pääasiallinen kapinansa on se, että hänellä hieman epämääräinen ystävä, jota hänen vanhempansa karsastavat.
Hate Revisitedin mustavalkoisissa osioissa palataan Buddyn nuoruusvuosiin.
Politiikka tarinoiden taustamaisemana
1990-luvun Hate-lehtien lukeminen osoittaa, miten ajat ovat muuttuneet. Jotkin tarinoiden yksityiskohdat saattaisivat pöyristyttää nykypäivän valveutuneimpia lukijoita. Niiden dialogeissa vilahtaa jokunen rasistinen vitsi – siitä yksinkertaisesta syystä, että Bagge kuvasi henkilöitä, joiden repertuaariin tuollaiset vitsit kuuluivat.
Hate Revisited on tältä osin varovaisempi. N-sanoja tai muutakaan erityisen tulenarkaa ei näy – ellei nyt sitten kohtaus, jossa nostetaan maljoja ”juopuneille muslimeille”. Bagge ei kuitenkaan myönnä, että olisi tietoisesti varonut sanojaan.
– Ajat ja ihmisten puheet ovat muuttuneet, ja se näkyy käsikirjoituksissani. Jos joku sarjakuvani hahmoistani puhuisi nykyaikaan sijoittuvassa tarinassa jotain tuollaista, se vain veisi turhaan huomiota tarinalta.
Yhdysvalloissa arkaa rotukysymystä Bagge on pöyhinyt yhden Haten sivuhahmon kautta. Afroamerikkalainen George on introvertti nörtti, täysi vastakohta niille maskuliinisuuden stereotypioille, joita amerikkalaiseen mustaan kulttuuriin yleensä liitetään. Teemaa sivutaan myös Hate Revisitedissä, kun George kertoo pelänneensä Seattlen keskustan vallanneita Black Lives Matter -mielenosoittajia.
Politiikka ei ole Hate Revisitedin keskiössä, mutta se on näkyvä osa tarinoiden taustamaisemaa. Buddyn iäkäs äiti paljastuu vannoutuneeksi Trumpin kannattajaksi, pikkuveli Butch puolestaan on sekaantunut vallankaappaushaaveita elättelevään aseryhmään.
Adam Smithin haamu havahtuu, kun kuulee nimensä mainittavan.
Libertaarien elämäkerturi
Hate on Baggen tunnetuin työ, mutta 2000-luvulla hän on keskittynyt enemmän yhteiskunnallisiin aiheisiin. Hän on piirtänyt lyhyitä sarjakuvia ja kuvituksia libertaariseen Reason-lehteen jo 2000-luvun alkuvuosista saakka. Lisäksi hän on tehnyt laajat sarjakuvaelämäkerrat kolmesta kiinnostavasta naisesta: Margaret Sanger oli syntyvyyden säännöstelyn esitaistelija, Zora Neale Hurston oli antropologi ja kirjailija ja Rose Wilder Lane oli kirjailija ja yksi libertaarisen liikkeen perustajista. Reasonin sivuille Bagge tekee lyhyempiä elämäkerrallisia tarinoita, joiden kohteina on sekä poliittisen filosofian klassikoita että vähemmän tunnettuja yhteiskunnallisia vaikuttajia.
– Aluksi käsittelin Reasonissa ajankohtaisia aiheita, mutta lehden toimitus ehdotti, että voisin tehdä heillekin lyhyitä elämäkerrallisia tarinoita. Olen niistä usein innoissani, koska voin tuoda vähän tunnetuille henkilöille heidän ansaitsemaansa kunniaa tai korjata vääriä käsityksiä.
– Esimerkiksi Margaret Sanger on ollut abortinvastustajien hampaissa, koska hän perusti Planned Parenthood -järjestön. Abortinvastustajat ovat yrittäneet esittää hänet rasistina, mikä ei pidä ollenkaan paikkaansa.
Mustamaalauskampanja johti kuitenkin siihen, että Planned Parenthood otti 2010-luvulla selvästi etäisyyttä perustajaansa muun muassa poistamalla Sangerin nimen jakamistaan palkinnoista.
John Stuart Mill puolustaa naisten oikeuksia Britannian parlamentissa.
Koomiset suurmiehet
Bagge piirtää elämäkerralliset teoksensa tismalleen samalla koomisella tyylillä kuin Hatenkin. Ja vaikka teokset ovat asiallisia ja kohteitaan kunnioittavia, Bagge on halunnut tuoda esiin myös kuvaamiensa henkilöiden koomiset piirteet.
– Ensimmäiset elämäkerralliset sarjakuvani käsittelivät Yhdysvaltain ”perustajaisiä”, ja kun luin heidän elämästään, minua huvitti – he tekivät tärkeää työtä, mutta heidän käytöksensä oli toisinaan naurettavaa.
– Suurin osa elämäkerrallisista sarjakuvista on hyvin vakavia. Ne asettavat kuvaamansa henkilön jalustalle, eivätkä ikinä kuvaa häntä toimimassa typerästi tai menettämässä malttiaan. Se on helvetin tylsää ja epäinhimillistävää.
68-vuotias Bagge kertoo alkaneensa nostaa eläkettä viime vuonna, mutta piirtämistä hän ei ole lopettamassa. Vuonna 2026 Yhdysvalloissa vietetään itsenäisyysjulistuksen 250-vuotisjuhlavuotta, ja Bagge on tekemässä Reasonille teemaan liittyviä sarjakuvia. Lisäksi häneltä ilmestyi maaliskuun alussa uusi Hate-johdannainen sarjakuva Butch, joka keskittyy Buddyn pikkuveljeen.
– Tylsistyn, jos en piirrä. Mitä muutakaan tekisin? Jos siis saan jonkin idean, miksipä en piirtäisi sitä.
Buddy Bradley reissumiehenä
Teksti: Juha Mäkinen
Olen vuosien varrella saanut omistuspiirroksia muutamilta hyvinkin nimekkäiltä sarjakuvapiirtäjiltä. Peter Baggen minulle noin 30 vuotta sitten postittama piirros on kuitenkin persoonallisuudessaan ylitse muiden.
Kun Suuri Kurpitsa vuonna 1992 julkaisi kirjan Buddy Bradley managerina, mukana oli Baggen lyhyt esipuhe suomalaisille lukijoille. Hän kirjoitti, että ei ole kiinnostunut saamaan lukijoiden punk-bändien demoja, mutta olisi sen sijaan kiitollinen, jos joku lähettäisi hänelle kasetillisen perinteistä suomalaista iskelmää tai kansanmusiikkia.
Jokunen vuosi myöhemmin tartuin tuumasta toimeen ja lähetin Baggelle Tapio Rautavaaran kokoelmakasetin. Osasinko tuolloin lukioikäisenä hahmottaa, että Rautavaara edustaa pikemminkin laulelmaa kuin iskelmää? En ole varma. Jälkikäteen ajatellen olen silti tyytyväinen siitä, että lähetin ainakin laatua, enkä jotain iskelmälaarin muovisinta osastoa.
Sain Baggelta paluupostissa postikortin, jossa oli lyhyt viesti sekä piirros Rautavaara-tartunnan saaneesta Buddy Bradleystä. Olin kääntänyt laulujen nimet englanniksi saatekirjeeseeni, joten Buddy lauloi ”Rakastan sinua, elämä”. Hate-nimisen sarjakuvan äkäpussipäähenkilölle se oli tietysti erinomaisen osuva kappalevalinta.
Punaisella kuulakärkikynällä taiteiltu kortti on 30 vuodessa päässyt hieman haalistumaan, mutta se on minulla yhä kehyksissä. Kyseessä lienee melkoisella varmuudella sarjakuvahistorian ainoa tapaus, jossa amerikkalainen vaihtoehtosarjakuva paiskaa kättä Tapio Rautavaaran kanssa.
Tämä on näyteartikkeli Sarjainfo-lehdestä 1/2026. Tilaa Sarjainfo ja tue suomalaista sarjakuvakulttuuria liittymällä Suomen sarjakuvaseuraan.