Pinja Meretojan kuvataidenäyttelyt tuovat tietosarjakuvan teemoja iholle.
Teksti: Aino Sutinen, valokuvat: Ilkka Vuorinen (Purkutaide), Pinja Meretoja (Oksasenkatu 11)
Purkutaide-näyttelystä.
Kesällä-syksyllä 2026 Helsingin Arabianrannassa on auki suosittu 90 taiteilijan Purkutaide-näyttely teemalla ”Tämän haluan sanoa”. Monissa töissä näkyykin manifestimaisuus ja jokin ydinviesti. Installaatioita yhdistää väliaikaisuuden tuntu, kierrätysmateriaalien runsaus ja siinä mielessä ruhtinaallinen mahdollisuus käyttää tilaa, että jokaisella taiteilijalla tai taiteilijaryhmällä on oma huone. Niihin on ollut mahdollisuus rakentaa kaikenlaista vapaasti, kun seinät myöhemmin puretaan remontissa. Moniin teoksiin saa koskea.
Mitä Pinja Meretoja siis haluaa sanoa? ”Tissilogia”-teoksen huoneessa on kaikenlaista: rinta-aktivismiaiheisia seinämaalauksia (”Tissirauhaa!”), käsin piirrettyjä sarjakuvaoriginaaleja, keramiikkaa, vanerileikkaustöitä ja katosta roikkuvia rintaliivejä. Tuolille voi istua, lukea Tissilogia-sarjakuvaa ja kuunnella taiteilijan juttelevan rintojen kulttuurihistoriasta kollegansa Jenni Varilan kanssa podcast-nauhoitteella.
Meretoja on ommellut näyttelyyn muhkeita painorintaliivejä, joita voi sovittaa päälle. Teksti kokovartalopeilin yllä kehottaa kokeilemaan ”miltä voisi tuntua omistaa isot tissit”. Kokeilen. Kuivatuilla herneillä täytetyt pussit kahisevat ja vetävät alaspäin, taakkana harteilla. Omista rinnoista saa ottaa kuvan tintamareskin läpi, jos uskaltaa. Seinällä on aiemmin otettuja polaroideja, joissa pilkottaa rintoja.
Purkutaide-näyttelyissä on usein mukana myös kuvataiteen alalla toimivia sarjakuvantekijöitä, tänä vuonna ainakin Terhi Ekebom ja Janne Parviainen, vaikka sarjakuva ei ole näissä töissä mukana. Vuonna 2025 samassa paikassa esimerkiksi Terhi Adlerilla oli myös sarjakuvaa kolmiulotteisten jättipuhekuplien ja veistosten muodossa.
Aiemmin marraskuussa 2025 vierailin Pinja Meretojan Tissilogia-taidenäyttelyssä pienessä helsinkiläisessä Oksasenkatu 11 -galleriassa. Siellä oli sarjakuvapiirrosten, tintamareskin ja keramiikkatöiden lisäksi muun muassa tekstiilitaidetta värikkäästi ommellulla iskulauseella ”Free the Nipple” sekä neonvalosta teetetty ”Boobs”-kyltti. Kansainvälisesti tunnetut kampanjat ja sloganit (”Fuck victim blaming!”) näkyivät, niin myös kehollinen moninaisuus, lääketieteelliset faktat ja huumori.
Oksasenkatu 11:n näyttelystä.
Iso duuni
Meretojan Tissilogia-kirja (Tammi, 2025) käy läpi muun muassa rintojen kulttuuri- ja lääketieteellistä historiaa. Kirja oli Sarjakuva-Finlandia-ehdokkaana ja se palkittiin Suomen kirjataiteen komitean Kauneimmat kirjat -kilpailussa tieto- ja oppikirjojen kategoriassa. Se on siis sarjakuvamuotoinen, esseemäinen ja lähteistetty tietokirja. Kielirekisterissä on mukana keveyttä ja puhekielisyyttä.
Kuvittajana tunnetun Meretojan digitaalisesti piirrettyjen kuvien mukana on kollaasinomaisesti joitain kiinnostavia vanhoja tauluja ja muuta visuaalista materiaalia tissihistoriasta. Suurin osa kaikesta on kuitenkin itse kuvitettua, ja Meretojan piirrokset ovat pelkistettyinäkin tarkan tiedonhankinnan tulosta.
– Sitä oli tosi hauska tehdä. Mutta ihan helvetinmoinen duuni siinä oli, kun siinä on niin paljon niitä kerrostumia ajassa ja historiassa ja alalta toiselle… Kaikkien niiden yksityiskohtien penkominen, että miltä kaikki nyt näytti missäkin säädyssä ja ajassa ja kaikkea sellaista!
Mitä viestejä Meretojan sarjakuvalla ja näyttelyillä on?
– Yksi iso teema oli tietysti rintojen yliseksualisointi, mistä halusin puhua eri keinoin, hälventää ylipäänsä rintoihin liittyviä tabuja ja häpeää. Ja isorintaisuuteen liittyvää stigmaa ja muita ongelmia.
Painorintaliivit olivat jo Oksankadun näyttelyssä suosittu artikkeli, jota varsinkin miehet kokeilivat. Meretoja oli paikalla näyttelyvahtina ja yllättyi positiivisesti siitä, kuinka paljon kävijät halusivat jäädä keskustelemaan aiheista.
– Siellä oli itkua ja naurua. Ja yhtenä isona juttuna oli rintasyöpä, joka koskettaa aivan valtavaa määrää ihmisistä.
Oksasenkatu 11:n näyttelystä.
Meretoja on muutenkin kuullut paljon ihmisten tarinoita, hyvin henkilökohtaisiakin, monivuotisen kirjaprojektin aikana. Ja oppinut sitäkin kautta uutta, kuten moninännisyyden yllättävän laajasta levinneisyydestä.
Molemmissa näyttelyissä on ollut esillä myös tintamareski, jossa hahmomaalauksen aukot eivät sijaitsekaan kasvojen, vaan rintojen kohdalla.
– Minua hykerrytti se ajatus koko ajan. Ajattelin, että tämä on aivan loistava idea, mutta samaan aikaan, että olenko ihan umpihullu. Että joku uskaltaa oikeasti mennä sinne, tällaisessa puolijulkisessa tilassa, paljastaa tissinsä. Että siitä otettaisi vielä valokuva! Mutta kyllä ihmiset onneksi uskalsivat.
Ajatuksena oli myös näyttää tavallisia rintoja epärealististen ihanteiden vastapainoksi.
Oksasenkatu 11:n näyttelystä.
Monia eri tekniikoita siis. Kiinnostaako tällainen eri materiaaleilla työskentely Meretojaa sarjakuvanäyttelyissä?
– Kiinnostaa kyllä tosi paljon sen kirjan sisällön tuominen muihin materiaaleihin ja medioihin, ja tuoda se osaksi myös tuollaista, miksi sitä kutsuisi, osallistavaksi.
Meretoja kertoo oppineensa muun muassa valaistuksen rakentamisesta, ja että haasteena on ollut tintamareskin mahduttaminen pakettiautoon. Sarjakuvansa hän aikoo edelleen piirtää kuten ennenkin, mutta tehdä kokeiluja näyttelymuodossa.
– Se myös saattaa houkutella ihan uusia ihmisiä kiinnostumaan niistä teoksista, ylipäänsä sarjakuvataiteesta.
Meretoja on hiljattain sopinut Rights & Brands -agentuurin kanssa Tissilogian promoamisesta ulkomaille, ja saanutkin jo käännössopimukset espanjaksi, ranskaksi, saksaksi, puolaksi, tšekiksi ja viroksi. Aihehan on varsin universaali.
Tämä on näyteartikkeli Sarjainfo-lehdestä 2-3/2026. Tilaa Sarjainfo ja tue suomalaista sarjakuvakulttuuria liittymällä Suomen sarjakuvaseuraan.
Kiitos Suomen Taideyhdistyksen apurahalle sarjakuvanäyttelyihin keskittyvän juttusarjan tukemisesta. Tissilogia-näyttely on esillä Purkutaide-näyttelykokonaisuudessa 18.10.2026 asti, osoitteessa Arabia 135, Hämeentie 135, 00560 Helsinki.
Pinja Meretojan kuvasi Nina Wilenius / Tammi.