Kvaak-sarjakuvayhteisö valitsee ensi kertaa vuoden parhaan käännössarjakuvan ja luovuttaa voittaneen teoksen julkaisseelle kustantajalle kunniakirjan, Herra Koipeliini -palkinnon.
Toimitus suoritti esikarsinnan kirjakaupoissa saatavilla olevista, vuoden 2009 aikana julkaistuista, suomennetuista sarjakuvakirjoista ja -sarjoista.
Saksalaisen Rodolphe Töpfferin Herra Koipeliini oli ensimmäinen Suomessa julkaistu sarjakuvakirja vuonna 1859. Suomessa julkaistun käännössarjakuvan historia on siis 150 vuoden mittainen! Sarjakuva on osa Suomen kulttuurihistoriaa, kirjallisuutta ja nykymediaa.
Alla ehdokkaat. Äänestysketju löytyy täältä. Voit äänestää vain, jos olet Kvaakin jäsen. Äänestys päättyy 10.01.2010 klo 12:49:34.
- Alison Bechdel: Hautuukoti (Like)
Hautuukodin seesteinen kerronta toimii upeasti. Tekstistä huomaa, että tekijä tuntee kirjallisuutta kadehdittavan hyvin. Erilaiset kirjallisuusviitteet tuovatkin tarinaan aivan oman tasonsa. - Manu Larcenet: Kukin parhaansa mukaan, Pieniä voittoja 4 (WSOY)
Pieniä voittoja -sarjan päätösosa ei jätä lukijaansa kylmäksi. Siinä Manu Larcenet näyttää, kuinka ihmiset elävät menneisyytensä usein ahdistavankin painon alla mutta unelmiaan ja runoutta unohtamatta – kukin parhaansa mukaan. - Joann Sfar: Pascin (Huuda Huuda)
Hänen taiteensa syvintä olemusta ei (tietenkään) paljasteta mutta sen ymmärtäminen avautuu aivan uudella tavalla. Sfar ja Pascin yhtyvät eriskummallisella tavalla yhdeksi ja samaksi. Tämä kirja on taidetta taiteesta. - Richard Thompson: Pellonreuna (Egmont)
”Mainiolla tavalla pikkuvanha, piilohauska ja strippien sisällä eri tasoja ja oheishuomiota viljelevä sarjakuva. Mehukasta luettavaa.” [keskustelusta] - Guy Delisle: Pjongjang (WSOY)
Delisle ei yritäkään tehdä syvällistä analyysia Pohjois-Korean tilasta ja sen syistä. Hän vain kertoo mitä matkallaan näki. (…) Mikä parasta, teos saa lukijan miettimään. - Shokki 1, Creepy-kokoelma (Egmont)
Vampyyrejä, ihmisusia, ruumiinsyöjiä ja muumioita (…) Shokki-kokoelma on kulttuuriteko. - Buchet & Morvan: Sillage (Egmont)
Isokokoiset aukeamat on sommiteltu upeasti ja erikoisilla kuvakulmilla tuodaan nopeatempoisen liikkeen dynamiikka ruutuihin. Vaikutelma on välillä kuin katselisi kolmiulotteista scifi-spektaakkelia valkokankaalta. - Will Eisner: The Spirit (Egmont)
Onneksi Spiritistä tehtiin huono elokuva, jotta suomeksi saatiin tämä sarjakuvan historian loistava musta helmi. Erinomainen. Ällistyttävä. Syvällinen. - Hayao Miyazaki: Tuulen laakson Nausicaä -sarja (Sangatsu Manga)
Kuvituksen herkkyys ja kaunis viiva tekevät syvän vaikutuksen lukijaan. Miyazakin vuodet animaattorina ja ohjaajana konkretisoituvat elävän pehmeälinjaisena piirrostyylinä. Sivuilta välittyvä luonnonmukaisuus tekee mangasta pysähdyttävän lukukokemuksen. - Yann & Conrad: Valkoinen Tiikeri 2 (Apollo kustannus)
Valkoinen Tiikeri ei silti toki ole silkkaa parodiaa ja satiiria vaan toiminnantäyteistä seikkailusarjaa, joka jaksaa myös keskittyä henkilöiden psykologiaan ja taustoihin. Juonenkäänteet seuraavat nekin toisiaan tunnelman vaihtuessa yllättäen huvittavasta irvokkaaseen, groteskista makaaberiin.
Kymmenen valitun joukkoon eivät mahtuneet kaikki hyvin tasokkaan sarjakuvavuoden merkittävimmät teokset. Äänen tai parin päähän loppukisasta jäivät mm. Joakim Pirisen Kalmasen herrasväen aviopuuhat (Suuri Kurpitsa), Catelin & Bocquet’n Kiki – Montparnassen kuningatar (Arktinen Banaani) ja Alan Mooren Kapteeni Britannia (Egmont).
* * *
Suomalainen sarjakuva on voimissaan. Käännössarjakuva elää sen rinnalla ja täydentää monipuolisuudellaan sarjakuvan kenttää. Suomessa julkaistun sarjakuvan kirjo on häkellyttävän laaja.
Herra Koipeliini -palkinto ei halua nostaa yhtä yksittäistä teosta tai tekijää muiden yläpuolelle. Kvaak-sarjakuvayhteisö haluaa sen sijaan antaa oman ja erityisen tunnustuksen laadukkaan käännössarjakuvan julkaisemisesta.
Tämä palkinto on kiitos.