Sarjakuva sai juuri julkistetussa valtion vuoden 2013 taloushallintoesityksessä oman budjettirivinsä kulttuuritukea saavana taiteenalana. Veikkausvaroista jaetusta, niin alan järjestöille kuin taiteilijoille eri tukikanavia pitkin ohjautuvasta tuesta päättää Opetusministeriö. Aiemmin sarjakuvakentän tekijät ovat saaneet tukea muotoilualan osana, nyt raha on irroitettu omaksi korvamerkityksi kokonaisuudekseen.
Tämä on merkittävä askel ja aktiivisesti tavoiteltu virstanpylväs alan toimintamahdollisuuksien edistämisessä. Oma budjettirivi luo alalle pitkäjännitteisyyttä ja vakautta. Suomen sarjakuvaseura iloitsee Opetusministeriön rohkeasta päätöksestä.
Edelleen jää nähtäväksi, mitä muutos tarkoittaa yleisissä alan saamissa tukisummissa; muutos sinänsä ei vielä tarkoita mitään lisärahoitusta alalle. Asiaa on kuitenkin nyt helpompi seurata. Taiteen edistämiskeskuksen toiminnan käynnistyminen vuonna 2013 tuo osaltaan lisää selvyyttä asiaan.
Kiasman Poliittinen Sarjislauantai Päin näköä! -näyttelyn yhteydessä keräsi alan vaikuttajia, poliitikkoja ja tekijöitä puhumaan poliittisuudesta taiteessa ja sarjakuvan asemasta taiteen tukijärjestelmässä 31.3.2012. Mukana mm. Ville Tietäväinen, Teemu Matinpuro, Outi Alanko-Kahiluoto ja Leena Harkimo.
Tänä vuonna vietetään suomalaisen sarjakuvan 100-vuotisjuhlavuotta. Satavuotisjuhliensa kynnyksellä suomalainen sarjakuva elää ja kehittyy taiteellisesti monimuotoisempana kuin koskaan historiansa aikana.
Sarjakuva on kärsinyt perinteisestä väärinkäsityksestä, että se mediana olisi suunnattu vain lapsille. Sarjakuvan kohderyhmä ja sen lukijakunta on kuitenkin paljon laaja-alaisempi kuin yleisesti ajatellaan. Sarjakuvia suunnataan yhä enenevässä määrin aikuisyleisölle. Erilaisia sarjakuvan genrejä on lukuisia ja uusia syntyy jatkuvasti. Sarjakuvassa on suuri kasvupotentiaali, jota tulisi yhteiskunnallisesti tukea.
Suuren yleisön ja kulttuuripiirien arvostus sarjakuvaa kohtaan taiteen- ja kirjallisuuden lajina on kohentunut viime vuosina. Lisääntyneen suosion merkittävänä taustatekijänä on Suomeen kasvanut kansainvälisestikin tunnustettu ja arvostettu sarjakuvaa tekevä yhteisö. Ammattimaisia tekijöitä on enemmän kuin koskaan ja määrä kasvaa jatkuvasti. Suomessa ei kuitenkaan ole yhtään valtion rahoituksella kokopäiväisesti työskentelevää sarjakuvataiteilijaa.
Sarjakuvateoksen syntyminen on hidasta ja vaatisi pitkiä apurahoja. Enimmäkseen työskentelyapurahat ovat kuitenkin hyvin lyhyitä, vuosiapurahojen määrä on satunnainen ja niiden taso jatkuvasti pienenevä.
Sarjakuva-alan pitkäjänteisen kehityksen esteenä on rahoituksen ja edunvalvontatyön puutteellisuus. Alan suurin ongelma on korvamerkityn rahan lähes täydellinen puuttuminen. Esimerkiksi valtion talousarviossa sarjakuvalla ei ole omaa, itsenäisen taidemuodon asemaa ja momenttia. Talousarviossa se kuuluu luokan ”Muotoilu” alle, missä sille osoitettavat määrärahat ovat erittäin pieniä ja vaikeasti verrattavissa minkään muun taiteen alan rahoitukseen.
Esimerkiksi vuonna 2009 rahoitus, jonka koko sarjakuva-ala sai valtiolta, oli yhteensä 76 500 euroa. Tällä määrärahalla järjestettiin kolme festivaalia, julkaistiin yhtä lehteä sekä rahoitettiin kolmea alan merkittävintä järjestöä. Tukisummat alan toimijoille ovat niin pieniä, ettei rahoituksen varaan ole mahdollista rakentaa minkäänlaista jatkumoa. Suomen sarjakuvaseura ry toimii alan keskusjärjestönä, mutta perusrahoituksen puute hankaloittaa senkin työtä. Sarjakuvalla ei myöskään ole omaa arkistoa eikä museota ja palkattujen työntekijöiden puuttuminen tekee edunvalvonnan vaikeaksi. Niin kauan kuin sarjakuva luokitellaan milloin kirjallisuuden, milloin muotoilun alle vailla omaa tukea ja ennustettavaa rahoitusta, alan toimijoiden keskittyminen sarjakuvan pitkäjänteiseen tuloksekkaaseen kehittämiseen on mahdotonta.
Sarjakuva-alan kehittyminen vaatii huomiota ja tukea opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Sarjakuva on itsenäinen, arvostettu ja kehittyvä taidemuoto, minkä vuoksi sen rahoituksen ja edunvalvonnan kehittämiseen tulisi myös opetus- ja kulttuuriministeriössä kiinnittää huomiota.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko opetus- ja kulttuuriministeriössä kiinnitetty huomiota sarjakuva-alan valtiolta saaman tuen vähäisyyteen ja ollaanko ministeriössä valmiita kehittämään sarjakuva-alan tukea niin, että sarjakuva-taiteilijoiden mahdollisuudet pitkäkestoiseen työskentelyyn paranevat ja alan toimijoiden pitkäjänteinen työskentely sarjakuvan kehittymiseksi itsenäisenä taidemuotona tulee mahdolliseksi?
Helsingissä 28 päivänä lokakuuta 2011 Outi Alanko-Kahiluoto /vihr
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen:
Onko opetus- ja kulttuuriministeriössä kiinnitetty huomiota sarjakuva-alan valtiolta saaman tuen vähäisyyteen ja ollaanko ministeriössä valmiita kehittämään sarjakuva-alan tukea niin, että sarjakuva-alan taiteilijoiden mahdollisuudet pitkäkestoiseen työskentelyyn paranevat ja alan toimijoiden pitkäjänteinen työskentely sarjakuvan kehittymiseksi itsenäisenä taidemuotona tulee mahdolliseksi?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Sarjakuvataide on vasta 1990-luvun puolivälistä saanut säännöllistä valtion tukea yhtenä taiteenaloista. Se on hämmästyttävää huomioiden sarjakuvan viettävän tänä vuonna jo 100-vuotisjuhlaansa. Mutta kulttuurin tukijärjestelmässämme sarjakuva siis on uusi ala, kuten myös esimerkiksi sirkustaide. Sarjakuvataide on kuvaa ja sanaa yhdistävä taidelaji - kertovaa kuvaa - joka valtion taiteenalakohtaisessa edistämispolitiikassa on luettu muotoiluun, samoin kuin muun muassa graafinen suunnittelu ja kuvitus.
Opetus- ja kulttuuriministeriön valtakunnalliselle muotoilujärjestölle vuoden 2011 toimintaan tarkoitettua valtionavustusta haki kaksi sarjakuvajärjestöä: Suomen Sarjakuvaseura ry ja Sarjakuvantekijät ry. Toiminta-avustusta jaettiin yhteensä 380 000 euroa kaikkiaan 11 järjestölle. Suomen sarjakuvaseuran saama 40 000 euron avustus oli jaetuista avustuksista toiseksi suurin. Vuonna 2010 seuran avustus oli 14 000 euroa. Sarjakuvantekijät ry:n saama 7 000 euron toiminta-avustus vuonna 2011 oli samansuuruinen kuin toisen ammattilaisjärjestön Grafia ry:n saama. Kaikkiaan Suomen Sarjakuvaseuran toimintaan, hankkeisiin, tapahtumiin ja Sarjainfo-lehteen opetus- ja kulttuuriministeriöltä saama tuki on 130 000 euroa vuonna 2011. Seura on saanut tukea myös ministeriön alaiselta valtion taidetoimikuntalaitokselta.
Vuonna 2010 opetus- ja kulttuuriministeriö tuki sarjakuvan 100-vuotisjuhlavuoden valmistelua 50 000 euron suuruisella erityisavustuksella.
Sarjakuvataide tarvitsee lisäresursseja myös juhlavuoden jälkeen. Ministeriön suunnitelmissa on erottaa sarjakuvan edistämiseen tarkoitetut määrärahat omaksi rivikseen taiteen edistämiseen tarkoitetuissa veikkausvoittovaroissa. Näin sarjakuvataide saisi itsenäisemmän aseman valtion budjetissa ja sen määrärahakehitystä olisi helpompi seurata. On tärkeää, että sarjakuvataiteelle voidaan turvata pysyvän edunvalvontatyön mahdollistama tuki.
Taiteen keskustoimikunnassa muotoilutoimikunta myöntää taiteilija-apurahoja sarjakuvataiteilijoille sekä kohdeapurahoja sarjakuvataiteilijoiden projekteihin ja erityisavustuksia sarjakuva-alan yhteisöjen hankkeisiin. Tänä ja ensi vuonna kolme sarjakuvataiteilijaa nauttii 3-vuotista valtion taiteilija-apurahaa. Sarjakuvataidetta tuetaan myös kuvittajien ja sarjakuvataiteilijoiden kirjastoapurahoin (75 000 euroa vuonna 2011, 50 000 euroa vuonna 2010). Myös ns. kuvataiteen näyttöapurahoja voidaan myöntää sarjakuvataiteilijoille. Alueelliset taidetoimikunnat ovat tukeneet sarjakuvataidetta avustuksin ja yhteistyöhankkein ja jakaneet työskentelyapurahoja sarjakuvataiteilijoille. Vuonna 2011 aloitti työnsä ensimmäinen sarjakuvan läänintaiteilija. Viime vuosina myös taiteen valtionpalkintoja ja Suomi-palkintoja on jaettu sarjakuvataiteilijoille. Vuonna 2012 valmistuu ensimmäinen valtion taideteostoimikunnan sarjakuvataiteilijoilta tilaama julkinen taideteos.
Sarjakuvan asema on siis viime vuosina vahvistunut suomalaisessa taidekentässä, mutta edelleen on työtä tehtävänä. On tärkeää, että sarjakuvataiteilijat saavat taiteilija-apurahoja täysipainoisen työn mahdollistamiseksi. Sarjakuvataiteen kannalta olisi myös oleellista saattaa loppuun selvitys sarjakuva-arkiston luomisesta ja jatkaa kotimaisen sarjakuvataiteen keräystyötä. Sarjakuvan yksi ominaispiirre on se, että se reagoi nopeasti ympärillä olevaan maailmaan ja tallentaa siis ajan ilmiöitä.
Taiteen keskustoimikunnan muuttaminen Taiteen edistämiskeskukseksi mainitaan nykyisen hallituksen ohjelmassa. Siinä yhteydessä ratkaistaan myös sarjakuvataiteen asema taidetoimikuntalaitoksessa. Uudistusten yhteydessä sarjakuvan asemaa on syytä vahvistaa.
