Pum! Päng! Sarjakuvat eivät ole enää vain viihdettä!
Teksti: Ville Hänninen
Kemin kaupunginhallitus teki vuonna 1974 päätöksen, että se lopettaa Aku Ankan ja Tarzanin pojan tilauksen kaupungin kasvatusneuvolaan. Ajan henki oli sellainen, että kapitalistista hapatusta siedettiin heikosti. Kokouksen äänestys meni tasan 5–5, jolloin puheenjohtajan ääni ratkaisi. Sen jälkeen kasvatusneuvolaan tilattiin tasaveroisesti porvarien lehtiä (Nakke, Kaksplus) ja sosialistien lehtiä (Raketti, Uusi Nainen).
Tätä taustaa vasten tuntuu samaan aikaan hämmästyttävältä ja ymmärrettävältä, että juuri Kemistä tuli 1980-luvulla Suomen Angoulême, sarjakuvakaupunki, johon alan väki kokoontui kerran vuodessa. Kemin sarjakuvapäivät ja valtakunnallinen sarjakuvakilpailu paikkasivat kolhiintunutta mainetta monin verroin.
Kyse ei ollut vain lyhytikäisestä viestintätempusta. Kemin kaupunki rahoitti tapahtumaa, ja se onnistui säilyttämään valtakunnallisen merkityksensä 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle asti. Aitoa kiinnostusta kuvaa, että sarjakuvaa käytettiin kaupungin viestinnässä kuten tiedotuslehdessä Sortteerissa ja ilmoituksissa poikkeuksellisen paljon.
Eniten huomiota herätti kunnalliskertomus. Kemiläinen innovaatio sarjakuvamuotoisesta kunnalliskertomuksesta tuntuu nykynäkökulmasta itsestään selvältä, mutta tuolloin se oli uutisaihe. Aivan kuten yritysten vuosikertomukset, myös kunnalliskertomukset ovat pakkopullaa – kirjoitetaan ilottomasti eikä lueta.
Juna oli tuonut etelästä Kemiin kaksikin sarjakuvataiteilijaa, Ari Kutilan (1961–2010) ja Keijo Ahlqvistin (s. 1955). Kaupunkiin siviilipalvelusmieheksi tullut Ahlqvist piirsi ensimmäisen sarjakuvakunnalliskertomuksen, joka käsitteli Kemin vuotta 1985. Käsikirjoitus syntyi yhteistyössä kaupungille työskennelleen Hannu Sainion kanssa. Sainio oli myöhemmin mukana muutamassa muussakin hankkeessa, kuten julkaisussa Alkaa valjeta: Kemi-Tornio-alueen strategia elinvoiman turvaamiseksi (Suomen kuntaliitto, 1995).
Ahlqvist ja Kutila hoksasivat löytäneensä oman ekologisen lokeronsa. Kaksikko alkoi pitää työhuonettaan Ravintola Kultakurussa, ”Montussa”, jonka nurkkaloosiin omistaja oli hankkinut valopöydän.
Heille sarjakuva oli muutakin kuin sepitettä. Se oli viestinnän muoto, tapa selkiyttää ja keventääkin asiaa. Eikä kukaan muu tehnyt vastaavaa.
Ajatus sarjakuvien hyötykäytöstä oli 1980-luvulla jopa kumouksellinen. Aiemmat kotimaiset esimerkit liittyivät pikemminkin mainontaan (esimerkiksi Vaasan näkkileipää mainostettiin riimitellyin sarjakuvin vuosikymmeniä) ja propagandaan (toisen maailmansodan vuosina).
Kunnalliskertomuksen ajatus toistui moneen otteeseen, viimeisen kerran 1998. Lisäksi Ahlqvist ja Kutila piirsivät 1990-luvulla hyötysarjakuvaa oppilaitoksille, työvoima- ja sosiaalitoimistollekin. Lapin läänin pelastusliitolle kaksikko teki 1996 sarjakuvan säteilystä. Väsäsipä Ahlqvist sarjakuvamuotoisia kritiikkejäkin Kansan Tahtoon.
Asia ja sepite sekoittuivat välillä. Sortteerin Kemistit-sarjakuva sisälsi välillä aika suoraakin puhetta byrokraateista, päähenkilönä kaupungin tornimaisuudestaan tunnettu virastotorni. Se poiki myös kahdeksanmetrisen tekstiiliteoksen (Erkki Reinikaisen, Aino Kajaniemen ja kaupungin työtuvan kanssa) sarjakuvapäiville 1986. Kemi Perhaps (Kemin sarjakuvakeskus, 1990) on englanninkielinen, vähän Mämmilä-henkinen kuvaus pikkukaupungin elämästä. Kunnalliskertomus Jyviä ja papanoita (Kemin sarjakuvakeskus, 1994) kertoo 36 sivullaan sekä Kemin että sitä hämmästyttävästi muistuttavan Kaniinilan kaupungista.
Sittemmin Ahlqvist teki pitkän päivätyön Limingan taidekoulun sarjakuvalinjalla. Hänen omasta tuotannostaan pitkäaikaisin vaikutus oli Kutilan ja Ahlqvistin ensimmäisellä suomalaisella sarjakuvaoppikirjalla Piirrä sarjakuvaa! (Kemin sarjakuvakeskus, 1988). Myös sen kaksikko toteutti sarjakuvan muodossa. Kemin kaupunki ei siis vain palkinnut itseään antamalla kulttuuripalkintonsa Ahlqvistille kahdesti, 1987 ja 1989. Sarjakuvaseura antoi sarjakuvaneuvoksen tittelin 2009.
Asialla oli väliä.
Julkaistu alun perin Sarjainfo-lehdessä 1/2020, historiaa käsittelevällä Ajan vangit -palstalla. Julkaistu verkossa kesäkuussa 2022 Keijo Ahlqvistin (1955–2022) muistoksi. Linkki Ahlqvistin sarjakuvaneuvosesittelyyn vuodelta 2009.
Tue suomalaista sarjakuvakulttuuria ja liity Suomen sarjakuvaseuraan.
