Anna Haifisch saapuu Helsingin sarjakuvafestivaalien vieraaksi Leipzigista. Lue alta myös Haifischin Taiteilija-sarjakuva suomeksi.
Teksti, sarjakuvan suomennos ja tekstaus: Aino Sutinen
Saksalainen Anna Haifisch tunnetaan kansainvälisesti muun muassa palkitusta The Artist -sarjasta.Von Spatz -sarjakuvaromaani (Drawn & Quarterly, 2018) kertoo hermoromahduksen saavasta, taideterapiaan hakeutuvasta Walt Disneystä. Sympaattinen huumori yhdistää näitä outoja tarinoita.
AS: Hei Anna! Kertoisitko taustastasi? Mitä olet esimerkiksi opiskellut?
AH: Opiskelin Leipzigin Visuaalisten taiteiden akatemiassa kuvitusta ja painotuotteiden tekemistä seitsemän vuoden ajan. Enimmäkseen sain tehdä siellä mitä ikinä halusin. Tapasin kaikki ystäväni siellä.
AS: Kuinka rakennat tarinasi?
AH: En oikein osaa sanoa. Useimmiten minulla on mielessäni jokin yleinen teema, josta haluan piirtää ja kirjoittaa. Yleensä teen ensin käsikirjoituksen. Yritän löytää sopivaa tasapainoa huumorin ja surullisuuden välillä. Aina asiat eivät toimi aivan niin kuin olin ajatellut, mutta sekin on OK.
AS: Mitä olet julkaissut viime aikoina ja mitä parhaillaan työstät?
AH: Viime aikoina olen tehnyt lyhyempiä tarinoita pienkustantamoille. The Mouse Glass on sarjakuvanovelli eläinten huippukokouksesta, se tapahtuu ikään kuin Hampurin vuoden 2017 kauhean G20-kokouksen varjoissa. Fuji-San on taas ensimmäinen mangani. Siinä vanha jänis asettuu asumaan Fuji-vuoren juurelle. Hän mietiskelee mennyttä elämäänsä ja yrittää ystävystyä traumatisoituneiden eläinten kanssa.
Hahhah, vaikea selittää, kuulostaa näin kerrottuna ihan tyhmältä!
Kirjasta The Mouse Glass (Perfectly Acceptable Press, 2018).
AS: Olet ollut mukana perustamassa Leipzigin Millionaires’ Clubia, joka on vaihtoehtoisen sarjakuvan ja julisteiden festivaali. Mitä tapahtumalle kuuluu nyt?
AH: Pidimme Millionaires’ Clubin juuri seitsemännen kerran. Se tapahtuu, ihmisiä saapuu paikalle. Itse asiassa kiinnostus Leipzigissa tapahtuvia asioita kohtaan on noussut, mikä on mahtavaa.
Pyrimme tarjoamaan kokeellisille pienkustantajille, taiteilijoille ja kollektiiveille tilaisuuden näyttää kyntensä. Haluamme järjestää villin festivaalin.
AS: Millaisia trendejä näet saksalaisessa sarjakuvassa parhaillaan?
AH: Vaikea sanoa tarkalleen. Risopainatus on aika iso juttu, mutta niinhän se on kaikkialla.
Ehkä on sellainen trendi, ettei trendiä ole. Saksalaiset indie-sarjakuvat ovat aika monimuotoisia. Monet nuoret opiskelijat tekevät kiinnostavia sarjakuvia ja pienlehtiä, mutta en ole huomannut tiettyjä trendejä.
The Artist, Songs to the Feather, osa tulevaa kolmatta The Artist -kirjaa, joka ilmestyy vuonna 2020.
AS: Kertoisitko vähän The Artistista, sarjastasi jota saamme lukea Vice-lehden verkkosivuilta.
AH: ”Taiteilija” on hauras valkoinen lintu, joka on hyvin huonosti menestyvä taiteilija ja kamppailee kaiken taidemaailmaan liittyvän kanssa. Rakastan ottaa käsittelyyn taiteilijuuteen liitettyjä kliseitä ja myyttejä: omalaatuisuuteen liittyvät etuoikeudet, köyhyys, masennus, maailman hylkäämäksi tuleminen, kauneuden näkeminen luonnossa jne…
Taiteilijani on pieni Jeesus, jonka on otettava kantaakseen kaikki maailman lastit. Hänen on käytävä läpi taidemaailman painajaiset, jotta hän voi palata pelastajana.
AS: Olet aiemmin viettänyt taiteilijaresidenssijakson Helsingissä sarjakuvaseuran ohjelman kautta. Oletko saanut Helsingistä inspiraatiota, ja oletko tutustunut suomalaiseen sarjakuvaan?
AH: No totta helvetissä olen! Jo ennen kuin tulin Helsinkiin, olin ihan hulluna Kutikuti-kollektiivin töihin ja erityisesti Roope Erosen, Amanda Vähämäen, Tommi Musturin ja Jarno Latva-Nikkolan sarjakuviin. Rakastan heidän hulluja piirroksiaan ja tarinoitaan.
Ja sitten rakastan vielä Tove Janssonin töitä, mutta kukapa ei rakastaisi!
Valokuva: Matthew James-Wilson
Julkaistu aiemmin Sarjainfo-lehdessä 2/2019. Liity Suomen sarjakuvaseuraan ja tilaa Sarjainfo.
Helsingin sarjakuvafestivaalit Suvilahdessa 7.–8.9.2019.