Will Eisner: Dropsie Avenue – Katu Bronxissa
suomentanut Sauli Santikko
KVAAK Kirja – Sininen Jänis
Katu Bronxissa – Sivukujat
KVAAK Kirja – Sininen Jänis
Arvio: Reetta Laitinen
Tulisimmat päivänsä jo joitakin vuosia sitten ohittanut Kvaak.fi-sarjakuvafoorumi löi uutta kipinää korona-aikana, kun keskustelussa käsiteltiin Suomessa vielä kokeilematonta konseptia: joukkorahoitettua sarjakuvakustantamista. Kipinästä syttyi liekki ja paistokset putkahtivat uunista kevättalvella 2021. Sarjakuvamestari Will Eisnerin (1917–2005) Dropsie Avenue – Katu Bronxissa ja mesenaattien bonuskirja Katu Bronxissa – Sivukujat ovat mallikelpoisia näytekappaleita toimivan ja hyvin suunnitellun joukkorahoituksen tuloksista.
Dropsie Avenue (alkuteos 1995) on Eisnerin Contract with god -trilogian kolmas osa. Aiemmat osat Talo Bronxissa (alkuteos A Contract with God and Other Tenement Stories, 1978) ja Elinvoima (A Life Force, 1988) ilmestyivät Jalavan suomentamina jo 1980-luvulla ja ovat nykyään pieniä keräilyharvinaisuuksia. Taloa Bronxissa Eisner itse kutsui myös ensimmäiseksi sarjakuvaromaaniksi ja se poikkesikin merkittävästi amerikkalaisen sarjakuvan silloisesta, sarjakuvalehtiin ja supersankareihin keskittyneestä valtavirrasta.
Uransa Will Eisner oli aloittanut nimenomaan supersankaripiirtäjänä, ensin studiolla ja myöhemmin itsenäisenä taiteilijana. Tunnetuin hänen hahmoistaan on Spirit, jota on myös suomennettu albumeina ja lehtisarjoina. 1980- ja 90-luvulla Eisner keskittyi sarjakuvaromaaneihin, joissa oli usein amerikanjuutalaisuuden kuvausta ja muita omaelämäkerrallisia piirteitä.
Kaupunkisuunnittelu ja urbaani rappio
Trilogian aiempien osien tapaan myös päätösosan näyttämönä toimii fiktiivinen Dropsie Avenue -katu New Yorkin Bronxissa – ja erityisesti sen ihmiset.
Teoksen aikajänne ulottuu noin sadan vuoden ajalle, vuoden 1870 hollantilaisista maanviljelijöistä nykypäiviin. Asuinalueen elinkaari noususta rappioon ei siis myötäile yksittäisten ihmisten elinkaaria. Muutamia keskeisiä henkilöitä tarinaan nousee, mutta todellinen päähenkilö on kuitenkin itse Dropsie Avenue.
1970-luvulla New York ei kärsinyt nykypäivän tapaan gentrifikaatiosta. Päinvastoin kaupunkia vaivasi urban decay, urbaaniksi rappioksi kutsuttu ilmiö. Etenkin Eisnerin vanhoilla kotikulmilla Bronxissa tuho tapahtui vain reilussa kymmenessä vuodessa. Vanhat talot rapistuivat, naapuruston muuttokierre nopeutui ja huumekauppa, gryndereiden tukemat tuhopolttajat ja jengirikollisuus valtasivat alueen.
Suomessa 1960- ja 70-lukujen suunta kaupunkisuunnittelussa oli täysin vastakkainen. Kiehtova vastinpari Dropsie Avenuelle voisikin olla Tiitu Takalon Minä, Mikko ja Annikki (2014). Kumpikin sarjakuvaromaani kuvaa, kuinka kaupungit ja asuinalueet muotoutuvat, elävät, rapistuvat, kuihtuvat ja muuttuvat. Suomalainen hyvinvointivaltio rakensi asukkailleen modernit, tehokkaat ja tasa-arvoiset betoniset kerrostaloasunnot. Köyhyys ja kurjuus vähenivät, mutta edistyksen huumassa kadotettiin iso pala historiaa ja muitakin arvoja. Samaan aikaan rapakon toisella puolella vuosisadan alkupuolella rakennettujen vuokrakasarmien annettiin tuhoutua, jotta korjaushaluttomat vuokranantajat saisivat revittyä viimeiset pennoset vakuutuskorvauksista. Kaupunkipolitiikassa voi pienilläkin linjanmuutoksilla olla suuria kerrannaisvaikutuksia, ja ihmisen ahneus on valitettavan universaali ilmiö.
Asuinalue yhteisönä
Yhdysvaltoja kutsutaan kansojen sulatusuuniksi, ja etenkin New York on modernina aikana mielletty luonnollisen monietniseksi kaupungiksi. Todellisuus ei silti ole aina ollut kovin auvoinen. Naapurustot ovat profiloituneet kansalaisuuksien mukaan, ja jokainen uusi maahanmuuttajaryhmä on kohdannut saapuessaan ankaraa ennakkoluuloa. Irlantilaiset, saksalaiset, italialaiset, juutalaiset ja puertoricolaiset ovat vuorollaan ”pilanneet alueen”. Rasismi, nurkkakuntaisuus ja muuttoliike pois alueelta ovat Eisnerin mielestä yksi pääsyy alueiden rapistumiseen. Muutamien sillanrakentajien ylläpitämä monikulttuurinen naapuriyhteisöllisyys alkaa hajota heti, kun nämä yhteisöaktiivit syystä tai toisesta poistuvat kuvioista.
Dropsien Avenuen hahmoista tällaisia yhteisön keskushenkilöitä ja tukipilareita ovat muun muassa rampa kukkakauppias Rowena, merkittäväksi vuokranantajaksi nouseva saita Lumppu-Izzy, italialaiset ja juutalaiset suvut yhdistävät pappi ja rabbi -ystävykset sekä nuori juutalainen lakimies Abie, joka sotkeutuu paikallispolitiikan verkkoihin. Vastavoimina heillä on musertavat määrät mafiosoja, huumekauppiaita, gryndereitä, ahneutta, väkivaltaa, korruptiota ja rasismia.
Eisnerin mustavalkoinen tussiestetiikka hivelee silmiä sekä miljöön että ihmisten kuvauksessa. Dropsie Avenue on muutenkin kestänyt aikaa sangen hyvin, muutamia yksityiskohtia lukuun ottamatta. Joidenkin afroamerikkalaisten hahmojen kohdalla maestron joustava terä tökkää hieman paperiin. Sivukujat-bonuskirjassa kääntäjä Sauli Santikko nostaakin esille erään Eisnerin varhaisemman uran rasistisen hahmon, jota tämä ilmeisesti haluaa varovaisemmalla karrikoinnilla ”sovittaa”. Dropsie Avenuen ensimmäinen musta asukas, pikkutyttö Ruby, kuitenkin nousee yliopiston kautta kaupunginosan kehityslautakunnan puheenjohtajaksi ja Dropsien Avenuen sillanrakentajien joukkoon.
Sivukujat tarjoaa albumiluonnosten ja fanitaiteen ohella kiinnostavia ja asiantuntevia artikkeleita muun muassa Will Eisnerin urasta, Bronxin historiasta sekä maestron Suomen-vierailusta vuonna 1990. Useamman henkilön kontribuoiman laadukkaan mesenaattioheistuotteen soisi päätyvän laajempaankin levitykseen – toivottavasti muutamia kappaleita on lähetetty edes kirjastoihin.
Julkaistu alun perin Sarjainfo-lehdessä 2/2021. Haluatko tukea suomalaista sarjakuvakulttuuria? Tilaa Sarjainfo täältä.
