Teksti ja valokuvat: Severi Nygård
Ohjelmajohtaja Dmitri Jakovlevin luotsaama Pietarin sarjakuvafestivaali Boomfest järjestettiin tänä vuonna syyskuun loppupuolella 11. kerran. Festivaaleja järjestävä ydnijoukko on vain muutaman hengen kokoinen, mutta onneksi vapaaehtoisia on riittänyt. Kymmenessä vuodessa Boomfest on isännöinyt yli 200 kutsuvierasta ja pitänyt yli 100 näyttelyä. Kuitenkaan tänä vuonna Pietarin kulttuurikomitea ei tukenutkaan vuosi vuodelta kehittyneitä festivaaleja, mistä syystä festivaaleja jouduttiin supistamaan.
Festivaalit saivat arvoisensa alun torstaina 21.9. kun Nevski prospekt 12:ssa oleva Ranskan kulttuuri-instituutin tiloissa olivat tämän hetken arvostettuimpiin sarjakuvataiteilijoihin kuuluvat belgialainen François Schuiten ja ranskassa syntynyt mutta sittemin hyvinkin kansainvälistynyt käsikirjoittaja Benoît Peeters. Kaksikon erinomainen esitelmä yhteisistä töistään oli festivaalin kohokohtia, joten ei ihme että uunituore venäjänkielinen kirja teki kauppaansa.
Muutoin kutsuvieraslista oli sarjakuvien julkaisuun ja opetukseen painottunut. Estelmiä pitivät mm. Jacques Dürrenmatt, Pariisin Sorbonnen yliopiston professori sekä sarjakuvaopettaja Pierre Thomé, joka esitteli johtamansa Department of Illustration at the Lucerne University of Applied Sciences and Arts – Art & Designin toimintaa. Amerikkalainen Bill Kartalopoulos, opettaja, näyttely kuraattori, kriitikko ja julkaisija kertasi amerikkalaisen sarjakuvan historiaa. Norjalainen Aksel Kielland valotti Oslon Serieteketin toimintaa ja David Schilter kertasi Latvian sarjakuvajulkaisujen Kuš! ja š! historiaa. Sympaattisella Schilterillä on itsellään ollut huomattava osuus latvialaisen sarjakuvan synnyttämisessä.
Arvostetulta venäläiseltä graafikolta Viktor Melamedilta ilmestyi juuri festivaalien alla vaikuttavan näköinen kirja, johon oli kootttu sata hänen työtään. Melamedin kuvituksia on nähty mm. New Yorkerin sivuilla ja hän on The British Higher School of Art and Designin opettaja. Melamedin ohella toinen huomattava taiteilijaesitelmöijä oli ranskalainen Benoît Guillaume, joka kertoi kuinka hänen matkoilla tekemänsä luonnokset muuttuivat kirjoiksi.
Boomfestin ohessa järjestetyssä sarjakuvakilpailun töissä pisti silmään sarjojen korkea taso ja se kuinka moni oli naisten piirtämiä.
– Noin 70 % kaikista sarjakuvantekijöistä on naisia, arvioi Jakolev. Tosin osanottajia oli useita kymmeniä joista oli tehty esikarsintaa, mikä ehkä selittää kunkin ikäryhmän (kategorian) erinomaisuuden.
Vuoden 2017 sarjakuvakilpailun aiheena oli “perheen arkistot”. Kaliningradilaiseen Anna Volovikin työ ”Jakov” kertoo Stalinin vainoista. Grand Prix –voittajan, novosibirskiläisen Olga Posuhin tarina “Kaksi matkalaukkua” kertoo matkasta lastenkotiin 1930-luvulla.
Tänä vuonna useat naistaiteilijat ovat julkaisseet sarjakuvan alkoholista.Tyyliltään paikoitellen Lucie Durbianon mieleen tuova Maša Bogatova (alias Minava) on eräs heistä. Hänen tuoreimman julkaisunsa, sanattoman sarjakuvakirjasen, nimi on Miša alkogolik. Moskovassa puolestaan vaikuttaa neljän naisen, Lena Tšetverikin, Sveta Mullarin, Kristina Kolesnikovan ja Nina Stadnikin muodostama Tipatzeha-projekti. Ryhmä tekee kollektiivisia Bumajno -sarjakuvakirjoja. Uusimman, kuudennen osan, teemana oli henkilökohtainen suhde alkoholiin, lähinnä vodkaan.
Maša Bogatova: Miša alkogolik
Ilmeisesti nuorten venäläisnaisten suhde alkoholiin on välttelevä, sillä myös kaksi muuta aloittelevaa sarjakuvataiteilijaa, pietarilainen Alina Korotovskaja ja moskovalainen Anna Karmazina kertoivat etteivät he yleensä juo. Ehkä siinä on salaisuus venäläisen sarjakuvan korkeaan tasoon, sekä kaupallisella että taiteellisemmalla tasolla.
Anna Karmazina ja Alina Korotovskaja.
Kaupallisella puolella huomattavin on venäläisten supersankareiden kirjo, niillä on suorastaan jo oma universuminsa. Vuonna 2011 perustettu Bubble kustantaa muutaman sadan sivun kirjoja, jotka sisältävät pitkiä seikkailuja usean taiteilijan piirtämänä. Piirrosjäljeltään ne eivät jää jälkeen amerikkalaisista esikuvistaan, mutta jostain syystä niillä ei silti ole kysyntää lännessä. Sen sijaan DC:n ja Marvelin sarjakuvat ovat tällä hetkellä Venäjän suosituimpia. Bubble on käännättänyt muutaman seikkailun englanniksi, joita sitten on tarjottu mm. yhdysvaltalaisilla sarjakuvafestivaaleilla, mutta läpimurto antaa toistaiseksi odottaa itseään. Kustantamolla on myös fantasialinja Ekslibrium, jonka tuoreimmassa albumissa seikkailee Baron (Münchhausen), jolle kasvot on lainannut Oleg Jankovskin hahmo erinomaisesta elokuvasta Tot samyi Mjunkhgauzen (1979).
Pietarin ydinkeskustassa on muutama kohtuuhyvä sarjakuvakauppa, joista parhaimmistoon kuuluu 28-oy (Obvodnyin kanava 60). Muita, pienempiä kauppoja ovat mm. Grafika (Ligovski 74), jonka valikoimassa on lähinnä supersankareita, sekä Bazinga! (Bataiski 10), jossa vierailu jäi toiseen kertaan.
Tämän vuoden festivaalit olivat mitä mielyttävin kokemus, sää oli suosiollinen ja skandaaleilta vältyttiin. Toissavuonna belgialaisen Dominique Goblet’n ja saksalaisen Kai Pfeifferin näyttelyä sensuroitiin, koska taiteilijat olivat piirtäneet alastomia hahmoja. Kaksikko ”alistui” sensuuriin ja leikkasi värillisistä paperilapuista uima-asut piirroshahmoilleen. Kaikkiaan Boomfestin soisi jatkuvan ja mikäli niin tapahtuu, olen kyllä aikeissa vierailla toistamiseen.
Artikkeli on verkkolisäys Sarjainfo-lehteen. Sarjainfossa 3/2017 on lisää artikkeleita Boomfestistä ja venäläisestä sarjakuvasta, sekä suomennettua venäläistä sarjakuvaa. Tilaa Sarjainfo täältä.
