Eeva Meltion ”Vanished” Kouvolassa, kuvaaja: Niklas Meltio
Teksti: Ville Hänninen
Vuosi 2024 jää aikakirjoihin sarjakuvanäyttelyjen vuotena. Kutikuti-yhdistys tuotti kaksi suurta sarjakuvanäyttelyä, minkä lisäksi Hanneriina Moisseinen oli mukana kuudessa yksityis- ja yhteisnäyttelyssä. Niistä merkittävin on Suomen käsityön museon Ommeltuja sarjakuvia -retrospektiivi, joka korostaa käsityötekniikoiden merkitystä Moisseisen uralla ja laajemmin sarjakuvakerronnan välineenä.
Kutikutin yhteisnäyttelyt ovat Kouvolassa ja Kuopiossa. Kokonaisuus on sarjakuvakontekstissa poikkeuksellisen suuri. Reijo Kärkkäisen ja Eeva Meltion kuratoima Ruutujen kapina – nykysarjakuvan monet muodot Kuopiossa sisältää teoksia yhdeltätoista taiteilijalta, kuten Sami Aholta, Tiina Lehikoiselta ja Jyrki Nissiseltä. Terhi Ekebomin ja Moisseisen kuratoima Kuumat kuplat – nykysarjakuvan monet muodot sisältää teoksia viideltätoista taiteilijalta, kuten Kaisa ja Christoffer Lekalta, Tommi Musturilta ja Tuomas Tiaiselta.
Sarjakuva ja sarjakuvasta ponnistava kuvataide sopivat Kuopion taidemuseoon, joka on yhtenäisenä tilana parempi hallitun kokonaisuuden esittämiseen kuin Kouvolan taidemuseo Poikilo. Toisaalta Kouvolan tila on isompi ja mahdollistaa suurempien kerta-annosten tarjoamisen. Nämä piirteet näkyvät kummassakin näyttelyssä niin hyvässä kuin pahassa.
Kuumat kuplat -näyttely Kouvolassa, kuvaaja: Mari Lehtosalo
Kaisa ja Christoffer Lekan työ Kouvolassa, kuvaaja: Aino Sutinen
Poikilon Kuumat kuplat – nykysarjakuvan monet muodot -näyttely ei ole lähtökohdiltaan helppo. Tilaan on vaikea rakentaa intiimejä, erityiseltä tuntuvia taiteellisia kokonaisuuksia osana ryhmänäyttelyä.
Monen taiteilijan teokset onnistuvat silti puhuttelemaan puhtaasti massallaan ja taiteellisella laadullaan. Jyrki Heikkisen Kopra-trans-kuvarunokirjan (Poesia, 2021) originaalipiirrokset ovat kaikki esillä. Amanda Vähämäen tulevasta Ettei tuu ruumiita -sarjakuvakirjasta on esillä suuri määrä valmiilta vaikuttavia sivuja. Nämä yksinään ovat kiinnostavia ja näyttelyn arvoisia.
Amanda Vähämäen originaalisivuja Kouvolassa, kuvaaja: Aino Sutinen
Mutta mitä sarjakuvallinen esittäminen tilassa on? Ei ainakaan pelkästään originaalisivujen näyttämistä, vaikka ne ovatkin kiinnostavia. Näyttelykontekstissa pääosaan voisi nousta kerronnan eri puolien korostaminen ja tilaan tuominen. Mitä hyvänsä se olisikaan, Kuopion ja Kouvolan näyttelyissä tätä puolta esitetään maltillisesti.
Heikki Rönkön julisteet eivät liiku seiniltä, mutta ovat kerronnallisesti mielenkiintoisia. Kuten pidemmissä sarjakuvakirjoissaankin, Rönkkö tutkii rinnastusten, lukusuuntien ja sommittelun kaltaisia sarjakuvan peruselementtejä eloisasti ja yllätyksellisesti.
Heikki Rönkön juliste Kouvolassa, kuvaaja: Aino Sutinen
Pauliina Mäkelän “Fantasmagoria”-installaatio koostuu kolmesta kurkistuslaatikosta ja rakentaa fragmentaarisen, erilaisista tunnelmista ja mielikuvista koostuvan kuvakertomuksen. Muinaisia taikalyhtyesityksiä assosioiva teos on kiinnostava mutta kalpea häivähdys Mäkelän omasta kuvitusnäyttelystä Lahden visuaalisten taiteiden museossa Malvassa. Toukokuuhun asti esillä oleva Pneuma onkin vuoden kiinnostavimpia näyttelyitä ylipäätään ja nostaa piirtoheittimet aivan uudenlaiseen asemaan.
Terhi Ekebomin “Siimes” yhdistää serigrafiavedoksia, animaatiota ja keramiikkaa Sebastian Boulterin äänimaailmaan. Ekebom on onnistunut suunnittelemaan tunnelmallisen kokonaisuuden vaativaan paikkaan.
Terhi Ekebomin “Siimes” Kouvolassa, kuvaaja: Aino Sutinen
Likellä sitä sijaitsee toinen onnistunut teos, Reijo Kärkkäisen “Tienlaidalla avaruusromua” -installaatio. Se on vaikuttavuudessaan liki samaa luokkaa kuin Salon taidemuseon Telttaretki-yhteisnäyttelylle (2011) nimen antanut teos. Kuvan, tekstin, monensorttisen löytötavaran ja pahvilaatikosta löytyneen alteregon yhdistelmä vaatii tarkempaa tarkastelua, ympärillä kuljeskelua ja mietiskelyä. Kärkkäinen ansaitsisi kerronnallisen yksityisnäyttelyn tasokkaissa puitteissa.
Reijo Kärkkäisen “Tienlaidalla avaruusromua” Kouvolassa, kuvaaja: Aino Sutinen
Ivanda Jansonen ”Mustavalkoinen mestariteos”, kuvaaja: Aino Sutinen
Nämä esimerkit ovat Poikilosta. Kuopion taidemuseossa minua puhuttelivat tilankäytön ja kerronnallisuuden näkökulmasta eniten Susanna Kesäsen ja Juliana Hyrrin teokset. (Osittain kylläkin sen vuoksi että Moisseisen Isälle (Huuda Huuda, 2013) rakentuvia (upeita) installaatioita olen nähnyt ennenkin.)
Hyrrin “Hot Hot Fantasy”on toteutettu suoraan taidemuseon tilaan. Kertomuksellisuus muodostuu maalauksellisista, piirroksellisista ja esineellisistä elementeistä. Niistä syntyy myös kerroksellisuutta, joka paranee, mitä enemmän teosta tarkastelee. Työssä on rosoa ja luonnosmaisuutta, joka sopii heräävän seksuaalisuuden tematiikkaan. Elementit eivät kuitenkaan jäsenny parhaalla mahdollisella tavalla.
Kesäsen “Omenapuu” nojaa hänen sarjakuvakirjaansa Ja 10 muuta joita en muista (omakustanne, 2021), mutta on täysin itsenäinen taideteos. Suureksi kasvavat pienet piirrokset omenapuusta ja sarjakuvateoksen originaalisivut nivoutuvat puhuttelevasti.
Juliana Hyrri tekemässä teostaan ”Hot hot fantasy”, kuvaaja: Vicente Serra
Lauri Mäkimurron töitä ja Susanna Kesäsen “Omenapuu” Kuopiossa, kuvaaja: Vicente Serra
Apila Pepitan työ Kuopiossa, kuvaaja: Vicente Serra
Emmi Valveen töitä Kuopiossa, kuvaaja: Hannele Richert
Jyrki Nissisen työ Kuopiossa, kuvaaja: Hannele Richert
Kuti-lehtiä Kuopion taidemuseossa, kuvaaja: Hannele Richert
Kirjoittaja oli aikoinaan yksi Kiasman Päin näköä! Sarjakuvan uudet muodot -näyttelyn (2012) kuraattoreista.
Kuumat kuplat – nykysarjakuvan monet muodot Kouvolan taidemuseo Poikilossa 5.1.2025 asti. Ruutujen kapina – nykysarjakuvan monet muodot Kuopion taidemuseossa 26.1.2025 asti.