Sheree Domingo tarttuu kiehtoviin aiheisiin ja oppii tekemällä.
Teksti: Onni Mustonen, kuva: Catalina Körber
Saksalaisella sarjakuvataiteilija ja livekuvittaja Sheree Domingolla (s. 1989) on kiireinen kesä. Hän on viettänyt juuri kaksi kuukautta Filippiineillä. Yhytän hänet lentokentältä odottamassa paluulentoa Eurooppaan. Myöhemmin hänen on tarkoitus matkustaa Suomeen, jossa hän osallistuu syyskuun alussa Helsingin sarjakuvafestivaaleille.
Vaikka ensiksi luvassa on vielä kesäloma, Domingo sanoo jo odottavansa Helsingin sarjakuvafestivaaleja innolla.
– Tiedän [suomalaisen sarjakuvakollektiivi] Kutikutin, joka on supercool.
Domingo itse kertoo olevansa myöhäisherännäinen, mitä sarjakuvaan tulee.
– En ole oikeastaan lukenut paljon sarjakuvia nuorempana, ehkä vähän mikkihiirtä tai asterixia, hän muistelee.
– Ajatus sarjakuvien tekemisestä tuli päähäni, kun mietin, mitä haluaisin opiskella. Alun perin suunnitelmani oli opiskella kuvataidetta, mutta kirjallisuus on aina kiinnostanut, Domingo kertoo.
– Samoihin aikoihin luin Marjane Satrapin Persepoliksen, ja satuin huomaamaan, että Kesselissä oli koulu, jossa pystyi opiskelemaan sarjakuvan tekemistä. Mietin, että se voisi sopia minulle täydellisesti.
– Aloin siis lukea ja tehdä sarjakuvia samaan aikaan, hän naurahtaa.
– Se oli aikamoinen kokemus, koska en tiedä, kuinka paljon lopulta opin yliopistossa. Oli kiinnostavaa tutustua erilaisiin asioihin, mutta en tiedä, voiko sarjakuvan tekemistä sillä tavalla opettaa. Loppujen lopuksi sitä oppii vain tekemällä erilaisia asioita.
Domingon ensimmäinen sarjakuvateos Ferngespräch (2019), eli ”kaukopuhelu”, sai alkunsa Domingon yliopiston lopputyöstä.
– Olin onnekas, että kustantaja tarttui Ferngesprächiin, hän sanoo.
– Pelkäsin valmistumista ja venytin opiskeluaikaani kymmeneen vuoteen, koska kuvittelin, että sarjakuvataiteilijoiden on oltava ihmeellisiä neroja onnistuakseen.
– Osasyy tästä kuuluu opettajilleni, jotka yrittivät vakuuttaa meitä opiskelijoita siitä, että 80 prosenttia meistä päätyy taksikuskeiksi, Domingo sanoo ja pudistelee päätään.
– Se, että minulla oli jo kirja tehtynä, antoi minulle mahdollisuuden hakea ja saada apurahoja.
Teoksesta Ferngespräch (2019).
Ferngespräch kertoo nuoresta filippiiniläisestä hoitajasta, joka työskentelee saksalaisessa vanhainkodissa, sekä hänen tyttärestään. Samaan aikaan kun äiti hoitaa saksalaisia vanhuksia, hänen oman vanhan äitinsä vointi toisella puolella maailmaa huononee. Samalla hoitajan nuorta tytärtä kiukuttaa, sillä hänen on oltava vanhainkodissa äitinsä seurana sen sijaan, että hän pääsisi viettämään kesälomaansa muiden lasten tavoin.
Domingo myöntää sarjakuvan olevan omaelämäkerrallinen.
– Monien muiden filippiiniläisten tavoin äitini muutti Saksaan sairaanhoitajaksi voidakseen lähettää rahaa takaisin kotiin perheelleen, Domingo kertoo.
– Sarjakuvan äiti on periaatteessa äitini. Vasta sarjakuvaa tehdessäni tajusin, miten kivuliasta hänelle oli, ettei hän kyennyt pitämään huolta omasta äidistään.
Vaikka sarjakuvan aihe tuli lähelle, sen tekeminen ei ollut Domingolle lainkaan vaikeaa.
– Se oli itseasiassa valaisevaa. Olin aina ollut tietoinen äitini tarinasta, mutta sarjakuvan tekeminen asetti sen laajempaan viitekehykseen, hän kertoo.
– Olin aina ajatellut tätä tarinaa minun perheeni tarinana… minun äitini tarinana, mutta mitä enemmän aloin tutkimaan asiaa, sitä enemmän tajusin, että tämä on todella monen filippiiniläisen perheen tarina.
– Kirjan ilmestyttyä monet saksassa asuvat filippiiniläiset ovat tulleet kertomaan minulle, että ”voi hyvä luoja, tämähän kertoo minusta”, ja kiittäneet minua, Domingo sanoo.
– Ferngespräch on lähentänyt suhdettani filippiiniläiseen diasporaan.
Oikeita hirviöitä
Aivan kuten Ferngespräch, myös Domingon toinen kirja perustuu tositapahtumiin. Tällä kertaa kyseessä on historiallinen sarjakuva. Alkuvuodesta 1978 eteläkorealaiselle näyttelijättärelle Choi Eun-heelle tarjottiin mahdollisuutta ohjata elokuva Hong Kongissa sekä mahdollista opettajanpestiä paikallisessa taidekoulussa. Kun Choi saapui paikalle, häntä odottivatkin pohjoiskorealaiset vakoojat, jotka huumasivat hänet ja kaappasivat hänen mukaansa Pohjois-Koreaan.
Pohjois-Korean silloisen diktaattorin poika ja myöhempi Suuri Johtaja itse Kim Jong-il oli näet suuri elokuvafani, ja hän halusi nostaa pohjoiskorealaisen elokuvateollisuuden uuteen nousuun. Hänen suunnitelmansa oli käyttää Choita houkutuslintuna kaapatakseen tämän entisen aviomiehen, palkitun elokuvaohjaajan Shin Sang-okin. Juoni onnistuikin, ja pian Shin löysi itsensä Pjongjangista, jossa (tiedustelupalvelun ”suosituksesta”) hän avioitui uudelleen Choin kanssa ja teki elokuvia aina vuoteen 1986 asti. Kuuluisin näistä elokuvista on jättiläismäisestä liskohirviöstä kertova (ja Godzillan suuntaan vähintään kumartava) Pulgasari (1985). Tästä elokuvasta myös Domingon sarjakuva sai nimensä: Madame Choi & die Monster (2022).
Domingo ei ollut kuullut Choin tarinasta ennen kuin Madame Choin käsikirjoittaja Patrick Spät kertoi siitä hänelle.
Teoksesta Madame Choi & die Monster (2022).
– Patrick oli katsonut Pulgasarin Youtubesta ja huomannut, että lopputeksteissä luki ”tuottanut Kim Jong-il”. Hän luuli katsoneensa halvan hirviöleffan, mutta selvästi elokuvan tarina oli helvetin paljon oudompi.
Patrick alkoi lukea elokuvan taustoista ja törmäsi tarinaan Choista ja Shinistä.
– Hän tajusi, että tässä olisi tarinan ainesta.
Domingo tarttui innolla projektiin.
– Käsikirjoitus sekoittaa fantasiaelementtejä jättiläishirviöistä historialliseen tositarinaan. Ajattelin, että siinäpä vasta hieno haaste.
Domingon ja Spätin yhteistyö toimi alusta alkaen sujuvasti.
– Käsikirjoitus ei ollut erityisen yksityiskohtainen. Siinä toki luki, mille sivulle kukin ruutu tulee tai monta ruutua tulee sivulle, mutta tarpeen vaatiessa sain muuttaa tarinaa, jos vaikka halusin viipyillä kohtauksessa tai typistää toista.
– Tein käsikirjoituksen pohjalta karkean kuvakäsikirjoituksen, josta jo näki, mikä toimi ja mikä ei. Jossain vaiheessa sitten nakkasimme käsikirjoituksen mäkeen ja teimme sarjakuvan loppuun kuvakäsikirjoituksen ja luonnosten pohjalta, Domingo kuvailee prosessia.
– Loppujen lopuksi tarina ja juoni pysyivät sellaisina kuin Patrick oli ne alun perin kirjoittanut, mutta kerronta sai elää piirtämisen myötä.
Reinille eksynyt
Sarjakuvien ohella Domingo tekee myös livekuvitustöitä.
– Kun sanon, että ansaitsen elantoni sarjakuvilla, lasken tähän mukaan myös livekuvitukset. Ne maksavat laskuni, hän kertoo.
– Mutta toisaalta en pystyisi tekemään livekuvituksia, jos en osaisi tehdä sarjakuvia. Molemmat vaativat tekstin ja kuvan yhdistelemistä. Mielestäni ne puhuvat samaa kieltä, vaikka sarjakuva hieman runollisemmalla nuotilla.
Livekuvituksia verkkoportfoliosta.
– Pidän lyhyemmistä projekteista, kuten zineistä ja livekuvituskeikoista. Isot kirjat ovat isompi piikki lihassa, Domingo toteaa pilke silmäkulmassa.
– Kirjaa tehdessä pitää ravata edes takaisin, alusta loppuun. Kun muuttaa yhden asian lopusta, jokin alussa ei enää toimi. Lyhyessä sarjakuvassa on yllättäen enemmän tilaa kokeilulle.
Siitä huolimatta Domingon seuraava projekti on taas pidempi kirja.
– Teen taas sarjakuvan Patrickin kanssa. En halunnut tehdä heti uutta kirjaa hänen kanssaan, vaan kirjoittaa itse käsikirjoituksen, mutta sitten hän näytti minulle käsikirjoituksensa, hän huokaisee hymyillen.
– Se oli niin hyvä, että enhän minä voinut sanoa ei.
Madame Choin tavoin myös seuraava kirja perustuu tositapahtumiin.
– Patrick työskenteli aiemmin journalistina, joten hän on lahjakas löytämään outoja historiallisia tapahtumia. Tämä sarjakuva kertoo maitovalaasta, joka 60-luvulla eksyi Rein-joelle Saksassa, Domingo kertoo.
– Tässä kävi sitten siis sama juttu kuin sen hirviön kanssa… tajusin, että tässähän oiva syy piirtää maitovalaita.
Julkaistu alun perin Sarjainfo-lehdessä 2/2023. Tue suomalaista sarjakuvakulttuuria ja liity Suomen sarjakuvaseuraan.
Sheree Domingo on vieraana Helsingin sarjakuvafestivaaleilla 16.–17.9.2023.