Kimmo Lust toivoo sarjakuvaromaaninsa herättävän aikuisia avaamaan silmiään lasten ahdingolle.
Teksti: Pii Anttonen
Valokuva: Henry Söderlund
Sarjakuvataiteilija Kimmo Lust lienee etenkin sarjakuvablogeja seuranneille tuttu nimi omaelämäkerrallisten tarinoidensa kautta. Hänen tunnelma edellä kulkevia tarinoitaan on voinut myös lukea vuonna 2018 ilmestyneestä Näkymätön sukupuoli – Ei-binäärisiä ihmisiä –kirjasta (Into). Nyt kuitenkin työkyvyttömyyseläkkeeltä käsin sarjakuvatöitä tekevä Lust kertoo viimein julkaistusta ensimmäisestä kokopitkästä sarjakuvaromaanistaan.
Teoksesta Silmukka.
Silmukka (Suuri Kurpitsa, 2022) tarjoilee täyslaidallisen kokemuksia 90-luvun laman keskeltä alkoholistin vanhemman lapsena koulukiusaamisympäristössä kasvamisesta. Rankkaa aihetta Lust ei pehmennä, eikä kirja ole helppoa luettavaa. Tarinat ovat kuitenkin tarkkoja kuvauksia Lustin aidoista kokemuksista.
– Toki olen yhdistänyt muistoja, Lust kertoo.
– Varsinkin keskustelut, joita olen käynyt äitini kanssa alkoholismista, on yhdistetty useammista keskustelukerroista. Mutta muuten kirjan tekemisessä on ollut jopa vähän ongelmana se, että olen kokenut pakkoa kuvata asiat juuri prikulleen niin kuin ne olivat.
– Ihmiset ovat yrittäneet rauhoitella minua, että kaikki omaelämäkerrallinen on enemmän tai vähemmän dramatisoitua. Kukaan ei tule perään huutamaan, että tuossa lauseessa oli eri sana.
Lust kuitenkin painottaa kirjan kertomusten kokemuksellisuutta yli kaiken.
– Täytyy muistaa, että muistot ovat subjektiivisia. Sen takia olen kirjasta puhuessani koittanut painottaa, että kirja kertoo tapahtumista lapsen ja nuoren kokemusmaailmasta käsin. En myöskään haluaisi, että tämän kirjan takia kukaan vaikkapa haukkuisi äitiäni.
Turvaton lapsuus
Vaikka Silmukka on Lustin omista kokemuksista, hänen tarkoituksensa on pitää lähestymistapa sen verran avonaisena, että kirja olisi samastuttava muillekin turvattoman lapsuuden kokeneille. Riippumatta siitä mistä tämä turvattomuus pohjimmiltaan johtuu.
– Toivon myös, että kirja antaa niille, jotka ovat kokeneet turvallisen lapsuuden, jonkinlaista tarttumapintaa turvattoman lapsuuden tunnelmaan. Tunnelmapainotteisuus on ollut tosi tietoinen valinta. Siinä ei ole mitään selittäviä tekstejä, vaikka ajasta tai paikasta.
Lust kuvailee lapsia ja nuoria aina olosuhteidensa uhreiksi.
– Minua ainakin henkilökohtaisella tasolla ärsyttää sellainen nuoruuden ja lapsuuden perään haikailu, kun se oli niin ihanaa aikaa ja ei tarvinnut tehdä mitään päätöksiä. Minä taas haluan tuoda esiin sitä, miten kauheaa se on, että ei ole mahdollista tehdä mitään päätöksiä ja ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin yrittää pysyä kyydissä ja selvitä hengissä. Kaikille lapsuus ei ole huoletonta, vaan äärimmäisen stressaavaa.
– Minulla onkin ollut merkittävänä eteenpäin ajavana voimana tarve muistuttaa aikuisia siitä, kuinka yksinäistä lapsuus voi olla, ja sitä kautta rohkaista aikuisia olemaan aikuisia. Eikä pelkästään omien lasten kanssa, vaan kaikkien lasten elämässä. Itsekään en olisi varmaan selvinnyt, ellei naapurini perhe olisi antanut minulle kuvaa normaalista perhe-elämästä. Rohkaisen ihmisiä puuttumaan asioihin, ihan vaikka vaan juttelemalla.
Silmukassa ei pelätä käsitellä turvattomuudesta syntyviä synkempiä pään sisäisiä ilmiöitä, hallusinaatioista väkivaltafantasioihin. Tästä jälkimmäisestä kertova kappale aiheutti Lustille tekovaiheessa paljon päänvaivaa.
– Minkään muun luvun kanssa en kipuillut yhtä paljon, kuin kirjassa olevan toisen uniosuuden kanssa. Tämähän on äärimmäisen tabu, mutta myös valtavan tärkeä aihe. Väkivaltafantasiat ovat kuitenkin aivan jokaisen ihmisen elämässä läsnä oleva asia, joka aiheuttaa aivan valtavasti häpeää.
– Oman häpeän voittaminen oli tosi iso työ. Vei kauan, ennen kuin olin sinut luvun työstämisen kanssa. Joskin tein siihen myös muutoksia, sillä alun perin se olisi ollut vielä raaempi.
Lust kertoo työstäneensä kirjaa yhteensä neljä vuotta. Ajatus teoksesta ja sen aiheesta lähti alun perin hänen suositusta sarjakuvablogistaan (lust.sarjakuvablogit.com) ja siinä julkaistusta sarjakuvasta, joka kulkee myös nimellä “Silmukka”. Tämä lyhyttarina, joka nähdään kirjassa uudelleentyöstettynä, mutta sisällöltään samanlaisena, toimi innoituksena kokopitkälle kirjalle.
Oikeiden työvälineiden löytäminen vei oman aikansa.
– Alun perin tarkoitukseni oli tussata sivut käsin ja värittää ne digitaalisesti. Kuitenkin elämäntilanteeni vaati siirtymistä digitaaliseen. Alun perin minulla oli läppäri ja siihen liitetty Cintiqin piirtonäyttö. Minulla ei kuitenkaan kestänyt ranne sen käyttöä. Lopulta päädyin piirtämään suurimman osan albumista perustabletilla, Galaxy Tabilla ja sen kanssa toimivalla kynällä Clip Studio Paintissa.
Tunnelmakuva 90-luvulta
Silmukka kertoo myös paljon ajasta, johon sen tapahtumat sijoittuvat. 90-luvulla kasvaneiden sukupolvi varmasti tuntee samastumista albumin yleisiin tunnelmiin, teknologioihin ja todellisuuteen. Lust kuvaakin albumin tekoprosessia sukellukseksi omiin muistoihin.
– Intensiivisyys omien muistojen kohtaamisesta tulee, kun istuu ja miettii, millainen tapetti tai millainen puhelin meillä oli. Ja sitten sitä googlaa erilaisia 90-luvun laitteita ja etsii sieltä sellaisia, jotka näyttävät tutulta. Kävin kirjan teon aikana myös ensimmäistä kertaa alueella, jossa silloin asuin, koska oli pakko tietää, millainen ikkuna siellä oli, vaikka olin ajatellut, etten enää ikinä halua mennä sinne.
Lust onkin kokenut paljon parantumisen tunteita näistä kokemuksistaan Silmukan teon aikana, vaikkei annakaan kaikkea kunniaa siitä kirjan teolle. Hän kuitenkin kuvailee sen tekemistä terapeuttiseksi prosessiksi.
– Olen myös samaan aikaan käynyt terapiassa ja olen nyt paljon paremmassa paikassa. Ainakin sen voin nyt sanoa, että olen todella käsitellyt näitä asioita ja sitä kautta päässyt ehkä jonkinlaiseen päätepisteeseen. Ehkä.
Hän kykeneekin nykyään käsittelemään lapsuuttaan ja katsomaan esimerkiksi kirjan sisäkansiin laitettuja nuoruuskuvia ihan eri tavalla kuin aiemmin.
– Nykyään kun katson kuvia itsestäni, tunnen vain valtavaa lämpöä ja rakkautta.
Tähänastisen sarjakuvatuotantonsa puolesta Lust on profiloitunut erittäin omaelämäkerralliseksi sarjakuvatekijäksi. Mutta seuraavaksi hän suunnittelee sen sijaan täysin fiktionaalista teosta.
– Tämä on hyvin mielenkiintoinen hyppy tuntemattomaan itseltäni. Jo ennen sarjakuvien tekemistä kuvitukseni ovat olleet itselähtöisiä. Tuntuu, että nyt olen saanut tarpeeksi suuren kokonaisuuden omaelämäkerrallisuutta ulos.
– Toki tämä uusi teos on vielä vasta käsikirjoitusvaiheessa, joten ei ole varmaa, lähteekö se todella toteutumaan. Mutta mikäli näin on, kertoo sekin tarina lapsesta, jolla on ongelmia kotona. Mutta tarina ja sen maailma ovat kuitenkin täysin fiktiivisiä.
Jäämme siis odottamaan mielenkiinnolla Lustin tulevia sarjakuvasaavutuksia. Sillä aikaa tuudittautukaamme kuitenkin siihen varmuuteen, että vuoriseeproja todella on olemassa.
Julkaistu alun perin Sarjainfo-lehdessä 4/2022. Tue suomalaista sarjakuvakulttuuria ja liity Suomen sarjakuvaseuraan.
Kimmo Lust on vieraana ja virallisena taiteilijana Helsingin sarjakuvafestivaaleilla 16.–17.9.2023.
Näyte Lustin pienlehdestä.