Sarjakuva-alan aktiivit asettivat viime vuoden julkaisut järjestykseen.
Teksti: Kari Heikonen
Sarjainfon perinteinen vuosiäänestys porskuttaa vaikka väkisin vielä toisellakin vuosikymmenellään. Alun perin Kriitikon valinnaksi asemoitu yhteissuosikkilistaus on kaukaa viisaasti laajentanut äänestysoikeutta varsinaisten journalistien hupenevista riveistä monenlaisten muidenkin sarjakuva-aktivistien suuntaan. Tänä vuonna kutsun saivat muutamat uudetkin sarjakuvakerhojen vetäjät, festivaalijärjestäjät, sarjakuvaopettajat ja sarjakuvakauppiaat. Pääkriteerinä oli, että innostusta uusienkin julkaisujen lukemiseen saattoi kuvitella riittävän.
Pikakutsuttuja oli tällä kertaa yli 70, joista 27 ehti, jaksoi ja suostui lähettämään suosikkilistansa. Kotimaiseen sarjaan osallistui 27 äänestäjää, ja käännösteoksia katsoi lukeneensa kylliksi hieman vähemmän eli 24 alan harrastajaa. Etenkin kotimaisten julkaisujen vuotta pidettiin yleisesti korkeatasoisena viiden oman suosikin ylikin, ja ääniä sai peräti 33 eri sarjakuvaa. Käännösteosten kokonaismäärä jäi 20 mainintaan.
Lopputuloksiin olivat tällä kertaa vaikuttamassa Juhani Gradistanac, Kalle Hakkola, Kari Heikonen, Pasi Heikura, Jukka Heiskanen, Renni Honkanen, Ville Hänninen, Toni Jerrman, Heikki Jokinen, Matti Karjalainen, Vesa Kataisto, Kyösti Koskela, Eero Laitila, Reetta Laitinen, Katariina Lappi, Sippo Mentunen, Tero Mielonen, Juha Mäkinen, Hans Nissen, Kalervo Pulkkinen, Leena Romu, Harri Römpötti, Jokke Saharinen, Nike Sarapohja, Aino Sutinen, Reijo Valta ja Vesa Vitikainen.
Suurimmat ennakkosuosikit pitivät pintansa molemmissa sarjoissa. Matti Hagelbergin massiivinen Läskimooses-paketti sai kuitenkin tiukan vastuksen Ville Rannan Ranskan valloitukselta ja tehoduo Tietäväinen/Küttnerin Nooa-tulkinnalta.
Käännöspuolella tehtiin suoranaista historiaa, kun heti ensimmäinen joukkorahoitusjulkaisu Suomen käännössarjakuvahistoriassa eli Will Eisnerin viimeinen palanen New York -trilogiaa vei voiton – ja kenties osoitti enemmänkin tietä tarjontaongelmien ratkaisumalleille tulevaisuudessa? Kvaak-foorumin aktiivit voivat onnitella itseäänkin rohkeasta liikekannallepanosta. Muutoin käännösvuosi oli Derf Backderfin juhlaa: molemmat julkaistut teokset ylsivät mitalipallille.
Kotimaiset
1. Matti Hagelberg: Läskimooses (66 pistettä)
“Raamatulliset mitat saavuttanut maailmanselitys, jonka kerronnan monitasoisuus on omaa luokkaansa. Pyörryttävä ja vangitseva kokonaisuus!” (Katariina Lappi)
“Läskimooses on metafyysinen sukellus todellisuuden ytimeen, uhkarohkea trippi salatun tiedon lähteille. Se tursuaa ja pursuaa sanoja, visioita, kuvioita ja geometrisia muotoja. Mukana on hypnoottisia kuvakavalkadeja ja suurten mytologioiden helinää. Ainutlaatuinen instant-klassikko.” (Toni Jerrman)
”Kirjoiksi koottuna ei enää korostukaan luennan sirpaleisuus vaan eheys. Hagelbergin postmodernin tuotannon huipentuma.” (Ville Hänninen)
2. Ville Ranta: Kuinka valloitin Ranskan (58)
”Ajoittain jopa vaivaannuttavan rehellinen kuvaus siitä, miten minuuttasärkevän tärkeältä menestys tuntuu ja miten vähän taidemaailma siitä välittää.” (Katariina Lappi)
”Koskettavan vereslihainen kuvaus kaiken nielevästä pakkomielteestä. Taiteilijan menestymisen tarpeesta ja hylkäysten synnyttämästä tuskasta.” (Toni Jerrman)
”Ehkä parasta Ville Rantaa.” (Jokke Saharinen)
3. Ville Tietäväinen, Iiro Küttner: Harvennus (49)
”Kiinnostava näkemys raamatullisesta aiheesta, vahva ajassa liikkuva kerronta ja myös kiinnostava loppuratkaisu.” (Renni Honkanen)
”Tulkinta Nooan tarinasta on nokkeluudessaan viihdyttävä ja huomattavasti uskottavampi kuin perinteinen tulkinta.” (Tero Mielonen)
”Sarjakuvan pelikentillä Tietäväinen on niitä harvoja suomalaispelaajia, jotka pelaavat oikeasti kansainvälisellä huipputasolla.” (Juha Mäkinen)
4. Tiitu Takalo: Rakkaus on köyhän rikkaus (32)
”Vahvaa ja herkkää, niin kuvassa kuin sanassa.” (Kalervo Pulkkinen)
”Mahtava kokoelma töitä yhdeltä Suomen parhaimmista sarjakuvantekijöistä. Yleensä ylimääräinen teksti sarjakuvien seurana häiritsee, mutta tässä tekijän kommentit vain paransivat kokonaisuutta.” (Katariina Lappi)
5. Marko Turunen: Kotolan mies ja Loinen (25)
”Realismi ei sisälly suotta surrealismiin ainakaan Marko Turusen sarjakuvissa. Päältä päin ne näyttävät eläinhahmojen, avaruusolentojen ja muiden kummajaisten kansoittamalta fantasialta, mutta ne kertovat yleensä tositapahtumia Turusen henkilöhistoriasta. Uusimman kirjan osat virittävät jännitteen kahden aikakauden välille.
Satakunta vuotta sitten riistokapitalismia suitsittiin edes jotenkin tasapuoliseksi ja inhimilliseksi. Viime vuosikymmeninä kapitalismi on taas katkonut kahleitaan ja temmeltää villinä romahduksesta toiseen.” (Harri Römpötti)
”Sarjakuva, johon on piirretty Kotkan kaupungintalo ja Kouvolan keskuskirkko, ei voi olla läpeensä paska. Tämä on läpeensä paras.” (Ville Hänninen)
5. Pentti Otsamo: Välittäjä – Kauppa-Lopo kaukana, kaukana Kuopiosta (25)
”Aivan fantastinen yhdistelmä Minna Canthia ja Valeriania. Hyvät tarinat toimivat yli sadan vuoden iästään huolimatta, ja toimivat vielä yli sadan vuoden päästäkin.” (Vesa Kataisto)
”Otsamon tapa sijoittaa Canthin ”Kauppa-Lopo” kaukaiseen tulevaisuuteen ja avaruuteen eikä alkuteoksen Jyväskylään tekee siitä ajattoman. Mézièresmainen miljöö havahduttaa tarinan yksityiskohtiin voimakkaammin kuin mihin perusnaturalismi olisi kyennyt.” (Ville Hänninen)
7. Jouko Ruokosenmäki: Viime vuonna Frankfurtissa (21)
”Marginaalinen sarjakuva sarjakuvien maailmasta sarjakuvien rakastajille. Ei tämä ketään muita edes yritä puhutella, mutta me kohderyhmäläiset kyllä tiedämme tismalleen, mitä Jouko Ruokosenmäki kirjallaan tarkoittaa. Silmänisku parhaasta päästä.” (Eero Laitila)
8. Riina Tanskanen: Tympeät tytöt – aikuistumisriittejä (13)
”Sisältönsä puolesta kyseessä lienee vuoden tärkein kotimainen sarjakuvakirja. Tympeät tytöt on aiheellista luettavaa myös monille miehille.” (Jokke Saharinen)
”Myyntihitti, kuka olisi arvannut?” (Nike Sarapohja)
9. Janne Kukkonen: Voro 3 – Jumalten hauta (12)
”Kukkonen vie Liljan seikkailut päätökseen taidokkaasti ja kunnialla.” (Tero Mielonen)
10. Anne Muhonen: Älä unohda minua (8)
”Yksinkertaisista asioista rakentuu koskettava tarina, kerronnan minimaalisuutta mutta silti syvää kokemista.” (Renni Honkanen)
Mika Lietzen: Taipumaton Tanner (8)
Tuuli Hypén, Tuomas Myllylä: Kuoleman pidot (8)
”Veijarifantasia lumoaa niin yllättävyydellään kuin perinteikkyydellä.” (Sippo Mentunen)
”Riemastuttavaa ja absurdia fantasiaseikkailua omaperäisillä hahmoilla.” (Juhani Gradistanac)
Käännöskirjat
1. Will Eisner: Dropsie Avenue – Katu Bronxissa (65 pistettä)
”Tarinan muodostama elämänkohtaloiden kudelma on yhä edelleen sykähdyttävää luettavaa. Lisäksi kokonaisuus on niin taidokkaasti piirrettyä ja kerrottua sarjakuvaa, ettei sitä äkkinäinen oikein osaa edes ihmetellä. Tämäkin sarjakuva olisi jäänyt julkaisematta ilman joukkorahoitusta, sillä käännössarjakuvia julkaistaan suomeksi hämmästyttävän vähän.” (Jokke Saharinen)
”Jos ei hetkeen lue Eisneria, pääsee aina yllättymään uudestaan siitä, miten suvereeni sarjakuvakertoja hän on. Dropsie Avenue on mestarin vuosikymmenten aikana hioutuneen tyylin hieno ilmentymä. Vuosisata elämää kirjan kansissa, ajaton mestariteos meille onnekkaille.” (Eero Laitila)
”Trilogia täydentyy vihdoin. Vain sarjakuvan keinoin voi esittää yhden kaupunginosan nousun ja tuhon, ja uuden nousun, näin elävästi ja vakuuttavasti.” (Vesa Kataisto)
”Eisnerin kääntämättä jäänyt sarjakuvakirja ei lukeudu hänen aivan parhaisiinsa, mutta täydentää kuvaa yhtenä merkittävistä New York -kertojista.” (Ville Hänninen)
2. Derf Backderf: Ystäväni Dahmer (57)
”Backderf on onnistunut tekemään riipaisevan tarinan karmaisevan sarjamurhaajan taustoista niin vetäväksi, ettei kirjaa malta laskea käsistään.” (Tero Mielonen)
”Kauhusarjakuvaa ei ole helppo tehdä tietoisestikaan, mutta Ystäväni Dahmer onnistuu karmimaan olematta kauhusarjakuva. Ei unohdu lukijaltaan koskaan. ” (Eero Laitila)
”Erikoinen konsepti: sivullinen seuraa sarjamurhaajan syntyä. Nautin tarinasta, vaikken Derfin piirrostyylistä.” (Ville Hänninen)
3. Derf Backderf: Kent State – neljä kuollutta Ohiossa (44)
”Backderf onnistuu sujahtamaan traagisten tapahtumien keskelle ja kuvaamaan kaaosta tavallisten nuorten silmin. Todistusvoimainen kokemus tulee liki lukijaa ja osuu täysillä tunnereseptoreihin.” (Toni Jerrman)
”Hienoa, että tällaista historiallista reportaasisarjakuvaa yhä julkaistaan. Paikoitellen raskasta, mutta täyttä asiaa. Ja tässähän oppikin jotain!” (Renni Honkanen)
4. Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 5 – Lapsuus Lähi-idässä (1992–1994) (38)
”Pettävän yksinkertaisella viivalla piirrettyä syväluotausta kulttuurierojen vaikeuksista.” (Katariina Lappi)
”Sattoufin tarina jaksaa kiehtoa vielä viidennessäkin kirjassa, sillä se on kehittynyt eri kulttuurien ihmettelystä piinaavaksi perhedraamaksi.” (Tero Mielonen)
5. Stan Sakai: Usagi Yojimbo 2 – Ärjyvän lohikäärmeen salaliitto (37)
”Niin sydämellä tehty sarjakuva, että sen edessä mieli ja sydän ylevöityvät. Samuraijäniksen edesottamuksia lukee hartaudella, ei hirteydellä.” (Eero Laitila)
”Sakain samuraisaaga vain paranee edetessään.” (Tero Mielonen)
6. Liv Strömquist: Punaisin ruusu puhkeaa kukkaan (26)
”Taattua laatua.” (Nike Sarapohja)
”Pinnoja hieman laskee lisääntynyt opinnäytetyömäisyys verrattuna moneen aiempaan täysosumaan Liviltä, mutta onneksi satiirikin paukkuu yhä.” (Kari Heikonen)
7. Kiyohiko Azuma: Yotsuba&! Nro 15 (12)
”Yotsuban arkiset seikkailut tuovat tälläkin kertaa hymyn huulille ja onnellisen fiiliksen.” (Tero Mielonen)
”Tapahtumat ovat pieniä, mutta viisivuotiaan päähenkilön innostus välittyy ihmeen hersyvästi aikuislukijallekin.” (Kari Heikonen)
8. Eri tekijöitä: Bubble – venäläistä nykysarjakuvaa (11)
”Vähemmän tunnettua aluetta kartalle.” (Kalervo Pulkkinen)
”Ihan vaan koska on jotain muuta kuin perusjenkit, eurot tai japanilaiset.” (Sippo Mentunen)
9. Franquin: Heiska ja Heta – pelkkää pilaa (10)
”Klassikkojen klassikko.” (Kalervo Pulkkinen)
”Ei ehkä sitä kaikkein tiukinta sarjakuvaa mestarilta, mutta ihan sama, Franquin on nero.” (Katariina Lappi)
9. Nanna Johansson: Vitsaa säästämättä (10)
”Hyvällä huumorilla ja ilman liiallista saarnausta käsitellään vahvoja aiheita. Mukavan kevyt ote.” (Renni Honkanen)
11. Jean-Michel Charlier, Victor Hubinon: Punaparta – Mustan haukan loppu (9)
”Todistaa että perinteinen seikkailusarjakuva on edelleen viihdyttävä ja toimiva konsepti.” (Renni Honkanen)
11. Peter Snejbjerg: Marlene (9)
”Yllättävä suomennos, varmasti jakaa mielipiteitä.” (Vesa Vitikainen)
Julkaistu alun perin Sarjainfo-lehdessä 1–2/2022. Tue suomalaista sarjakuvakulttuuria ja liity Suomen sarjakuvaseuraan, saat lehden ja jäsenetuja.