Janne Parviainen: Post Man
Suisto Kustannus
Arvio: Aino Sutinen
Päähenkilö on nuori mies Kalle, joka jumittaa päämäärättömyydessään. Epäkiitollinen postinjakeluduuni ei elätä pitkälle ja työpaikan ilmapiiri on kireä. Vapaa-ajan eskapismi on enimmäkseen lyhytjänteistä kaljoittelua, pössyttelyä ja yleistä sekoilua. Kaveriporukan “Tohtorilta” saisi kokeellisia psykedeelejäkin.
Parin tunnin unien jälkeen lähdetään taas postinlajitteluun ja sateeseen polkemaan, valtionyhtiö ei kuitenkaan tarjoa palkollisilleen kunnollisia varusteita. Naisjutut eivät oikein etene ja ulosotto hengittää niskaan. Ja kun kerrankin voittaa pelikoneessa ja on varaa tilata pizza, siihen on pistetty pelkkää ananasta.
Päähenkilö on jonkinlainen nuhjuinen jokamies, jota lukijana seuraa ihan mielellään. Häntä tai ystäviään ei esitetä täysin positiivisessa valossa, on homottelua ja huorittelua, on kärsimystä josta saa syyttää vain itseään. Pikemmin tarinassa on huumorinsekaista inhorealismia. Ja ripaus maagista realismia on siinä, että päähenkilö kulkee päällään selittämätön supersankaripuku.
Tarina on vetävä ja monesti hyvin hauska. Osuvissa yksityiskohdissa ja erilaisissa sivujuonteissa on sen makua, että havaintoja on poimittu elävästä elämästä. Kaveriporukan sekoilussa on arvaamatonta toilailua. “Me tässä vaan suunniteltiin että ammutaan jäisiä peniksiä isolla lingolla Mäkin ikkunan läpi.”
Tarinassa on myös kauneutta ja pieniä yhteiskunnallisia huomioita. Paljon tapahtuu pään sisässä, jatkuvana monologina ajatuskuplissa. Kirja viittaa osaltaan Charles Bukowskin Postitoimistoon ja huuruiseen rappioproosaan. Konkreettinen ajankuva ja kepeys tekevät tästä kiinnostavaa, juopottelevan miehen apea odysseia sinänsä olisi kulunutkin aihe.
Kauttaaltaan samankokoisissa ruuduissa etenevä kuvitus on selkeää ja toimivaa. Jotkin yksityiskohdat tosin tekevät viimeistelemättömyyden vaikutelmaa – hieman kliinisillä valmismuodoilla tehdyissä puhekuplissa on konefontti, joka ei tue ääkkösiä ja ne tulevat näkyviin eri fontilla. Kirja on julkaistu myös englanniksi, mutta jostain syystä suomenkielisenkin laitoksen nimi on englanniksi. Takakannen tekstiin on jäänyt päähenkilön nimeksi Hank, vaikka hän on kirjassa Kalle.
Janne Parviainen on monialataiteilija, joka on tehnyt muun muassa runsaasti valotaidetta kameran pitkällä valotusajalla ja maalauksia. Tämän perusteella hän taitaa myös sarjakuvakerronnan. Häneltä on aiemmin julkaistu myös autofiktiosarjakuva Shoegazing (Suisto, 2018).
Julkaistu alun perin Sarjainfo-lehdessä 2/2019. Tilaa Sarjainfo täältä.