Jill Thompson on piirtänyt eri tyyleillä sekä suosittuja DC:n hahmoja että omia sarjojaan.
Teksti: Jyrki Vainio
Scary Godmother.
Heroes Comic Con Finland -tapahtumassa vieraileva yhdysvaltalainen Jill Thompson kertoo viettäneensä lapsuutensa metsissä, tuntevansa olonsa niissä kotoisaksi ja olevansa viherpeukalo.
– Olen vihreä noita.
– Halusin joskus päästä Suomeen, sillä 20 vuotta sitten vaihdoin täällä kerran lentoa ja näin ikkunasta kaikki ne metsät. Nyt haluan päästä näkemään niitä lähempää.
Thompson kertookin suuntaavansa conin jälkeen Nuuksion kansallispuistoon.
Metsien lisäksi Thompsonin toivat Helsinkiin hänen sarjakuvatyönsä. Uran niiden parissa hän aloitti jo teini-ikäisenä, pienen kustantajan Just Imagine Comics & Stories -lehdessä.
– Tein siihen lyhyen tarinan. Piirsin sen itse asiassa sarjakuvafestareilla, Thompson muistelee.
– Pyysin kutakin paikalla ollutta piirtäjää tussaamaan siitä yhden ruudun. Taisin olla ainut nainen siellä.
Thompson meni taidekouluun tietäen haluavansa tehdä sarjakuvia. Se ei ollut tuolloin yleistä.
– Luokallani oli muutamia, jotka halusivat tehdä sarjakuvia, mutta minä olin ainut, joka niitä päätyi tekemään. Opettajat halveksuivat sarjakuvia siihen aikaan.
Koulu oli Chicagossa sijainnut American Academy of Art. Se oli perustettu maineikkaan kuvittajan ja alan opaskirjojen tekijän Andrew Loomisin opeille, ja sen olivat käyneet muun muassa suosittu pin-up -maalari Gil Elvgren ja klassisen Coca-Cola -joulupukin kuvittaja, juuriltaan ahvenanmaalainen Haddon Sundblom.
– Suoritin annetut tehtävät, Thompson kuvailee.
– Opiskelin vesivärimaalausta kolme vuotta, mutta otin lisäksi kursseja valokuvauksessa ja mainoskuvituksessa, mikä sisälsi storyboardien tekoa. Niistä oppi nopeaa tarinankerrontaa, jota on pystynyt hyödyntämään sarjakuvien teossa.
– Toisin kuin muutamat opiskelukaverini, jotka halusivat vain piirrellä, eivätkä tehdä mitään muuta, Thompson tähdentää.
– Useimmat heistä eivät koskaan valmistuneet.
Samassa koulussa opiskeli pari vuotta myöhemmin Alex Ross, josta tuli iso nimi supersankareiden kuvittajana.
– Kun kouluun alkoi hakea oppilaita meidän suosituksistamme, se teki täyskäännöksen ja alkoi laittaa meidän töitämme esille, Thompson naurahtaa.
– Mutta sitten se muutettiin voittoa tavoittelevaksi yhtiöksi, ja koko koulu meni nurin.
Thompson osallistui Chicagossa myös monia tunnettuja koomikoita tuottaneen improvisaatioteatteri Second Cityn tunneille.
– Taisin olla aika ujo ennen niitä aikoja, Thompson arvelee.
– Opiskeluaikoina sitten tutustuin toisiin kaltaisiini ihmisiin.
Pieniä ja suuria kustantamoita
Ensimmäiset sarjakuvatyöt johtivat toisiin. Iso läpimurto tapahtui, kun Thompson kuuli DC:n etsivän uutta piirtäjää Ihmenaiselle, suositun piirtäjän George Pérezin toimiessa käsikirjoittajana. Parin vuoden työ sarjan parissa johti hänet Neil Gaimanin Sandmaniin, johon hän piirsi Brief Lives -tarinakokonaisuuden.
– 90-luvun taite oli pienten kustantamoiden buumin ja romahduksen aikaa, Thompson muistelee.
– Kaikki halusivat jäljitellä Sandmanin mallia, jossa sarjan piirtäjä vaihtuu aina yhden tarinakokonaisuuden jälkeen.
– Nykyään kaikki haluavat turvata itselleen yksinoikeussopimuksen jonkun kustantamon kanssa, ja avoimia paikkoja tekijöille on paljon vähemmän.
Thompson on urallaan onnistuneesti tasapainoillut supersankarikustantamoiden ja omien projektiensa välillä. Omista sarjoista pisin ja tunnetuin on Scary Godmother, pelottava kummitäti.
– Halusin päästä sukulaistytön kummitädiksi. Minä luulin, että se tarkoittaa lupausta pitää lapsesta huolta, jos vanhemmille tapahtuu jotain. Mutta kyse olikin uskonnollisesta kasvatuksesta, Thompson kuvailee.
– Olin aika gootti siihen aikaan ja ajattelin, että olisin varmaan aika pelottava kummitäti. Idea tarinasta syntyi saman tien.
Ensimmäinen kummitätitarina ilmestyi nelivärisenä kuvakirjana. Pieni sarjakuvakustantamo Sirius Entertainment innostui siitä, vaikka sillä ei ollut aiempaa kokemusta kuvakirjoista.
– Kustantaja Robb Horan kertoi kiinnittäneen talonsa lainan vakuudeksi, että he saivat sen tehtyä.
Ensimmäistä kummitätikirjaa seurasi vuorotellen sarja kuvakirjoja ja mustavalkoisia sarjakuvia. Ne on nyt koottu kaikki yhteiskokoelmaksi Scary Godmother Compendium (2024).
Ihmenainen.
Scary Godmother.
Amerikkalaista mangaa
Kun koitti mangabuumi, kirjakauppaketju Barnes & Noble tiedusteli, voisiko DC tehdä manga-tyylisiä sarjoja joistain heidän hahmoistaan. Sandmanin nimihahmon sisarta Kuolemaa arveltiin sopivaksi päähenkilöksi tyttöjen shōjo-mangaan.
– Kun asiaa ehdotettiin Neil Gaimanille, hän sanoi, ettei tunne mangaa tarpeeksi hyvin, mutta kysykää Jilliltä, Thompson naurahtaa.
– Minä pidin mangasta ja lupauduin projektiin, ennen kuin vasta rupesin ajattelemaan, että mahdankohan pystyä siihen.
Mangan tekoon upposi melkein kokonainen vuosi. Tuloksena oli Death: At Death’s Door (2003). Sen tapahtumat sijoittuvat Sandmanin Usvien aika -tarinakokonaisuuden taustalle. Thompson teki samaan Sandman-maailmaan vielä toisenkin ”mangan”, The Dead Boy Detectives (2005).
– Yritin tuoda niihin autenttisen mangan tuntua, Thompson kertoo.
– Tietynlaisia efektejä käytetään vain shōjo-mangassa, mutta koetin käyttää vain niitä, jotka kunnolla ymmärsin: paljon montaasia, avoimempaa, ekspressiivisempää ajan kuljetusta. Ja kukkakuvioita!
– DC olisi halunnut kokonaisen manga-tyylisen kirjasarjan, mutta en pystynyt tekemään niitä kaikkia, halusin päästä tekemään myös omia juttujani, Thompson kertoo.
Viime aikoina Sandman-projekteja ovat tahranneet Neil Gaimaniin kohdistetut syytökset seksuaalisesta väkivallasta.
Paluuna opiskeluaikaiseen vesiväritekniikkaan, sekä uran alkuvuosien Ihmenaiseen, syntyi Thompsonin kirjoittama ja kuvittama albumi Ihmenainen – Todellinen amatsoni (2016, suomeksi RW Kustannus 2017). Siinä hän kuvaa Ihmenaisen nuorena hemmoteltuna prinsessana, joka joutuu kohtaamaan itsekeskeisyytensä seuraukset ja kasvamaan sen hyvittääkseen sankariksi.
– Taidekoulu yritti opettaa meille monipuolisuutta, joten siksi kai olenkin tehnyt niin erilaisia töitä: nelivärisiä kuvakirjoja, mustavalkoista sarjakuvaa, aikuisten sarjakuvaa, vesivärejä… Thompson listaa.
– He halusivat, että onnistuisimme saamaan töitä… mitä tahansa töitä!
Tilaa Sarjainfo-lehti ja tue suomalaista sarjakuvakulttuuria liittymällä Suomen sarjakuvaseuraan.