Matti Hagelberg
Läskimooses
Asema Kustannus
Arvio: Juha Hurme
Läskimooseksen pakkauslaatikko on sarjakuvamaisen kirjava, mutta sen sisällä seisoo kolme hillityn vaaleansinistä, jykevän tasapaksua nidettä. Niiden ulkoasusta tulee kauempaa katsottuna mieleen yliopiston muinaiset tentit, mutta lähemmin tarkastellen löytyy kullattuja, hauskoja detaljeja.
Sekä boksi että sen sisältämät kolme osaa vahvistavat auktoriteetin: tohtori Matti Hagelberg. Ei siis Matti Hagelberg, vaan Tohtori Matti Hagelberg. Tohtori viittaa attribuuttina ainakin kahteen suuntaan: toisaalta oppineisuuteen ja asiantuntijuuteen, toisaalta vinksahtaneisuuteen, hulluun tieteilijään, tiedon yöpuolen kulkijaan.
Tutustuminen laatikolliseen Tohtori Hagelbergin priimatavaraa vahvistaa molemmat tulkinnat.
Sen verran olen lukenut taustoista, että Läskimooses lähti hyvällä tavalla sarjakuvataiteilija Hagelbergin lapasesta, teos alkoi kirjoittaa itse itseään (tiedän tunteen) ja muutamasta vihkosesta ja parista sadasta sivusta paisui 1500 sivun vyöry.
Perustasoltaan tämä monumentti on kertomus kahden keski-ikäisen miesoletetun syvällisestä ystävyydestä, joka kaiken kestää ja kärsii. Heitä yhdistää siteistä vahvin, harras usko vaihtoehtoiseen todellisuuteen, joka piilee virallisten näennäistotuuksien eli kusetuksen alla.
”Adorno Naulastus kirjoitti kirjan, jonka minä luin, jonka minä menetin, jota minä en löytänyt uudelleen. Ja kun en löytänyt kirjaa uudelleen, niin halusin kirjoittaa sen niin kuin sen vielä muistin, silloin kun se oli tuoreessa muistissani. Ja kun aloin kirjoittaa sitä niin kuin sen muistin, niin silloin pääsin käsiksi siihen tietoon, joka oli tieto Läskimooseksesta. Ja se oli ihme. Mutta se oli aivan luonnollista. Se oli luonnollinen ihme. Se tieto, joka oli tieto Läskimooseksesta, oli samalla tieto Ohtosta ja Fu-maailmasta, koska ne ovat aina yhdessä ja Maa on siinä neljäntenä. Niiden kohtalot ovat toisiinsa sidotut ja ne selittävät toinen toisensa.”
Tästä on kysymys suursarjakuvassa Läskimooses.
’Minä’ on keski-ikäinen kirjapainoalalta irtisanoutunut henkilö, joka kertoo ainoalle ystävälleen, työttömälle Kaleville, entiselle merimiehelle, alusta alkaen ja loppuun edeten, mistä kaikessa on kyse. Ja kaikessahan on kyse mustan planeetan, Läskimooseksen, ja kristallisoituneen hyveen, kirkkaan Ohton kosmisesta dialektiikasta.
Minämiestä ei koskaan näytetä, toistuvissa istunnoissa lukija näkee vain Kalevin minämiehen katseen kohteena. Lukija joutuu asettumaan siis kaikkien salaliittoteorioiden isoäidin laatijan positioon. Hah, mainiota. Tai siis, lukija? Lukeminen on riittämätön verbi tällaisen muodon suhteen, jossa kuvat ja kuviot kertovat myös omaa, itsenäistä tarinaansa.
Tarvitaan uudisverbiä. En lukenut Läskimoosesta, vaan lukatselin sen huolella, joskin koukuttuneena ahmien, sivu sivulta.
90 % Hagelbergin supersarjakuvasta on taitavin sekatekniikoin esitettyä minämiehen visiota varsin kansoitetun avaruuden kosmisesta evoluutiosta ja sivilisaatioiden historiasta. 10 % on Kalevin ja minämiehen keskinäistä sekoilua, riippuvuutta ja takkuilevaa yhteistyötä.
Suomaalaiset ovat onneksi Ohtovoiman valittu kansa, ja Adorno Naulastus, Läskimooseksen totuuden löytäjä, kansan alkuisän Äijö Naulon jälkeläinen noin 50:nnessä sukupolvessa. Tämä rauta-ajalta 1900-luvulle etenevä sukuluettelo luonnollisesti esitetään. Adorno Naulastus meni vuotamaan ydintietonsa petollisen presidentti Kekkosen johtamalle eliitille ja joutui pitkällisen vainon jälkeen pakenemaan Pilailupuodin apinapuvussa Korkeasaaren apinahäkkiin.
Uusi eepos
”Ne, jotka sanovat, että Läskimooseksesta kirjoittaminen on helppoa, eivät ole koskaan kirjoittaneet Läskimooseksesta. He eivät ole koskaan kirjoittaneet Läskimooseksesta, eikä heidän varmasti kannata yrittääkään. Läskimooseksesta kirjoittaminen vaatii kirjoittajalta paljon ja se vaatii paneutumista. Se vaatii uhrauksia ja paneutumista ja se vaatii mukavuuksista luopumista.”
Näin huokaa minämies Kaleville, mutta huokauksen takana lienee kuultavissa myös Tohtori Matti Hagelbergin ellei peräti sarjakuvataiteilija Hagelbergin tunnustus. Suuri vaivannäkö kuitenkin kannatti. Läskimooses-eepos on häkellyttävä ja ehtymättömän oloinen kulttuurinen aarreaitta.
Kun kuljin noin sivulla 300, kirosin että kohtalon vihaiset voimat häiritsivät joulurauhaani tällaisella vaikeasti sulatettavalla möykyllä, sivulla 600 olin lujasti koukussa ja kun suljin sivun 1488, manasin, että nytkö se jo loppui.
Lujien universumin aasinsiltojen kautta kerrotut, Marsiin sijoitetut Elias Lönnrotin muotoilemat ydinkertomukset itämerensuomalaisen runouden aineksista ovat hieno esimerkki Hagelbergin taidosta sekoittaa kulttuurin korttipakkaa.
Jos pahin painajaiseni toteutuisi ja heräisin joku aamu lukion äidinkielenopettajana, niin yrittäisin Läskimooseksen vipuvoimalla usuttaa niskuroivan nuorison Kalevalan kimppuun.
Agricolan raamatunkäännöstä mukailevin vanhatestamentallisin sanankääntein etenevä pyhä kirjoitus näyttää naiselle naisen paikan aivan yhtä tylysti kuin parodioimansa ”aidot” pyhät, patriarkaaliset tekstit. Onneksi Kalevin frendin Masan puolison, kuvataiteilija Anna Miilustan anarkistiset tempaukset pääkaupunkiseudulla tasapainottavat tilannetta.
Kun Läskimooses on (ehkä) nielaissut maapallon, ja minämies sekä Kalevi pakenevat jäänmurtaja Urholla sortuvasta Suomaasta ja liekehtivästä pääkaupungista kohti hukuttavia meriä Korkeasaarelta napatussa apinalastissa (onko Adorno Naulastus mukana?), lukatselijalle jää nippu irtolehtiä kouraansa pyhistä kirjoituksista. Niiden seassa on täydellisyyttä hipova uustulkinta Tiernapojista esimerkkinä tavasta, jolla suomaalaiset ovat säilyttäneet muinaista tietoa salaisin keinoin. Tosiasiallisesti Tiernapojat on ”heikosti naamioitu Läskimooseksen saapumuksen ilmoitus”. Tietenkin.
Hagelbergin Läskimooses on arvotavaraa, jonka sijoitan kirjahyllyyni Jorge Luis Borgesin koottujen teosten ja Suomen Kansan Vanhojen Runojen osan XV väliin. Pahaa pelkään, että se vaatii vielä useita lukatseluita.
Olen ehkä ymmärtänyt kaiken väärin.
Julkaistu alun perin Sarjainfo-lehdessä 1–2/2022. Tue suomalaista sarjakuvakulttuuria ja liity Suomen sarjakuvaseuraan, saat lehden ja jäsenetuja.