Tarmo Koiviston Mämmilä kuvaa, miten politiikka ja talous läpsivät toistensa selkiä suomalaisessa kunnassa. Mikään ei välttämättä ole muuttunut. Sama toimii isommillakin käsillä ja selillä.
Teksti: Ville Hänninen
Mämmilä on opettanut minulle kaiken tietämisen arvoisen kunnallispolitiikasta. Näin olen ajatellut yli kolmekymmentä vuotta enkä ole pitänyt mielipidettä vaihtamisen arvoisena.
Tarmo Koivisto siirtyi digitaaliseen väritykseen ja lopulta piirroksiinkin. En valitettavasti enää voi sanoa ”siinä lukija missä tekijä”, mutta Mämmilän olen pitänyt itselläni. Kun lähilukee yhden suurteoksen tarkasti, siitä on iloa koko loppuelämäksi.
Tuore esimerkki paljastaa, että 1970–80-lukujen Mämmilää voi hyödyntää täysin myös tämän päivän valtakunnanpolitiikkaan. Belgialaisen historioitsijan Anton Jägerin hyperpolitiikaksi nimeämällä aikakaudella kaiken päällä on sumentavia ja vääristäviä peilejä. Äänimaailmaa hallitsee kakofonia.
Jos karstan kuorii päältä pois, ydin on Karl Marxin teoksista tuttu. Kasautumisteoria, lisäarvo, materialismi, tuotantovoimat ja vieraantumisen käsite ovat edelleen ihan käyttökelpoisia termejä. Lisätodisteita saa katsomalla ulos tai miettimällä algoritmi- ja alustatalouden lähtökohtia.
Globaalin rosvouksen aikakaudella Suomen sinimustahallitus on ottanut tukevan etunojan, josta käsin se kauhoo vasemmalla kädellä etuja omalle tai palvomalleen yhteiskuntaluokalle ja oikealla epää niitä muilta. Luottamusyhteiskunnasta on tullut sellainen, jossa oikeiden ihmisten kanssa sovitut lupaukset pitävät luotettavasti.
Koiviston Mämmilä on parhaimmillaan ensimmäisissä neljässä osassa: Sarjakuvia Suomesta, Punkkia ja metsäkukkia, Pässimäestä peltihalliin ja Pois tieltä. Alun perin Me-lehdessä ja Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä ilmestynyt sarjakuva löysi nopeasti uomansa.
Ensimmäisten osien ponnekkaan poliittisuuden takana on silloinen nykyaika, jossa vanhoja puutaloja jyrättiin edistyksen tieltä. Raha kiersi lompakosta toiseen sovitulla etupiirijaolla. Se Mämmilässäkin osataan.
Koivisto kasvoi Orivedellä, jota jyrättiin hänen nuoruudessaan. Ulkoisesti hyvin paljon Orivettä muistuttavassa Mämmilässä kuvataan samaa prosessia. Tiukantaka halutaan matalaksi. Kaavoja vedellään, maansiirtokoneet viimeistelevät urakan.
Hyvän sarjakuvan tärkeimpänä piirteenä on tavattu pitää kykyä kertoa kuvin ja välttää liiallisia tekstimassoja. En ole sinänsä eri mieltä, mutta sanan ja kuvan yhteenliittymänä sarjakuva on parhaimmillaan, kun teksti on kirjallisesti korkeatasoista.
Koivisto osaa tiivistää.
”Niin että rakenna sinä vaan! Ei tässä maassa uutta pureta!”
”Se talo pannaan nurin viikonvaihteen aikana! Jollei muu auta, niin ostan kunnalle koko roskan!”
”Olekko muuten, Viljami, pannu merkille, ettei viime sorissa osattu ollenkaan sillä lailla särkee taloja kuin nykyjään…eikä tehrä punkkereita…?”
”Ja niin tämä Mämmilän uusi uljas teollisuusrakennus on edennyt harjakorkeuteensa ennätysajassa.”
”Minulla on kuule johtaja Isopaljolta suomalaisen miehen sana!”
Mämmilän ensi osien asetelmassa pääministeri Petteri Orpo muistuttaa mielistelevää ja lapasmaista kunnanjohtaja Martti Mielosta. Lobbari Jan Vapaavuori on hyvinkin Teuvo Isopaljon kaltainen politiikan ja liike-elämän pyöröovissa heiluva sampo, joka haluaa muuttaa jokaisen ideansa selviksi seteleiksi. Pankinjohtaja Ensio Santanen on Ilpo Kokkilan kaltainen kivikasvo, joka jyrähtelee tarpeen vaatiessa. Toimittaja Sauli Pylvänäinen on hyödyllinen idiootti.
Asioista sovitaan poikien kanssa porvarillisen osuusliikkeen omistamassa Kannuhovissa. Välillä ollaan eri mieltä, mutta useimmiten yhteinen rintama pitää.
Ensin Mämmilässä kiistellään uusien talojen paikasta, sitten alkaa yritystekninen manööveri. Isopaljo Crywood-yritys pyrkii rahastamaan tukia uudella yhtiöllä, joka saa nimekseen Juniper Oy. On kohtalon ivaa, että valtakunnanpolitiikassa asti on puhuttu erittäin paljon – Uniperista. Yhteistä on, että joidenkuiden ympärillä aina sattuu ja tapahtuu.
Tämä on Ajan vangit -historiapalstan näyteartikkeli Sarjainfo-lehdestä 2-3/2026. Tilaa Sarjainfo ja tue suomalaista sarjakuvakulttuuria liittymällä Suomen sarjakuvaseuraan.