Teksti: Maria Karuvuori Kuvat: Aino Sutinen
Aivan tavallinen kerrostaloblokki Pietarin keskustassa kätkee sisäpihalleen kauniin puutarhan, jonka laidalla sijaitsee idyllinen Anna Ahmatovan museo. Sen ohi kävelee helposti, jos ei tiedä mitä etsiä. Syyskuussa museo täyttyi sarjakuvaväestä, kun Pietarin oma sarjakuvafestivaali Boomfest järjestettiin neljännen kerran.
Festivaalin kolmipäiväistä päätapahtumaa vietettiin Ahmatovan museossa, mutta sarjakuvaa oli ripoteltu ympäri Pietaria yli kuukauden ajalle. Näyttelypaikkojen etsimistä kaupungin sokkeloista kyrillisin kirjaimin kirjoitettujen kylttien opastuksella voi pitää omana ohjelmanumeronaan. Ei hullumpi miljöö sarjakuvafestivaaleille.
Nikitin vs. Auclin -näyttelyn huima nyrkkeilyottelu
Kansainvälisesti korkeatasoiset vierailijat ja näyttelyt ovat Boomfestin selkäranka. Pietarissa nähtiin ja kuultiin muun muassa saksalaisen nykysarjakuvan kärkinimeä, Anke Feuchtenbergeriä. Tarjonta oli monipuolista, eikä sarjakuvan historiaakaan ollut unohdettu: Winsor McKayn klassikkosarjakuva Pikku Nemo oli esillä rinnakkain nuoren lupauksen, viime vuonna Boomfestin sarjakuvakilpailun voittaneen Julia Grigorievan kanssa.
Tänä vuonna teemana oli ranskalainen sarjakuva. Esimerkiksi Boomfestin ranskalainen isoveli, Angoulêmen sarjakuvafestivaali, oli näyttävästi mukana. Yksi päänäyttelyistä esitteli Angoulêmessa Grand Prixillä palkittua sarjakuvaa, ja Ranskasta oli paikalla runsaasti kutsuvieraita – muun muassa Edmond Baudoin.
Yhdessä suhteessa Boomfest erosi huomattavasti esimerkiksi Helsingin sarjakuvafestivaaleista. Näyttelyjä ja muuta ohjelmatarjontaa oli suorastaan suhteettoman paljon myytävänä olevan sarjakuvan määrään nähden. Tähän on syynsä.
-Venäjällä sarjakuvakulttuuri ei ole suuren suurta vielä 2000-luvullakaan. Meillä on myynnissä käytännössä kaikki Venäjällä tehty riippumaton sarjakuva. Neuvostoaikana sarjakuvia pidettiin amerikkalaisena imperialistisena hapatuksena, joten Venäjällä ei ole samanlaista sarjakuvanteon perinnettä kuin esimerkiksi Suomessa. Siksi kansainvälisyys on meille tärkeää, kertoo Boomfestiä järjestävä Dmitri Yakovlev.
Ystävyys, yhteistyö ja sarjakuvafestivaalit
Boomfest sai alkunsa aktiivisen pietarilaisen kaveriporukan innostuksesta vuonna 2007. Festivaali on kasvanut huikeasti alkuajoista, mutta kansainvälinen se on ollut alusta pitäen. Jopa osa festivaalin rahoituksesta saadaan ulkomaisilta kulttuurijärjestöiltä.
-Toivoisin, että varsinkin suomalaiset ottaisivat Boomfestin omakseen, Yakovlev sanoo ja muistuttaa, että Helsinki on lähempänä Pietaria kuin Moskova. -Käymme joka vuosi Helsingin sarjakuvafestivaaleilla markkinoimassa Boomfestia. Yhteistyö suomalaisten kanssa on sujunut hyvin, ja viime vuoden festivaaleilla suomalainen sarjakuva oli pääteemana.
Nuoresta iästään huolimatta Boomfestin järjestelyissä ei juuri ole moittimista – mitä nyt aikataulut ovat joskus hieman tulkinnanvaraisia. Vieraista on kuulemma pidetty hyvää huolta. Ja juhlia venäläiset todella osaavat järjestää. Sarjakuvaväkeä on hemmoteltu muun muassa Nevan kanavaristeilyllä.
Juhlittu on niin antaumuksella, että festivaalin sunnuntaipäivä alkoi hieman kangerrellen. Vähitellen sarjakuvavieraita alkoi kuitenkin valua aamuluennolle ranskalaisen sarjakuvan murrosvuosista 60- ja 70-luvuilla. Iltaa kohden meno piristyi jo huomattavasti, ja Boomfest sai Nikitin vs. Auclin –näyttelyn avajaisissa komean päätöksen. Sarjakuvataiteilijat ottivat mittaa toisistaan nyrkkeilyottelussa.
Sarjakuvanäyttelyt jatkuisivat Pietarissa vielä pitkälle lokakuuhun asti, mutta venäläinen viisumikäytäntö asettaa rajoituksensa visiitin pituudelle. Hei hei Boomfest – nähdään ensi vuonna!
Pohjoismainen ulottuvuus
-Sain pienen kultuurishokin, kun tajusin, etteivät venäläiset välttämättä ymmärrä englantia. Sitä on skandinaavina tottunut siihen, että tulee jotakuinkin ymmärretyksi myös ulkomailla. Tulkeille ei ennen ole ollut juuri tarvetta, kertoo Mari Ahokoivu. Hän oli paikalla Boomfestissä ensisijaisesti yhtenä Nordicomics-projektin järjestäjistä.
Hanke on perustettu vuonna 2009 uuden pohjoismaisen sarjakuvan esiintuomiseksi ja Itämeren alueen maiden sarjakuvaihmisten yhteistyön vahvistamiseksi. Nordicomics on reilun vuoden aikana kiertänyt ympäri pohjoismaisia pääkaupunkeja, ja mukana on ollut kiinnostavia sarjakuvataiteilijoita kustakin isäntämaasta. Toistaiseksi kiertue sai päätöksensä Pietarissa.
Boomfesteillä järjestettiin Nordicomics-työpaja, jonka teemana oli isäntäkaupunki, Pietari. Osallistujina oli myös venäläisiä sarjakuvataiteilijoita. Sunnuntaina pidettiin Nordicomicsin kokoava luento ja esiteltiin työpajan tuloksia. Tilaisuudessa nähtiin hieman tilannekomiikkaa, kun vapaaehtoinen festivaalivieras hyppäsi spontaanisti kesken luennon kääntäjäksi kääntäjän paikalle.
Teemakaupunki Pietari poiki persoonallisia ja monipuolisia tulkintoja. Jotkut inspiroituivat kaupungista helposti, toisille aiheen lähestyminen oli hankalampaa. Ruotsalainen Kolbein Karlsson tulkitsi teemaa melko löyhästi ja käytti uniaan pohjana surrealistiselle kuvasarjalle parsakaalista ja muista vihanneksista . Maanmiehelle Joakim Ojaselle Pietari ei avautunut helposti. Hän teki loppujen lopuksi sarjakuvan siitä, miten kaupungissa kävely sattuu jalkoihin. Clara Bessijelle Johansson puolestaan piirsi hienoja tuokiokuvia kaupungin kahviloista.
Rui Tenreirolle Pietari oli inspiroiva kaupunki – sarjakuvilla hän kertoi siitä, miten Pietarissa tuntuu aina olevan jotain piilotettua. Mari Ahokoivu taas käytti lähtökohtana Venäjä-Suomi -fraasikirjaa. Tuloksena oli melankolisen humoristista sarjakuvaa, joka kuvastaa hyvin kohtaamisia vieraassa kaupungissa.
Monille työpajan aikana tuotetut sarjakuvat antoivat ideoita pidemmille projekteille, joita tekijät aikovat jatkaa kotonaan. Kaiken kaikkiaan Nordicomics on ollut hieno esimerkki pohjoismaisen nykysarjakuvan rikkaudesta.
Näyteartikkeli Sarjainfo-lehdestä 4/2010