Teksti: Otso Höglund
Pari juttua isyydestä
Salainen pieni zine testosteronista
Sebastian sotavalta
press.sotavalta.org, sotavalta.org
Pari juttua isyydestä luotaa ensimmäistä lapsen syntymän jälkeistä vuotta pienine ja vähän isompine sattumuksineen neliruutuisin sivukokonaisuuksin, jotka kuitenkin jäsentyvät luontevasti pidemmäksi tarinaksi. Sympaattista ja lämmintä tunnelmaa korostetaan muutamalla hillityllä värisävyllä ja selkeän yksinkertaisilla piirroksilla.
Zine hormonikorvaushoidon vaikutuksista yhdistää omaelämäkerrallisen aineksen infosarjakuvaan. Esitystapa ajautuu välillä kuvitetun tekstin rajamaille. Piirrostyyli on hiukan isyyssarjakuvaa yksityiskohtaisempi, väriskaala puolestaan rajoitetumpi.
Trolled #2
Antti Palosaari
trolledcomic.com, anttimation.com
Tummanpuhuvassa värikannessa liekkimerta vasten on havaittavissa takajaloillaan seisova, vaahtosuinen hirvi selässään astaloa heiluttava olento. Tämä kuvaakin osuvasti kotimaiselle undergroundille kunniaa tekevällä mustavalkoisella piirrostyylillä toteutettua sisältöä. Palosaaren pointillistinen, pikkutarkka varjostustapa korostaa tietynlaista tarkoituksellista jähmettyneisyyttä, tuoden mieleen Andreas Alarieston kaltaiset naivistiset taiteilijat tai sen, miten valokuva pysäyttää liikkeen. Tarina sijoittuu suomalaisten kristinuskoon käännyttämisen aikoihin, jolloin tiedon valtateitä odotellessa oli etenkin kuvatun kaltaisessa kaukaisessa periferiassa tyydyttävä umpeen kasvaneisiin kinttupolkuihin. Niinpä suurin osa groteskeina peikkohahmoina esitetystä paikallisväestöstä ei älynlahjoilla juhli, eivätkä myöskään kristinuskon levittämisen varjolla edellä mainittuja lahtaavat ristiretkeläiset omassa taikauskossaan ja luutuneissa ennakkokäsityksissään vakuuta sivistyneisyydellään.
Julkaisu on kokonaan englanninkielinen, ja Palosaari repiikin huumoria kääntämällä suomalaisia idiomeja sanasta sanaan. ”I will show you whence the chicken pisses!”
Saatko sä tuosta ihan palkkaa?
Suvi Sipronen
Työelämäsarjakuvat ovat usein aika puuduttavia stereotypioineen, mutta suomalaisen viittomakielen tulkkina ja myös kääntäjänä toimivan Suvi Siprosen strippikokoelma on ilahduttava poikkeus. Tekijä mainitsee, että ”mukana on puhdasta fiktiota, tositarinoita ja tositapausten inspiroimia juttuja”. Tausta-aineistona on omien kokemusten lisäksi kollegojen kertomuksia. Tilanteet vaihtelevat tulkkien päästessä tai joutuessa mitä erilaisimpiin tehtäviin ja niissä tapahtuviin kohtaamisiin. Osansa saavat konekäännökset ja tekstinsyötöt ynnä muu huolimaton kielenkäyttö.
Mustavalkoisten piirrostensa elävöittämiseen tekijä käyttää taitavasti rasteria. Tyyli on hiotun varmaotteista ja helppolukuista, kenties hieman geneeristä omassa lajityypissään. Sipronen osaa myös muutamalla viivalla luoda ilmeikkäitä hahmoja silloinkin, kun hän piirtää kasvoihin pelkät silmät. Ylipäänsä Sipronen lisää yksityiskohtia lähinnä siinä tapauksessa, kun ne liittyvät olennaisesti aiheeseen.
Joitakin aiemmin esimerkiksi Kiekaus-ammattilehdessä ilmestyneitä sarjakuvia tekijä on onnistuneesti muokannut tähän julkaisuun istuviksi.
Pientä matalapainetta
Juho Sihvonen
Nurkka Kustannus
Aikakapseli #1-#2
Eri tekijöitä, toimittanut Juho Sihvonen
Nurkka Kustannus, nurkkakustannus.weebly.com, aikakapselipress.blogspot.com
Pientä matalapainetta on kypsän tyylitietoisesti toteutettu kirjanen, jota voisi luonnehtia milteipä Juho Sihvosen uudeksi aluevaltaukseksi. Retrohenkisen kannen perusteella voisi kuvitella kyseessä olevan runokokoelma osapuilleen 1970–80-luvuilta. Kuvat ovat usein sivun kokoisia, ilmavia graafisia tutkielmia. Toisinaan tekijä käyttää myös voimakkaita, tasaisia väripintoja taustoina tai sellaisenaan. Puhekuplien taustaväri kertoo, kuka on äänessä. Näppärästi toimivissa fragmentinomaisissa kohtauksissa kolmen henkilön elämät kohtaavat muutosten heitteleminä.
Aikakapselien kauhu- ja toimintasarjakuvat ovat totutunlaisempaa Sihvosta. Niiden lisäksi numerot sisältävät Taneli Rasin novelleja ja Lars Kotkavallan jatkokertomuksen. Sihvonen itse on kirjoittanut lyhyitä elokuvareferaatteja sekä laajemman Ed Woodia käsittelevän artikkelin. Sisäsivuiltaankin värillisestä kakkosnumerosta löytyy myös Minna Suutarin lyyrisesti vesivärein toteutettu, mystinen sarjakuva ”Paha puutarhuri”, muutoin kuvitukset ovat kauttaaltaan päätoimittajan käsialaa.
Syysuhri
Emmi Nieminen
Emmi Niemisen suvereeni ilmaisuvälineen hallinta näyttäytyy tällä kertaa mustan, valkoisen ja harmaan sävyissä, ryhdikkään perinteisiä sivutaittoja noudatellen. Ruudut ovat usein koko sivun levyisiä, mikä luo toisinaan elokuvamaista vaikutelmaa.
Öisellä torilla tapahtuu outoja tässä kauhun genrerajoja venyttävässä sarjakuvassa. Reiluun pariinkymmeneen sivuun on mahdutettu albumillinen yllätyksellisiä käänteitä ja sävellajin vaihdoksia. Kummallisuudestaan huolimatta sarjakuva ei tunnu vaikeaselkoiselta, vaan kuin tekijä olisi ammentanut kollektiivisesta alitajunnanvirrasta, johon lukijankin mielen tiedostamaton alue imaistaan mukaan.
F.A.G. Presidenttipeli
Tuoni Myllylä
Zum Teufel
Vahva viivankäyttö ja mustan pinnan dramaattinen hyödyntäminen ovat Myllylän selkeän tyylin peruspilareita. Varjostukset, siellä missä niitä on, on myöskin tehty viivoituksin. Presidenttipeli on A5-kokoinen sarjakuva, joka sisältää paljon ammuntaa ja muuta mäiskintää. Kyseessä on harmageddonin estäminen, joten kovat otteet lienevät väistämättömiä. Huumori syntyykin parodioivasta otteesta tällaiseen lajityyppiin.
Hengästyttävästä vauhdikkuudesta huolimatta tätä räiskintää on helppo seurata, eikä vähiten sisällön toiminnallisuutta tukevan ryhdikkään sivutaiton ansiosta. Värikannet ovat seesteisemmät kuin mustavalkoinen sisältö.
Seikkailujen maailma #2
Eri tekijöitä
Toimittaneet Vesa Kataisto, Timo Ronkainen, Antti Vainio
Zum Teufel & Verttigo
Kati Kovács
Antti Vainio (1968–2026) ehti aloittaa Seikkailujen maailman kakkosnumeron kasaamisen ennen menehtymistään, minkä jälkeen kerätty sisältö on suurelta osin häntä piirroksin ja tekstein muistelevaa. Tämä ymmärrettävästi kehystää albumin nekrologiksi, jossa aiemmin koottu materiaali näyttäytyy irrallisempana. Kari Sihvosen etukannen coolius saa takakannessa vastapainokseen Kivi Larmolan impressionistisemman muotokuvan. Panoksensa julkaisuun ovat antaneet myös Pertti Jarla, Kati Kovács, Juri Nummelin, Tapani Bagge, Tuuli Hypén, Juho Juntunen, Kaltsu Kallio, Miha Rinne ja monet muut ”maamme eturivin naiset ja miehet”. Samsonin tyylikästä pastissia on vaikea erottaa Franquinin alkuperäisistä mustista sivuista.
Samson
Artikkelit kattavat aihepiirejä pulp-viihdekirjallisuuden seksipokkareissa seikkailleista vakoojista menneiden vuosisatojen todellisten itsevaltiaiden hölmöilyihin. Fiktiivisten tarinoiden kirjo on vähintään yhtä leveä.
Yli satasivuiseksi laajentunut näyttävä, osittain värillinen antologia sisältää myös otteita ”Retropierunakin” tunnetun Vainion teräväkynäisestä blogista sekä poikansa Lenni Marjomaan kanssa laaditun novellin. Marjomaa on myös kirjoittanut yhden julkaisun sisältämistä muistokirjoituksista.
Hieman hämmentävä valinta on pitkähkö näyte Aapo Kukon teoksesta Punainen Beethoven, etenkin kun kyseisen teoksen julkaisuajankohta osuu yhteen Seikkailujen maailma 2:n ilmestymisen kanssa. Kukko on toki piirtänyt myös oman parin sivun tribuuttinsa edesmenneelle.
Joka ilmansuuntaan sohivassa monipuolisuudessaan kokoelma on Antin näköinen ja pakkohankinta niille, joiden polku joskus on ristennyt hänen taipaleensa kanssa.
Tomi Riionheimo & Jari Lehikoinen
Tämä on verkkoartikkeli Sarjainfo-lehdestä 1/2026. Tilaa Sarjainfo ja tue suomalaista sarjakuvakulttuuria liittymällä Suomen sarjakuvaseuraan.
Pienlehtiä, omakustanteita ja linkkejä verkkosarjakuvaan voi ehdottaa arvosteltavaksi pienlehtipalstalle: Otso Höglund, c/o Tilitoveri Tammelan puistokatu 30–32 C 48, 33100 Tampere. Sähköposti: hoglundotso@gmail.com