Teksti: Vesa Kataisto
Kalervo Pulkkinen pystyttämässä Puupäähattu-näyttelyä syyskuussa 2022, kuva Vesa Kataisto.
Sarjakuvaneuvos Kalervo Pulkkinen on kuollut nopeasti edenneeseen sairauteen. Pulkkinen (1955–2023) muistetaan erityisesti laajojen ja näyttävien sarjakuvanäyttelyiden toteuttajana. Hän oli koulutukseltaan arkkitehti, mutta sarjakuva kulki mukana koko hänen elämänsä ajan.
Pulkkisen isä toimi Satakunnan Kansan päätoimittajana, joten Kalervo-poika pääsi varsinkin sanomalehtisarjojen makuun jo nuorena. Oman sarjakuvansa Töpsis hän sai julki Sarjis-lehdessä 1/1973. Sen pitemmälle sarjakuvapiirtäjän ura ei edennyt, mutta Pulkkinen alkoi kirjoittaa aiheesta ensin Satakunnan Kansaan ja pääkaupunkiin muutettuaan Helsingin Sanomiin sekä lukuisiin muihin julkaisuihin. Myöhemmin hän teki myös artikkeleita tietoteoksiin.
Sarjakuvien arvostelemisen ohella hän ei epäröinyt tuoda ilmi mielipiteitään koko ilmaisumuodosta. Ajan kasvattajista osa oli sitä mieltä, että sarjakuvat ovat lasten ajatusmaailmaa köyhdyttäviä ja lukutaitoa heikentäviä, raaistaviakin.
”Sarjakuvaa ei pidä lähestyä pelkästään kirjallisista lähtökohdista, sillä se on elokuvaan rinnastettava oma taidemuotonsa, jota myös viihteenä käytetään. Suosittelen äidinkielen opettajille syvällistä keskustelua kuvaamataidon opettajien kanssa, jotta katsantopohja laajenisi”, ripitti Pulkkinen Suomen Kuvalehdessä 24/79.
Hänen muita kiinnostuksen kohteitaan olivat esimerkiksi animaatio, kirjallisuus, teatteri ja luonnollisesti arkkitehtuuri. Opintojen oheen soveltui toimi sarjakuvatoimittajien lomittajana Sanomalla sekä Bullsin sarjojen suomentajana.
Ennen muuta Pulkkinen oli järjestöihminen. Hän oli 1979–80 Suomen sarjakuvaseuran hallituksessa, Sarjainfon päätoimittajana ja osin taittajana 1983–85 sekä varapuheenjohtajana 1989–90. Hän osallistui myös aktiivisesti Kemin sarjakuvapäivien alkuvaiheen toimintaan, ensin sarjakuvakilpailujen tuomaristossa ja myöhemmin näyttelyarkkitehtina.
Kirjallisen toiminnan kannalta 1990-luku oli hänen vilkkainta aikaansa. Vuonna 1991 valmistui Ruutujen aika, Suomen sarjakuvaseuran 20-vuotishistoriikki. Pulkkisen ja Heikki Jokisen toimittama Suomalaisen sarjakuvan ensyklopedia (1996) Kemin sarjakuvakeskukselle oli kattava katsaus siihenastisista alan tekijöistä.
Kalervo Pulkkinen ja Ruutujen aika – Rutor i tiden Sarjainfon 50-vuotisjuhlassa tammikuussa 2023, Henry Söderlundin ottamasta ryhmäkuvasta.
Vuodesta 2000 lähtien Pulkkinen toimi Sarjakuvantekijät ry:ssä, yleensä sihteerinä sekä hankekohtaisesti näyttelyarkkitehtinä. Sarjakuvan tiedotuskeskuksen hallituksessa Pulkkinen oli vuosina 2011–13. Yhdistyksestä tuli myöhemmin Sarjakuvamuseo ry. Sen hallituksessa ja sihteerinä hän toimi 2019–23.
Pulkkinen perusti myös yhtiön, Laaki-Sarjat Oy:n (1993-), jonka alkuperäisiä projekteja oli tuottaa osin kotimaisia sarjoja julkaisevaa Laaki-lehteä. Lehdelle oli saatu valtion tukirahoitus ja kustantajaksi Semic Oy, mutta hanke kaatui byrokratiaan kahden numeron jälkeen. Sen jälkeen ilmestyi vielä yksi albumi, Tuki-Laaki (1996), jonka teemoina olivat turvaseksi, HIV, AIDS ja ennakkoluulot. Kotimaiset tekijät luovuttivat osan palkkioistaan Suomen AIDS-tukikeskuksille.
Hankkeen ohella Pulkkinen julkaisi SarjisMedia-nimistä sarjakuvan ja animaation erikoislehteä (1994–98), joka muuttui vuoteen 2003 asti ilmestyneeksi nettilehdeksi.
Vuonna 2016 hän toimitti elämäkertateoksen Tom of Finland – Välähdyksiä nimimerkin takaa (Like, up. 2020).
Näkyvin osuus Pulkkisen elämäntyötä ovat kymmenet suomalaista sarjakuvaa esitelleet sarjakuvanäyttelyt, jotka hän suunnitteli tai joita oli mukana toteuttamassa. Suomen lisäksi monet näyttelyistä kiersivät maailmaa.
Muutamia esimerkkejä: Suomalaisen sarjakuvan esittely B.D.FIN Angoulêmessä 1988, Länsimaisen sarjakuvan historia, Murmansk 1990, Mämmilä 20 vuotta 1995, Bd@fi – Sarjakuva ja moderni teknologia 2001, Muumi 50 v. 2004, Suomalaisen sarjakuvakirjan 100-vuotisnäyttely Rymyä, raikua, ärräpäitä 2011, Salaisuuksin suljettu – Kirjeiden Tom of Finland 2014.
Projekteissa yhteistyö sujui juohevasti, ja Pulkkinen hoiti osuutensa aina ajallaan. Hänen viimeiseksi työkseen jäi parhaillaan Suomea kiertävän Puupäähattu 50 vuotta -näyttelyn arkkitehtuuri.
Keskeneräiseksi jäi Sarjakuvamuseon nettisivuilla julkaistu suurprojekti “Kotimaisten sarjakuvakirjojen esittelevä luettelo 1911–“. Pulkkinen ehti käydä läpi ja käsitellä lähes kaikki suomalaiset julkaisut 2010-luvun puoliväliin asti. Projekti pyritään saamaan valmiiksi lähitulevaisuudessa.
Kalervo Juhani Pulkkinen oli esimerkillinen sarjakuvan ystävä, joka kiersi ahkerasti alan tapahtumia ja pyrki olemaan voimiensa mukaan ajan tasalla tallentaakseen elävää sarjakuvahistoriaa jälkipolville. Hänen äkillinen poistumisensa oli raskas isku koko sarjakuvan kentälle, ja avoimeksi jääneen tilan täyttäminen kestää pitkään.