Ukrainalainen kustantamo luo uudenlaista sarjakuvakulttuuria ja hakee inspiraatiota Pohjoismaista. Tunnetuin teos, Pitkän sodan lyhyt historia, julkaistaan elokuussa suomeksi.
Teksti: Aino Sutinen
Vydavnytstvo (kirjaimellisesti ”Kustantamo”) perustettiin vuonna 2016, kaksi vuotta Maidanin omanarvontunnon vallankumouksen jälkeen. Oli syntynyt suuri tarve ukrainalaisille kulttuurituotteille. Iso osa kirjoista on sarjakuvaa, ja tässä tehdäänkin pioneerityötä. Kustantamon perustivat Lilja Omeljanenko ja Eliash Strongowski, joista jälkimmäistä haastattelen tässä.
Strongowski kertoo, kuinka Venäjän vallankäytön vuoksi ukrainalainen sarjakuvakenttä oli aiemmin alikehittynyt ja hajotettu. Nyt sitä luodaan.
Koska käännössarjakuvaa oli vähän, monien ulkomaisten helmien oikeudet olivat vielä vapaana. Esimerkiksi klassikoita kuten Marjane Satrapia ja Art Spiegelmania on julkaistu, kuin myös monia taidenimiä, kuten Brecht Evensiä. Myös mangaa on tuotu markkinoille ensimmäisenä ukrainalaisena kustantajana. Vaikka Ukrainassa ei ole aina helppoa saada sarjakuvaa myydyksi, nyt tätä kaikkea on olemassa laadukkaina painoksina. Taloudellisesti työ ei tosin koskaan ole helppoa.
Vydavnytstvolla on kaikessa julkaisutoiminnassaan yhteiskunnallinen painotus, tämä on sen ääneenlausuttu erityispiirre. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lapsille voidaan kertoa vaikeista asioista, kuten kuolemasta tai sodasta. Tai sitten queer-tarinoita ja feministisiä kirjoja kaikille ikäryhmille.
– Olimme ensimmäisiä, jotka alkoivat julkaista queer-kirjallisuutta, Strongowski kertoo.
Maja ja ystävät -kuvakirja (2017, suom. Tammi, 2022) toi vielä ilmestyessään tekijöille ja kustantajille häirintää ja uhkauksia, koska lastenkirjassa esiintyi naispari. Sittemmin tällainen laantui.
Sarjakuvien osalta on toistaiseksi queer-teemaisia käännöksiä, esimerkiksi Alice Osemanin Heartstopper-sarja ja Alison Bechdeliä.
Strongowski uskoo, että tulevaisuudessa nähdään myös rikkaasta ukrainalaisesta kuvituskentästä lähtevää queer-sarjakuvaa. Ja että yhteiskunta on muutenkin koko ajan kypsempi vastaanottamaan näitä teemoja.
Mykola Jabtšenkon, Ivan Kypibidan ja Julia Vusin kirjasta Коротка історія українського фемінізму (”Ukrainalaisen feminismin lyhyt historia”, 2022).
Sekä sarjakuvien että muun kirjallisuuden osalta on saatu inspiraatiota Pohjoismaista. Strongowski mainitsee ruotsalaisen Galago-kustantamon omaperäiset kantaaottavat kirjat sekä laadukkaan suomalaisen sarjakuvan. Vydavnytstvo on kustantanut esimerkiksi ruotsalaisen Liv Strömquistin feminististä sarjakuvaa ja kiinnostusta olisi julkaista vaikkapa Tiitu Takalon töitä. Myös Kutikuti-kollektiivin nykysarjakuvatyö saa kiitosta, samoin yhteistyö Tammi-kustantamon kanssa.
”Ukrainalainen ajatus sarjakuvasta ei ole kuvien sarja, vaan se, että käyttää kuvia kirjoittamisen tapana.”
On syytä mainita, että sarjakuvalle on ukrainan kielessä kaunis uusi sana, jota vakiinnutetaan: malopys (мальопис). Toinen termi on komiksy (комікси).
– Aikaisin maininta sanasta, jonka olemme löytäneet, on vuodelta 2010. Joku oli yhdistänyt sanat ”piirtää” [maljuvaty] ja ”kirjoittaa” [pysaty].
– Ukrainalainen ajatus sarjakuvasta ei ole kuvien sarja, vaan se, että käyttää kuvia kirjoittamisen tapana.
Nyt halutaan myös nopeasti luoda uutta malopys-teosten jatkumoa ja omaa tyyliä.
Jevhenija Kuznjetsovan ja Sofija Sulin teoksesta Коротка історія українського борщу (”Ukrainalaisen borssikeiton lyhyt historia”, 2023).
Lyhyitä historioita
Vydavnytstvolla on kiinnostava ”lyhyt historia” -teemainen kirjasarja omaa tuotantoa. Kuvitustaiteen tekijöitä tuetaan sarjakuvailmaisussa, heitä tuodaan yhteen sopivien käsikirjoittajien kanssa ja teokset luodaan yhteisöllisesti.
Näiden tietopohjaisten sarjakuvien nimet ovat suomennettuna ”Ukrainalaisen feminismin lyhyt historia”, ”Ukrainalaisen kirjallisuuden lyhyt historia”, ”Ukrainalaisen borssikeiton lyhyt historia” ja ”Ukrainalaisen seksin lyhyt historia”. Sarja jatkuu, ja sen tunnetuin teos kertoo sodasta.
Osassa aiemmista projekteista työskennelleet kuvittajat Ivan Kypibida ja Julia Vus tekivät käsikirjoittaja Mariam Naiemin kanssa Pitkän sodan lyhyen historian (Tammi, 2025, suomennos Eero Balk). Kirja on ilmestynyt Ranskassa jo keväällä ja on tulossa käännöksenä ainakin viidelle muulle kielelle. Penguin on juuri ostanut oikeudet englanninkieliselle versiolle, ja sen kautta alkaa levitys ympäri maailmaa. Näin kirjasta on jo tullut ukrainalaisen sarjakuvan merkkipaalu.
Mitään apurahoja tai vastaavaa tukea ei kotimaasta ole saatavissa tässä tilanteessa, ja sarjakuvatyö vaatii omistautumista muutenkin vaikeissa olosuhteissa. Kirjan tekijät ovat itse kokeneet kirjassa kuvattuja asioita sodan mittaan. Kuvauksia on esimerkiksi pommituksista.
– Yleensä ihmiset pakenevat tapahtumia, joita he sitten myöhemmin pohtivat, tai he pohtivat kaukaa, ulkomaalaisina. Mutta tässä tulituksen alla olevat ihmiset kertovat, millaista siellä tulituksen alla on elää, Strongowski kuvailee.
Kirja ilmestyy suomeksi elokuussa 2025.
Venäjän hyökkäyssodasta on aiemmin ilmestynyt sellaisiakin eurooppalaisia sarjakuvia, jotka tuottivat pettymyksen, koska niissä on mukana venäläistä näkökulmaa. Mainitut kirjat ovat saksalaisen Nora Krugin Diaries of War (2023) sekä italialaisen Igortin How War Begins (2024).
Strongowski kertoo, miksi tuntui tärkeältä selittää sekä nykyistä sotaa että sortotoimien historiaa vuosisatojen ajalta. Oli kerrottava itse, ja avainsana on kolonialismi.
– Alusmaana olimme jatkuvasti kansanmurhan kohteena. Eri merkityksissä: kulttuurisesti, fyysisesti, varastamisen, omimisen, assimilaation, karkotusten kohteena… Aina, jos joku Ukrainassa alkoi olla liian hankala, liian välkky Venäjän tai Neuvostoliiton hallinnolle, tämä oli keskusvallalle ongelma. Ihmiset tuhottiin fyysisesti tai heidät assimiloitiin.
Strongowski huomauttaa, että tämä jatkuu nyt Venäjän valtaamilla alueilla, jossa Venäjä kaiken muun lisäksi tuhoaa ukrainalaista kulttuuriperintöä. Ja että länsimaisille ihmisille tämä kaikki on selitettävä, vaikka se tapahtuu keskellä Eurooppaa.
– Alusmaat hiljennetään, kun ne yrittävät puhua. Yleisessä läntisessä käsityksessä olemme edelleen alusmaa.
Lisäksi venäläinen infovaikuttaminen pyrkii kylvämään negatiivisia asenteita ukrainalaisuutta kohtaan. Kulttuurityö, kuten tämä malopys, on osa Ukrainan käymää taistelua.
Suomen- ja ranskankielisten versioiden kannet.
Kysyn teoksen kirkkaan oranssi-mustasta kaksiväripainatuksesta sekä kauniista kansista. Oranssi väri valittiin kirjaan sen vahvuuden vuoksi, se on kuin ”tuli tai viha”. Myös oranssin vallankumouksen kuvaamiseen se sopii, arvelen, ja näin onkin. Kaksivärisyys lähtee kuvitusperinteestä.
– Ukrainalaisessa painoteollisuudessa on ollut perinne käyttää kaksivärisyyttä. Neuvostoaikaan oli arpapeliä, mitä värejä oli saatavilla.
Eri maissa on erilaisia kansiversioita, ranskan- ja englanninkielisissä painoksissa näille markkinoille sopivat, huomiota herättävät kannet. Suomessa on sama kansi kuin alkuperäisversiossa. Palavien talojen alla on maaperä täynnä hautautuneita esineitä, aseita ja luita, tuskallisia muistoja, traumoja. Kannessa on myös ukrainalaisesta kuvitustaiteesta muistuttavia ornamentteja, ja kaikki kirjan fontitkin ovat kotimaista tuotantoa.
Ranskassa kirja on ollut hitti, ja sen käsikirjoittajasta, Mariam Naiemista, on tullut kysytty Ukrainan asioiden selittäjä.
Kustantajien unelmana on tehdä vielä paljon lisää, esimerkiksi historiasarjakuva holodomorin nälänhädästä. Siitä on luku myös Pitkän sodan lyhyessä historiassa. Filosofinen tiedeperustainen sarjakuva ukrainalaisesta utopiasta taas on tekeillä Koneen Säätiön tuella Tampereen yliopiston projektissa, joka tutkii itäeurooppalaista kirjallisuutta.
Myös ukrainalaisen sarjakuvataiteen hajallaan olevasta ja osin näkymättömästä historiasta on tekeillä selvitystä. Tästäkin olisi hyvä saada oma kirjansa. Sarjakuvataiteilijoita on vainottu ja tuhottu, ja heitä on ulkomailla diasporassa.
– Näemme vain murusia kaikesta, mitä on jäänyt moskovalaisiin arkistoihin mätänemään.
Tämä on näyteartikkeli Sarjainfo-lehdestä 3/2025. Liity Suomen sarjakuvaseuraan täältä, saat Sarjainfon kotiisi ja tuet suomalaista sarjakuvakulttuuria. Kulttuurileikkausten vuoksi tukesi on nyt erityisen tärkeää.