Jalmari Finne & Ola Fogelberg (toim. Ville Hänninen ja Vesa Kataisto): Janne Ankkanen ja kumppanit. Zum Teufel / Täysi Käsi.
Arvio: Juha Hurme
Teos Janne Ankkanen ja kumppanit on suuri ilo ihmiselle. Ville Hänninen ja Vesa Kataisto ovat toimittaneet tämän hämmästyttävän rikkaan ja antoisan tietokirjan. Sarjakuvien restauroinnista on vastannut Pertti Jarla.
Suurteoksen (kirjaimellisesti) ytimessä on kahden valloittavan dandyn, monitoimipuuhaajan Jalmari Finnen ja keksijä-piirtäjän Ola Fogelbergin epäilmeinen yhteistyö, kaikkien aikojen ensimmäinen suomalainen jatkosarjakuva Janne Ankkasen merkilliset vaiheet nykyajan ristiaallokossa. Mutta kirjaan on tuotu myös kaikkea muuta huumoriin, väkivaltaan, sarjakuvaan ja ankkoihin liittyvää olennaista tietoa.
Kirja on samanaikaisesti jäntevä ja ylitseen pursuava. Ihmeellinen saavutus siis. Sitä ilman on sivistyneen kuluttajan ja humoristin vaikea elää.
Suomen Kuvalehti julkaisi Janne Ankkasta lokakuusta 1917 tammikuuhun 1918. Tähän aikahaarukkaan mahtuu Venäjän lokakuun vallankumous (joka tapahtui marraskuussa), Suomen itsenäistyminen ja sitä seurannut väkivallan riistäytyminen sisällissodaksi. Merkillisiä vaiheita riitti kyseisen kauden ristiaallokoissa.
Anarkistisella Janne Ankkasella on ”mullistuksia rakastava mieli”, joten hän on oivallinen ajan hengen telkkä. ”Kiljusen herrasväen hullunkuristen seikkailujen menestys kyllä takaa näiden kuvasarjojen virteyden”, vakuutti Suomen Kuvalehti ensimmäisen sarjakuvan/kuvasarjan yhteydessä. ”Virteä” on oikein hyvä attribuutti kuvaamaan Finnen ja Fogelin outoa ankkasekoilua. Janne on yhtä väkivaltainen, tympeä ja arvaamaton kuin aikakin.
Tekijöistä olisi sotaisa Suomi-vauva voinut ottaa oppia. Käsikirjoittaja Jalmari Finne oli ääri-individualistinen anarkistinen porvari, kun taas kuvittaja Ola Fogelberg oli osuustoimintahenkilö ja maltillinen demari. Rakentava yhteistyö sujui duolta tuloksekkaasti yli puoluerajojen. Ola sieppasi Finnen rikkaasta puheenparresta myös yleistomppelia henkilöä kuvaavan sanonnan ”pekka puupää” ja rakensi myöhemmin idiomin pohjalta kotimaisen sarjakuvan ja rillumarein perushahmon.
Finne ja Fogelberg ovat kaikin tavoin uskomaton parivaljakko.
Teatterintekijä Jalmari Finne (1874–1938) savustettiin vuonna 1904 ulos Kansallisteatterista, johon hänelle oli pedattu johtajanpaikkaa puolihalvaantuneen Kaarlo Bergbomin seuraajana. Finnen homo- tai biseksuaalisuus ei vahvistanut hänen asemiaan hässäkässä. Suivaantunut Finne kosti maailmalle kehittämällä järisyttävän tuotannon muun muassa kirjailijana, journalistina, poliisin urkkijana, spektaakkelien järkkärinä, grafologina ja historioitsijana. Kirjasarja Kiljusen kreisistä ”herrasväestä” oli Finnen hitti. Kiljusen Plättä-niminen taapero saa Mannerheimilta vapaudenristin lyödessään inhat viholliset salaperäisellä kuula- ja vesiruiskutaktiikallaan. Ylpeä isä-Kiljunen julistautuu Suomen kuninkaaksi. Ja sitä rataa. Finnen satiiri heilahtelee kiintoisan holtittomasti.
Pojille suunnatussa Valkoinen torakka -kirjasarjassa pikkupojat jahtaavat ryssän kätyreitä 1920-luvun Helsingissä. Finnen faija keksi R-kioskin, mutta otti avioeron Finnen äidistä. Finne palvoi äitiään, ja kaksistaan he yhä lepäävät Finnen suunnittelemassa kuninkaallisessa haudassa Kangasalla. Isä-Finne on kuopattu toisaalle.
Ola Fogelberg (1894–1952) rynni kansakunnan tietoisuuteen puolimailerina juoksemalla 19-vuotiaana 800 metrin Suomen ennätyksen 1.59,3. Juoksu-uran hän lopetti pari vuotta myöhemmin, mutta oli aktiivisesti mukana vuonna 1919 perustetun Työväen Urheiluliikkeen toiminnassa suunnitellen muun muassa TUL:n lipun ja tunnuksen.
Fogelberg oli myös Osuusliike Elannon mainospäällikkö, pilapiirtäjä, kuvittaja, monta patenttia niittänyt keksijä, suomalaisen animaatioelokuvan pioneeri ja vuodesta 1925 lähtien osuustoimintaa kannattavan hölmöläisen, Pekka Puupään, sarjakuvien luoja.
Jalmari ja Ola – veljekset kuin mutantti-ilvekset.
Hännisen ja Kataiston yliveto kirja ei pysähdy rujon alkuvoimaiseen Janne Ankkaseen eikä Finne & Fogeliinkaan. Tämä valtava teos vyöryttää esiin Ankkasen jälkeen ensin Fogelbergin tärkeitä muita teoksia, kuten sarjan akvarelleja paskaksi pommitetusta Helsingin Työväentalosta.
Sen jälkeen pohjattomaan kirjaan mahtuvat vielä suomalaisen pakinahuumorin kantapeikkojen Tiituksen ja Ollin henkilöhistoriat ynnä muita sota-ajan huumorin edustajia. Ansiokasta tietoa ammennetaan Armas J. Pullan makaaberista teoksesta Leikkiä sodassa – kaskuja ja juttuja vapaussodan ajoilta (1927).
Ja kuin tämä ei vielä riittäisi, kirja päättyy asiansa tuntevaan esseeseen ”Ankoista ja pullasorsista kautta aikojen”,kattaen kaiken oleellisen H. C. Andersenin Rumasta ankanpoikasesta nykysarjakuvan underground-ankkoihin asti, tietenkään Disneytä ja Barksia unohtamatta.
Janne Ankkanen teki pikapaluun Fogelbergin Kansan Kuvalehteen vuonna 1938 piirtämässä sarjakuvassa. Siinä Janne Ankkanen lyö kättä Amerikoissa noin neljä vuotta aiemmin syntyneen Aku Ankan kanssa ja ehdottaa leuhkasti, vanhemman oikeudella, sinunkauppoja.
Hännisen ja Kataiston jättikokoinen kirja (35 x 35 cm) on kuin Janne Ankkasen tai isä-Kiljusen suunnittelema kiusankappale, jota ei saa mitenkään mahtumaan Ikean kirjahyllyyn. Näin ollen tämä kookas ja kuvitukseltaan näyttävä neliö on pidettävä koko ajan esillä, jolloin sillä voi kätevästi kotonaan ylpeillä vieraille.
Tämä on verkkoartikkeli Sarjainfo-lehdestä 1/2026. Tilaa Sarjainfo ja tue suomalaista sarjakuvakulttuuria liittymällä Suomen sarjakuvaseuraan.