Suomen sarjakuvaseura on päättänyt myöntää vuoden 2007 Puupäähattu-palkinnon Marko Turuselle.
Lahtelaisen Marko Turusen (s. 1973) sarjakuville on 1990-luvun lopun Super-omakustanteista lähtien ollut luonteenomaista kaksi seikkaa: erikoislaatuinen intertekstuaalisuus ja ihmisten sivistyneen pintakuoren alta löytyvien väkivaltaisten impulssien kuvaus. Albumeissaan Rakkautta viimeisellä silmäyksellä, Pohja, Tiskipäiväkirja, Kuolema kulkee kintereillä ja Lihat puntarissa hän kuvaa maailmaa, joka on samanaikaisesti kiehtova ja pelottava.
Kuvanveistäjäksi opiskellut mutta sarjakuvantekijäksi ryhtynyt Turunen yhdistää usein arkisimman arjen ja surrealismin. Tiskipäiväkirja (2002) ja Kuolema kulkee kintereillä (2004) sisältävät omaelämäkerrallisia elementtejä, kun taas uusin albumi, Lihat puntarissa (2007) hyödyntää muun muassa Turusen isän painiurasta kertovia lehtileikkeitä.
Eri todellisuuden tilojen sekoittuminen ilmenee eritoten R-Rautanaisen ja Muukalaisen hahmojen kautta. Useissa tarinoissaan Turunen kuvaa, millainen elämä ja parisuhde on naamio kasvoillaan kulkevalla naisella ja miehellä, jolla on kasvot kuin avaruusoliolla ja reikä keskellä päätä.
Turusen sarjakuvia lukiessa huomio kiinnittyy selkeään kokonaisnäkemykseen. Samat teemat, henkilöhahmot ja jopa visuaaliset metaforat toistuvat monissa tarinoissa, pienin variaatioin. Voimakas kuvakieli, erikoiset populaarikulttuuriset viittaukset ja miltei painajaismaisen kirkas värimaailma muodostavat jännittävän kontrastin usein lakonisten tekstien kanssa. Erityisesti huomio kiinnittyy Turusen sarjakuvien tapaan kuvata tiedostamatonta ja vieraantuneisuutta. Rakkautta viimeisellä silmäyksellä, Pohja ja Lihat puntarissa esittävät ihmisen varsin makaaberilla tavalla. Emme ehkä ole alitajuntamme vankeja, mutta se ohjaa käytöstämme. Emme ole sidottuja menneisyyteemme, mutta emme voi paetakaan sitä. Väkivaltaisuus on Turusen töissä silmitöntä ja arvaamatonta, mutta sellainen on maailmakin. Tukahdutetut aggressiot ovat osa jokapäiväistä elämää.
Kemin pohjoismaisen sarjakuvakilpailun novellisarjan vuonna 2000 voittaneen Turusen sarjakuvat jakavat vahvasti lukijansa: toiset pitävät, toiset eivät. Se johtuu siitä, että hän ei mielistele tippaakaan. Turunen ei kerro tarinoitaan helpon kaavan mukaan vaan vaatii lukijoiltaan paljon – eikä kaihda mustaa huumoria. Tarinoista jää usein jäljelle vain epämiellyttävä tunne, että asiat maailmassa eivät ole sitä, miltä ne näyttävät.
Tarinoitaan usein yhteistyössä Annemari Hietasen kanssa tekevän Turusen graafisesti voimakas ja omintakeinen tyyli on herättänyt huomiota Suomen ulkopuolellakin. Laatukustantamo Frémok on julkaissut ranskaksi kolme albumia. Lisäksi Pohja-albumi on käännetty saksaksi ja Kuolema kulkee kintereillä italiaksi. Vuonna 2003 Turunen voitti Luzernin Fumetto-festivaalin kansainvälisen sarjakuvakilpailun. Turunen on myös osallistunut lukuisiin suomalaisen sarjakuvan yhteisnäyttelyihin, mm. Angoulêmessa, Haarlemissa ja Lissabonissa.