Suomen sarjakuvaseura on 50-vuotisjuhlavuonnaan päättänyt myöntää sarjakuvaneuvoksen arvonimen seuraaville viidelle henkilölle, jotka ovat toiminnallaan merkittävästi edesauttaneet sarjakuvailmaisun asemaa Suomessa.
Kalle Hakkola
Kaikki valokuvat: Henry Söderlund
Kulttuurintuottaja Kalle Hakkola (s. 1971) on koulutukseltaan kirjastonhoitaja. Hakkola on toiminut Suomen sarjakuvaseura ry:n ja Sarjakuvakeskuksen toiminnanjohtajana, aluksi kokelmanhoitajana. Hän on ollut aktiivinen muun muassa perustamassa Sarjakuvakeskusta ja laajentamassa sen ja Helsingin sarjakuvafestivaalien toimintaa vilkkaaseen ja kansainväliseen suuntaan.
Hakkola on sarjakuvakentällä monipuolinen pelaaja. Hän on tunnettu varsinkin lastensarjakuvan edistäjänä, ja hän on muun ohella Sanni ja Joonas -sarjan käsikirjoittaja. Hän on työskennellyt lisäksi esimerkiksi ympäristöjärjestö Greenpeacessa.
Kalle Hakkolan tervehdys:
”Onnittelut ikätoveri Suomen sarjakuvaseuralle ja kaikille tänään palkituille. Otan neuvoksen tittelin vastaan suurella lämmöllä, ja haluan osoittaa kiitokseni kaikkia niitä mukanaolleita kohtaan jotka mahdollistivat kaikenlaisten välillä hullujenkin asioiden toteuttamisen. Heistä suurin osa toimi mukana vapaaehtoisina tai harjoittelijoina. Ilman heitä asiat olisivat menneet varsin toisella tavalla.
Suurimmat kiitokset haluan osoittaa kaikille Suomen sarjakuvaseuran puheenjohtajille, joiden kanssa pääsin tekemään hommia. Teidän työnne on ollut merkittävää ja ehkä jäänyt välillä vähän liian vähälle huomiolle. Kiitos, onnea ja eteenpäin!”
Ville Hänninen
Tietokirjailija Ville Hänninen (s. 1976) on sarjakuviin ja kirjallisuuteen erikoistunut toimittaja. Hänninen on toiminut Suomen sarjakuvaseura ry:n puheenjohtajana sekä Sarjainfon päätoimittajana.
Hän on aktiivinen sarjakuva-aatteen opettaja, luennoitsija ja puolestapuhuja. Hänninen on kirjoittanut aiheesta satoja artikkeleita sekä toimittanut useita teoksia sarjakuvista ja pilapiirroksista.
Ville Hännisen tervehdys:
”Kiitän Suomen sarjakuvaseuraa saamastani kunnianosoituksesta. Omilta saatua suurempaa ei ole. Olen ollut palkitsemassa kahtakymmentä sarjakuvaneuvosta ja tiedän tittelin arvon. Kun tulin alalle, olin lukenut, että sarjakuvaneuvos olisi leikkimielinen arvonimi. Ei suinkaan, se vain kuulostaa siltä. Monia arvostamiani sarjakuva-aatteen ihmisiä luonnehtii, että vaikutamme ulospäin leppoisilta, mutta otamme maailman hyvin vakavasti.
Kun sarjakuvaseura perustettiin 1971, sen tarkoitus oli kuin poliittisen liikkeen: lisätä tietoa ja tietoisuutta, järjestäytyä ja vaikuttaa. Väheksytyn lajin piti kaivaa oma historiansa ja visioida tulevaisuutensa. Meillä oli tehtävä, ja hyvinä hetkinäni ajattelen, että jossain onnistuimmekin. Suomalaisen sarjakuvan taso ja asema ovat parantuneet selvästi näinä vuosikymmeninä. Satojen ihmisten periksiantamattomalla työllä.
En tahdo maalata piruja seinille, mutta siellähän ne heiluvat. Seuraavat viisikymmentä vuotta ovat vaikeampia. Veikkauksen alasajo ja koronan aiheuttamat aineettomat tuhot ovat nostattaneet merkittäviä pelkoja suomalaisen kulttuurielämän tulevaisuudesta ja taiteen rahoituksesta. Pelkään, että suuret alkavat tyrkkiä. Pienet siinä aina häviävät, kansat siinä missä taiteetkin.
Psykologisesti on aina helpompaa rakentaa kuin ylläpitää. Tässä vaiheessa sarjakuvaseuran on löydettävä uusia päämääriä, mahdottomuuksia joiden puolesta taistella. Aikoinaan tällaisia edustivat esimerkiksi suomalaisen sarjakuvan saaminen lehtiin ja sarjakuvalle suunnattu apurahoitus.
Teitten risteyksissä ei ole Jumalaa, mutta ehkä siellä on Pentti Saarikosken henki. Hän sanoo teille – meille:
Se mitä tarkkaan katsoessanne näette
se on teoria, aate ja suojelusenkeli
ainoa jolla on kantavat siivet.”
Esko Oksiala
Toimitusjohtaja Esko Oksiala (s. 1943) on vaikuttanut sarjakuvia, tehtäviä ja ristikoita myyvässä Tekstikuva Oy:ssä vuodesta 1980 lähtien. Yritys on toiminut julkaisualalla jo yli 75 vuoden ajan. Sarjakuvapuolelta Tekstikuvan valikoimiin kuuluvat Tenavien, Lassin ja Leevin sekä Karvisen kaltaiset kansainväliset hittisarjat, kotimaisista esimerkiksi Petri Hiltusen Kalkkaro ja Milla Paloniemen Kiroileva siili.
Esko Oksialan tervehdys:
”Hyvät sarjakuvan ystävät!
Olen aina ihaillut ja ihmetellyt sarjakuvataiteilijoiden kykyä löytää jokapäiväisistä asioista tarinoita ja piirroksia, jotka saavat aivoissa mielihyvän ja hyvän olon tunteita. Tälläisen kokemuksen jälkeen tuntuu, että koko päivä on taas pelastettu. Itse olen piirrostaidoiltani tikku-ukko-luokkaa. Tarinoita, vitsejä ja ahaa-elämyksiä pystyisin ehkä itsekin luomaan. Niin, millaisesta aivotoiminnasta pursuavat piirrokset, jotka parhaimmillaan hyvin yksinkertaisin keinoin porautuvat asian ytimeen tai luovat sellaisen uuden näkökulman, joka riemastuttaa? Siinäpä olisi aivotutkijoille töitä!
Oma viehtymykseni sarjakuvaan alkoi varmaankin 1950-luvulla Tex Willer-lehdykäisistä. Western-aiheiset sarjakuvat sekä myöhemmin elokuvat ovat aina olleet sydäntäni lähellä. Näissä teemoissa lähes aina hyvä voitti pahan. Albumisarjakuva oli tuohon aikaan Jyväskylässä aika tuntematon käsite, mutta Aku Ankka tietysti jossakin vaiheessa tuli tutuksi.
Tunnetun taidemaalarin Hugo Simbergin poika Tom perusti sotavuosien jälkeen Tekstikuva Oy:n, joka merkittiin kaupparekisteriin 22.2.1946 eli 75 vuotta sitten. Yhtiöstä kehittyi monipuolisesti sanomalehdistöä palveleva yhtiö. Valokuvat, moninaiset tekstit kuten joulu- ja pääsiäistarinat, metsästyspalstat sekä myös sarjakuvat tulivat yhtiön valikoimiin. Tunnettu sarjakuvavelho Veikko Savolainen eli ”Joonas” siirtyi sarjakuvallaan Tekstikuvan kautta päivälehdistön sivuille jo 1940-luvun loppupuolella. Amerikkalaisista sarjakuvista tulivat mukaan muun muassa Teräsmies sekä Kiviset ja Soraset.
Itse olen tehnyt työuraa sarjakuvan ulkopuolella, mutta vuonna 1980 ostimme vaimoni Sinikan kanssa Tekstikuvan, jonka toiminta oli hiipunut vähäiseksi Tom Simbergin ikääntyessä. Vähitellen toimintaa saatiin kehitettyä ja vuosien myötä lapsemme Virpi, Klaus ja Laura ovat tulleet mukaan.
Olen vuosien mittaan lukenut ja editoinut varmaankin kymmeniä tuhansia strippejä. Osa on ”sarjakuvapuuroa”, mutta runsaasti myös oivaltavia, riemukasta mielihyvää tuovia sarjakuvataiteilijan luomuksia. Syntynyttä elämysten luontoisetua ei edes verottaja ole päässyt taksoittamaan!
Tekstikuvan strippejä.
Uuden sarjakuvan lanseeraaminen on kivinen polku. Printtilehdet ovat dramaattisesti vähentäneet sivujaan. Jos ei lehdessä saneerata, niin ainakin säästetään. Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana suomalainen strippisarjakuva on kuitenkin valloittanut olennaisen osan lehtien sarjakuvapattereista. Uusia, laadukkaita ehdokkaita toki on, mutta ongelmana on se , ettei vanhoja sarjoja kyetä tai haluta vaihtaa. Kaiken saneeraamisen ja yt-neuvottelujen aikakaudella ei kiinnostusta aktiiviseen sarjakuvapolitiikkaan taida löytyä. Siitä huolimatta, että edelleenkin sarjakuvat ovat lehtien luetuinta aineistoa.
Uuden sarjakuvan luominen ja markkinointi vaativat runsaasti työtä. Riittävän laajan ja edustavan näytemateriaalin luomiseen kannattaa kiinnittää huomiota eikä keskeneräisellä idealla kannata lähteä liikkeelle. Eräät klassikkomestarit ovat antaneet alalle aikoville ohjeeksi sen, että ensimmäiset tehdyt stripit tulisi tuhota ja vasta tämän jälkeen aloittaa varsinainen työ!
Kaikkea hyvää ansiokasta työtä tehneelle sarjakuvaseuralle!”
Susanna Partio
Taideterapeutti Susanna Partio (s. 1966) on aktiivinen järjestöihminen niin kotimaisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Hän on toiminut ahkerasti muun muassa Helsingin sarjakuvafestivaalien järjestelyissä, erityisesti lastenohjelman kehittämisessä. Partio toimi vuosina 2006–09 Suomen sarjakuvaseuran puheenjohtajana ja vaikutti merkittävästi Sarjakuvakeskuksen perustamiseen.
Susanna Partion tervehdys:
”Suurkiitos arvonimestä! Sarjakuvayhteisön antama tunnustus tuntuu hyvin arvokkaalta. Olen erittäin otettu!
Olenpa onnekas, että aikoinaan puolivahingossa löysin itseni Suomen sarjakuvaseurasta. Löysin samalla minulle uuden maailman, joka teki lähtemättömän vaikutuksen erityisyydellään ja omintakeisuudellaan. Enpä arvannut silloin, että se maailma veisi mukanaan pitkäksi aikaa eteenpäin.
Silloin suomalainen sarjakuva löysi tietään maailmalle. Meillä oltiin monessa edellä, ja muut tulivat myöhemmin perässä. Sarjakuvailmaisu mursi vanhaa ja avasi jotain aivan uutta ilmaisutavoiltaan ja aihepiireiltään (eikä vähiten naispiirtäjien ansioista). Lupausta oli paljon ilmassa, intoa ja suuntaa, vaikka resursseja vähän.
Vaikutuksen teki myös Suomen sarjakuvaseura, pyytetön ja pieni, vaihtuva porukka, joka vuodesta toiseen huolehti ulospäin hyvinkin näkyvistä, suomalaista sarjakuvamaailmaa ylläpitävistä rakenteista ja ajoi sarjakuvan etua monella rintamalla. Tekijöitä ja tukijoita yhdisti sama intohimo ja samat tavoitteet.
Sarjakuvaseura oli silloin kohtaamispaikka ja mahdollistaja. Noihin toiminnan vuosiin, joita taisi olla kymmenisen kohdallani mahtui kyllä vauhtia ja käänteitä. Usein se oli kriiseistä selviämistä, jo luotujen rakenteiden hätäistä ylläpitämistä, mutta yhtä paljon se oli sitkeää etujen ajamista, ja innostunutta ja hurmioitunuttakin uuden luomista. (Tekisi mieli alkaa muistella tarkemmin, mutta lista olisi liian pitkä.)
Joka tapauksessa sarjakuvan parasta yhdessä tuumin! Ja aina jokin asia nytkähti eteenpäin ja jäi ehkä pysyväksi pidemmäksi aikaa. Yksi näistä tavoitteista oli Sarjakuvakeskus, ja se olikin sitten jo ihan uuden aikakauden alku.
Olen onnekas, että sain olla näissä kuvioissa mukana ja tuuppimassa sarjakuvaa omalta osaltani eteenpäin. Ja tiedän, että sama jatkui ja jatkuu ja uusia tulee aina tilalle.
En ole ollut kova keräämään titteleitä ja vierastan niiden käyttöä muutenkin, mutta sarjakuvaneuvos on sellainen, jota arvostan ja jonka otan heti käyttöön. Kiitos!”
Saara Pääkkönen
Kustannustoimittaja Saara Pääkkönen (s. 1970) työskentelee WSOY:n käännetyn kaunokirjallisuuden parissa. Sivutyönään hän suomentaa sarjakuvia sekä lasten- ja nuortenkirjoja. Pääkkönen tunnetaan mainioista Aku Ankka -käännöksistään, joissa hän käyttelee suomen kieltä leikkisästi ja laajaa kulttuurista tietämystä osoittaen.
Pääkkösen ansioluetteloon kuuluvat myös muun muassa Guy Delislen, Cyril Pedrosan ja Riad Sattoufin sarjakuvateosten saattaminen suomalaisten luettaviksi.
Saara Pääkkösen tervehdys
”Alkajaisiksi lainaan omaa artikkeliani sarjakuvien kääntämisestä: ”Kun sanoja on vähän, jokaisen merkitys korostuu.” Sama pätee puheisiin ja tervehdyksiin. Siispä:
Kiitän Suomen sarjakuvaseuraa lämpimästi tästä tunnustuksesta. Olen semmoinen hannuhanhi, että olen saanut suomentaa sarjakuvia jo liki 21 vuotta. Jokunen kirja on tullut toimitettuakin.
Sarjakuvaneuvoksen arvonimi kertoo minulle, että rakkaus, jota työtäni kohtaan tunnen, välittyy. Hyvä niin, sillä tunnelmien ja äänien välittäminen on suomentajan ydintyötä. Kiitän kaikkia häikäiseviä sarjakuva-ammattilaisia, joiden kanssa olen saanut hommia tehdä ja joiden teoksia olen ollut työstämässä, erityisesti Suomen Aku Ankan toimitusta, WSOY:n Mikael Ahlströmiä, Ville Rantaa, Christophe Blainia, Cyril Pedrosaa, Riad Sattoufia ja monia muita, joita en nyt tässä luettele.
Kiitosten lisäksi haluan välittää myös onnitteluja: onnittelen muita tuoreita neuvoksia
sekä tietysti vuoden Puupäätä unohtamatta viisikymppistä, mainioita palkintapäätöksiä tehnyttä Suomen sarjakuvaseuraa. Aku Ankan suomentajana katson aiheelliseksi päättää tervehdykseni ontuviin kiitosriimeihin:
Kun neuvosten hienoon
joukkohon vienoon
mut nyt luetaan,
se ei sureta.”
Linkki vuoden 2021 Puupäähattu-palkinnon esittelyyn – hatun sai Hanneriina Moisseinen.
Facebook-tapahtuman suoratoistovideo palkinnonjaosta.
Linkki Väinö Tannerin säätiön sarjakuvakilpailun tiedotteeseen.