Vielä 1980-luvulla Helsingin sarjakuvafestivaalit oli pienen, sarjakuviin intohimoisestisuhtautuvan yleisön tapahtuma. Kehitys kansainvälisestikin mielenkiintoiseksi alan tapahtumaksi alkoi aikana, jolloin Reija Nieminen toimi tapahtuman tuottajana.
Aiemmin muun muassa Suuri kurpitsa-lehteä yhdessä Pauli Kallion kanssa toimittaneen Niemisen luotsaamien kuuden vuoden (1995–2000) aikana tapahtuma sai nykyisetraaminsa. Sarjakuvien myynnin ja keskustelutilaisuuksien rinnalle nousivat etenkin sarjakuvanäyttelyt ja kansainvälisten taiteilijaryhmien vierailut. Suomessa nähtiin ensi kerran muunmuassa ranskalaisten L’Association- ja Amok-kustantamojen sekäbelgialaisen Fréon-ryhmän ja slovenialaisen Stripburger-ryhmän taiteilijoiden töitä. Tärkeäsilmien avaaja nuorelle piirtäjäsukupolvelle oli myösuuden sveitsiläisen sarjakuvan näyttely vuonna 1997.Yksittäisistä taiteilijoista mainittakoon kanadalaisetJulie Doucet, Seth ja Chester Brown, englantilainen Neil Gaiman,espanjalainen Max ja saksalainen Anke Feuchtenberger.
Myös sarjakuvaseuran puheenjohtajana (2002–06) toimineen Niemisen tuottajakausi huipentui vuoden 2000 sarjakuvafestivaaleihin, joka oli tähänastisista tapahtumista suurellisin. Helsingin kulttuurikaupunkibudjetista saatu lisärahoitusmahdollisti useita näkyviä projekteja. Samalla tapahtumanrahoitus alkoi vakiintua nykytasolleen.
Kansainvälisten vaikutteidenlisäksi Nieminen nosti tuottajakaudellaan johdonmukaisesti esiin kotimaista sarjakuvaa ja etenkin nuoria, vielä asemaansa vakiintumattomia, mutta mielenkiintoisia tekijöitä. Myös piirtäjät itse alkoivat tähdätä julkaisujensa kanssa Helsingin sarjakuvafestivaaleille, joista tuliviimeistään Niemisen aikana paitsi suomalaisen sarjakuvakulttuurin, myös sarjakuvajulkaisujen monipuolisuuden, määrän ja niiden saaman julkisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeä tapahtuma.