Informaatikko Tanja Rasila on ajanut voimallisesti sarjakuvan asemaa tutkimus- ja kirjastomaailmassa.
Rasilan 1994 Tampereen yliopistolle laatima Suomen kirjallisuuden pro gradu -työ aiheesta ”Huumori ja koominen Tarmo Koiviston sarjakuvassa Mämmilä” ja vuonna 2001 julkaistu ”Suomalainen sarjakuvantutkimus vuoteen 2000” ovat tyyppiesimerkkejä sarjakuvan tutkimuksen vakiintumisesta. Varsinkin jälkimmäinen on tätä nykyä lähes jokaisen sarjakuva-aiheisen tutkimuksen lähdeluettelossa.
Vuonna 2003 Rasila oli avainasemassa, kun unohduksiin jäänyt Sarjakuvaseuran kokoelma siirrettiin Taideteollisen korkeakoulun tiloihin. Siirron jälkeen hän aloitti toiminnan järjestelmällisen ja aktiivisen kehittämisen. Tämä oli alkusysäys toiminnan merkittävään kasvuun ja Sarjakuvakeskuksen syntymiseen. Samalla Rasila käynnisti pohjoismaisen yhteistyön mallin, joka on sittemmin laajentunut ja kasvanut monipuoliseksi dialogiksi lähialueiden sarjakuvakulttuurien kesken.