1984: Kari Suomalainen

 

Suomen sarjakuvaseura ry halusi Puupää-hatun jaossa muistaa professori Kari Suomalaisen ansioita sarjakuvapiirtäjänä 40-luvulla. Hänen seikkailukertomuksensa Henkensä kaupalla ja Välskärin kertomuksia olivat huolellisesti toteutettuja ja edustivat sen aikaisen suomalaisen sarjakuvan eliittiä. Sakari Topeliuksen kirjaan perustuva Välskärin kertomuksia on tehty Syvärin rintamalla sodan aikana, mutta on silti piirrostyöltään mitä tarkinta ja vaativinta. Tavoitteet olivat kunnianhimoiset, ja Kari Suomalaisen voi täydellä syyllä sanoa onnistuneen niissä.

Poliittisena pilapiirtäjänä professori Kari Suomalainen on toiminut vuodesta 1951 alkaen. Tällä alalla hän on luonut aseman kansallisen pilapiirräntämme ehdottomana ykkösnimenä. Eikä syyttä. Hänen piirroksensa ovat iskeviä ja tehokkaita, toteutettu juuri niistä aineksista, jotka ovat oleellisia sanoman perille menemiseksi. Piirrosten arvon ja vaikutusvallan tunnustavat nekin, jotka eivät aina niiden kertomasta pidä.

Pilapiirroksissaan Kari Suomalainen käyttää usein tekniikkaa, jonka kerronta itse asiassa on sarjakuvaa. Siirtyminen sarjakuvasivuilta pääkirjoitusten alapuoielle ei murra pilapiirroksen ja sarjakuvan ilmaisukeinojen samankaltaisuutta.

Suomen sarjakuvaseura r.y. haluaa palkinnollaan muistaa Kari Suomalaisen panosta suomalaisen sarjakuvan tekijänä sekä hänen kiistattoman suurta panostaan pilapiirrännän kehittämiseen maassamme.

 

KARI SAI PUUPÄÄHATUN


Karin sarjakuvantekijän uran ensimmäinen vaihe kesti hieman toistakymmentä vuotta (1938-1951) eli siihen saakka kunnes hän aloitti Helsingin Sanomien pilapiirtäjänä. Ikimuistettavin tämän ajan töistä oli Välskärin kertomuksia, jonka kaltaista piirrostyötä ei tässä maassa sen koomminkaan ole nähty. Tuo 25-sivuinen sarja Julkaistiin 1949 Lukemista kaikille -lehdessä viisi vuotta sarjan valmistumisen jälkeen.

Sarjainfoissa 26 ja 27 se näki uudelleen päivänvalon. Lukemista kaikille -lehteä julkaissut llmarinen Oy joutui samoihin aikoihin taloudelliseen alamäkeen ja näin meni mm. rnyös Karin suunnitelma nyrkkeilijäaiheisesta seikkailusarjasta. Jos maa menetti Karissa huippuluokan sarjakuvantekijän, niin saimmepa samalla pilapiirroksen yksinvaltiaan, jonka tyyliä on 60-luvusta lähtien matkittu ympäri maata niin että hirvittää.

Karin uusi tuleminen varsinaisena sarjakuvantekijänä tapahtui 1982. Toki hän on pilapiirroksissaan käyttänyt sarjakuvan kerrontamuotoa eli vitsi on kerrottu useamman kuvan avulla ja onpa sarjakuvahahmojakin silloin sun tällöin putkahdellut piirroksissakin esille.

Mutta 1982 hän julkaisi albumin Manu ja kultatupsu. Sen innoittimena oli varmasti kotimaisen sarjakuvan nousu määrällisestä ja henkisestä lamasta kulttuurimme eturintamaan. Kari ei maininnut kirjan yhteydessä mahdollisia puupäähattuun liittyviä toiveitaan, kunhan vain totesi että setä päätti näyttää pojille kuinka sarjakuvaa piirretään. Tarkkaavainen lukija havaitsee kuitenkin, että Tellervo Koiviston päässä on sivulla 45 kovin tutunnäköinen hattu. Jostain syystä albumin kannessa oleva piirros on muuten samanlainen, lukuunottamatta tätä hattua...

Manu ja kultatupsu sisältää joitakin erinomaisen herkullisia episodeja, mutta muuten se on kovin vasemmalla kädellä tehdyn tuntuinen hajanainen pilakokoelma. Tärkeintä siinä on nimenomaan se, että se on sarjakuva - vieläpä juuri sarjakuvakirjaksi piirretty.

Juhani Tolvanen (1984)

Puupäät

puupaa.png

Suomen sarjakuvaseura ry on vuodesta 1972 lähtien jakanut arvostetuinta suomalaiselle sarjakuvantekijälle annettavaa palkintoa, Puupäähattu-palkintoa. Nimensä ja muotonsa se on saanut Ola Fogelbergin klassisen sarjakuvahahmon Pekka Puupään päähineen mukaan.

Palkinto on tähän mennessä myönnetty seuraaville tekijöille (suluissa tekijän tärkeimmän sarjakuvan nimi):

2020 Petteri Tikkanen
2019 Sari Luhtanen ja Tiina Paju (Maisa ja Kaarina)
2018 Martti Sirola
2017 Tiitu Takalo
2016 Ville Pirinen
2015 Kari Korhonen (Disney)
2014 Terhi Ekebom
2013 Heikki Paakkanen
2012 Kaisa Leka
2011 Tommi Musturi
2010 Tiina Pystynen
2009 Ville Ranta
2008 Juho Juntunen 
2007 Marko Turunen
2006 Ilkka Heilä (B. Virtanen)
2005 Jii Roikonen (Jasso-kissa)
2004 Timo Aarniala
2003 Katja Tukiainen
2002 Petri Hiltunen (Praedor, Väinämöisen paluu)
2001 Jukka Tilsa
2000 Jussi "Juba" Tuomola (Viivi ja Wagner)
1999 Kati Kovàcs 
1998 Pauli Heikkilä ja Markku Paretskoi (Vanhat herrat)
1997 Matti Hagelberg
1996 Egon Meuronen ja Olavi Vikainen
1995 Pentti Otsamo
1994 Pauli Kallio (Kramppeja ja Nyrjähdyksiä)
1993 Riitta Uusitalo (Nasu, Tipu Laitinen)
1992 Jyrki "Jykä" Paavola ja Risto "Rike" Nurisalo
1991 Kivi Larmola
1990 Touko Laaksonen alias Tom of Finland (Kake, Mike)
1989 Timo Mäkelä (Peikkonen, Häjyt)
1988 Usko Laukkanen
1985 Kari Leppänen (ei vastaanottanut palkintoa)
1984 Kari Suomalainen (Wälskärin kertomuksia)
1983 Jorma Pitkänen (Näkymätön Viänänen)
1982 Erkki Tanttu (Rymy-Eetu)
1981 Mauri Kunnas
1980 Tove ja Lars Jansson (Muumi)
1979 Veli-Pekka Alare (Pekko)
1978 Tarmo Koivisto (Mämmilä)
1975 Asmo Alho (Kieku ja Kaiku)
1973 Veikko Savolainen (Joonas)
1972 Toto Fogelberg-Kaila (Pekka Puupää)

Palkinto on jaettu sarjakuvataiteilijoille vuosittain, kahta lyhyttä taukoa lukuun ottamatta. Palkinnon perusteet ja painotukset ovat vaihdelleet, koska kukin saaja on vaikuttanut suomalaiseen sarjakuvaan omalla tavallaan. Puupäähattua ei kuitenkaan ole milloinkaan jaettu yksittäisestä albumista vaan koko tuotannosta.

1970–80-luvuilla ammattimaisia piirtäjiä oli vain kourallinen, joten painotus oli veteraaneissa. 1990-luvulla nousi uusi piirtäjäsukupolvi, joka innostui 1970-luvun sarjakuvabuumista eurooppalaisine laatusarjakuvineen ja kokeili siipiensä kantokykyä sarjakuvaseurojen lehdissä 1980-luvulla. 2000-luvun ilmiö on ollut naispiirtäjien määrän kasvu, mikä on näkynyt myös palkituissa.