2005: Jii Roikonen

puupaa_roikonen_2.jpg

Suomen sarjakuvaseura on päättänyt antaa Puupäähattu-palkintonsa vuonna 2005 Juha ”Jii” Roikoselle. Hänen tunnetuin luomuksensa on Jasso-kissa, veikeä sanan säilän heiluttaja, joka tekee häntänsä kanssa selvää jälkeä lähiympäristöstään.

Juvalla syntynyt Roikonen (s. 1970) nousi Suomen sarjakuvakartalle 1990-luvun alun pienlehtiaallon myötä. Parissa vuodessa hän teki kolme kiiteltyä omakustannejulkaisua – Therapyn (1990), Mutapohjan (1992) ja Riddlen (1992). Niissä olivat jo oraalla Roikosen tuotannon ominaisimmat piirteet: sähäkät juonenkäänteet ja kielen veikeä vääntely.

Riddlessä nähtiin ensi kerran Jasso-kissa ja sen puhuva häntä. Roikonen alkoi muokata Jassosta sanomalehtisarjakuvan hahmoa. Sarja ilmestyi Helsingin Sanomissa 1993–1995. Sen jälkeen sitä on nähty useissa eri lehdissä. Jasso-albumeita on ilmestynyt kymmenen. Jassosta on tehty myös animaatiosarja vuonna 1997, jossa kissan ja hännän äänenä toimi Heikki Määttänen.

Roikosen sarjakuvat edustavat eräänlaista aisoissa pidettyä surrealismia. Niissä voi tapahtua mitä tahansa; leivänpaahtimet puhuvat ja Mururoan atolli osoittautuukin ystävällisesti rupattelevaksi aamiaismuroksi. Roikonen pitää kuitenkin luovuuden purskahdukset aisoissa, eikä anna niiden viedä liiaksi mukanaan. Roikosen sarjakuvista löytyy vaikutteita muun muassa italialaisen Benito Jacovittin reikäpäisistä Cocco Billeistä, J. Tilsan kiperistä sanaleikeistä ja Joakim Pirisen villeistä lähiövisioista. Hän löysi kuitenkin oman, tunnistettavan tyylinsä lähes välittömästi.

puupaa_roikonen_1.jpg
Sanoma- ja aikakauslehtien sarjakuvasivut tuntuvat usein kovin yksiniittisiltä ja vivahteettomilta. Ilmaisussa ja tarinoissa ei ole riittävästi varianssia. Roikonen on omalta osaltaan kaventanut kuilua ns. valtavirtasarjakuvan ja ns. vaihtoehtosarjakuvan välillä. Hänen sarjakuvissaan on sellaista energisyyttä ja luovaa hulluutta, jota maailma kaipaisi enemmän. Roikosen sarjakuvien käymisaineina ovat positiivisuus, hyväntuulisuus ja elämänmyönteisyys. Sapekkuutta tai pahansuopuutta niistä ei löydä. Roikosen sarjakuvat korostavat leikillisyyden merkitystä elämässä. Elo ilman iloa on raskasta kantaa.

Muotoilun vuoden vuoksi todettakoon myös, että Roikonen on tuotteistanut sarjakuvansa varsin ainutlaatuisella tavalla. Hän on suunnitellut vuosien mittaan koko joukon Jasso-oheistuotteita, tyynyliinoista limonadiin. Kaupallisen potentiaalin ulosmittauksen sijaan on ollut kyse silkasta hauskanpidosta, niin kuin noin 300 hengen kokoisen Jasso-glubin pyörittämisessäkin. Laskelmoivana ja jättimäisiin yksikköihin uskovana aikana on ilo törmätä taiteilijaan, joka uskoo muotoiluun sen itsensä tähden.

Puupäät

puupaa.png

Suomen sarjakuvaseura ry on vuodesta 1972 lähtien jakanut arvostetuinta suomalaiselle sarjakuvantekijälle annettavaa palkintoa, Puupäähattu-palkintoa. Nimensä ja muotonsa se on saanut Ola Fogelbergin klassisen sarjakuvahahmon Pekka Puupään päähineen mukaan.

Palkinto on tähän mennessä myönnetty seuraaville tekijöille (suluissa tekijän tärkeimmän sarjakuvan nimi):

2020 Petteri Tikkanen
2019 Sari Luhtanen ja Tiina Paju (Maisa ja Kaarina)
2018 Martti Sirola
2017 Tiitu Takalo
2016 Ville Pirinen
2015 Kari Korhonen (Disney)
2014 Terhi Ekebom
2013 Heikki Paakkanen
2012 Kaisa Leka
2011 Tommi Musturi
2010 Tiina Pystynen
2009 Ville Ranta
2008 Juho Juntunen 
2007 Marko Turunen
2006 Ilkka Heilä (B. Virtanen)
2005 Jii Roikonen (Jasso-kissa)
2004 Timo Aarniala
2003 Katja Tukiainen
2002 Petri Hiltunen (Praedor, Väinämöisen paluu)
2001 Jukka Tilsa
2000 Jussi "Juba" Tuomola (Viivi ja Wagner)
1999 Kati Kovàcs 
1998 Pauli Heikkilä ja Markku Paretskoi (Vanhat herrat)
1997 Matti Hagelberg
1996 Egon Meuronen ja Olavi Vikainen
1995 Pentti Otsamo
1994 Pauli Kallio (Kramppeja ja Nyrjähdyksiä)
1993 Riitta Uusitalo (Nasu, Tipu Laitinen)
1992 Jyrki "Jykä" Paavola ja Risto "Rike" Nurisalo
1991 Kivi Larmola
1990 Touko Laaksonen alias Tom of Finland (Kake, Mike)
1989 Timo Mäkelä (Peikkonen, Häjyt)
1988 Usko Laukkanen
1985 Kari Leppänen (ei vastaanottanut palkintoa)
1984 Kari Suomalainen (Wälskärin kertomuksia)
1983 Jorma Pitkänen (Näkymätön Viänänen)
1982 Erkki Tanttu (Rymy-Eetu)
1981 Mauri Kunnas
1980 Tove ja Lars Jansson (Muumi)
1979 Veli-Pekka Alare (Pekko)
1978 Tarmo Koivisto (Mämmilä)
1975 Asmo Alho (Kieku ja Kaiku)
1973 Veikko Savolainen (Joonas)
1972 Toto Fogelberg-Kaila (Pekka Puupää)

Palkinto on jaettu sarjakuvataiteilijoille vuosittain, kahta lyhyttä taukoa lukuun ottamatta. Palkinnon perusteet ja painotukset ovat vaihdelleet, koska kukin saaja on vaikuttanut suomalaiseen sarjakuvaan omalla tavallaan. Puupäähattua ei kuitenkaan ole milloinkaan jaettu yksittäisestä albumista vaan koko tuotannosta.

1970–80-luvuilla ammattimaisia piirtäjiä oli vain kourallinen, joten painotus oli veteraaneissa. 1990-luvulla nousi uusi piirtäjäsukupolvi, joka innostui 1970-luvun sarjakuvabuumista eurooppalaisine laatusarjakuvineen ja kokeili siipiensä kantokykyä sarjakuvaseurojen lehdissä 1980-luvulla. 2000-luvun ilmiö on ollut naispiirtäjien määrän kasvu, mikä on näkynyt myös palkituissa.