2009: Ville Ranta

kuva_0010.jpgviller3.gifSuomen sarjakuvaseura on päättänyt myöntää vuoden 2009 Puupäähattu-palkinnon Ville Rannalle.

Oululaisen Rannan (s. 1978) tuotanto on taiteilijan iästä huolimatta ällistyttävän laaja ja monisäikeinen. Siihen sisältyy niin pitkiä sarjakuvaromaaneja, sarjakuvapäiväkirjoja, perinteisiä albumeja kuin verkkosarjakuvaakin: tuhansia sivuja.

Eri julkaisuformaateista huolimatta Rannan tuotannossa toistuvat samat inhimilliset teemat. Kuka minä olen ja miten olen tähän päätynyt? Mitä oikein tahdon? Miksei tämä kärsimys katoa?

 

viller2.gifRannan tähänastinen pääteos, Kajaani (2008), kuvaa Elias Lönnrotin hahmon kautta suomalaisen miehen ahdistusta tyypillisimmillään. Ahkeruuden, uuvuttavasta arjesta irtaantumisen ja siitä seuraavan synnintunnon epäpyhä kolminaisuus on yhteiskunnan ja työelämän peruspilareita, eikä runonkerääjäkään siltä välty. Hän janoaa matkoille, mutta vanhempia ja veljeäkin pitäisi elättää. Elämä on umpisolmu, jonka saa auki vain hetkeksi ja silloinkin lähinnä etanolin avustamana.

Kohtauksittain etenevä kertomus riisuu Lönnrotilta erehtymättömän kansallisvaltion rakentajan kaavun. Alta paljastuu ihminen, arkisine hyveineen ja paheineen. Samanlaisia elon keskipäivää kohti matelevia kurjimuksia ovat muutkin Rannan hahmot – eikä vähiten hänen alter egonsa, joka esiintyy sarjakuvissa usein.

Velvollisuudentunnon ja vapaudenkaipuun vastakkaisista vaatimuksista on kyse myös kirjassa Isi on vähän väsynyt (2005). Päiväkirjamainen, omaelämäkerrallinen teos muistuttaa, että vanhemmuus ei ole pelkkää paraatirumpujen päristelyä. Se on myös turruttavaa, ahdistavaa ja tylsääkin arkea, jossa koti-isä uhkaa kadottaa minuutensa ja järkensä.

Eksistentialististen kysymysten lisäksi Ranta pohtii tuotannossaan yhteiskunnallisia kysymyksiä, eritoten uskonnon roolia nykymaailmassa. Hän on piirtänyt kantaaottavia sarjakuvia muun muassa Journalisti-lehteen, Ilta-Sanomiin, Liberoon ja Kaltioon. Kaltion verkkosivulle helmikuussa 2006 piirretty sarjakuva Muhammed, pelko ja sananvapaus toi päätoimittaja Jussi Vilkunalle potkut. Seurannut kohu herätti keskustelua sananvapauden rajoista ja itsesensuurin laajuudesta nyky-Suomessa. Uskonnollisiin teemoihin Ranta on palannut sittemmin muun muassa verkkosivuillaan sekä Eräänlaisia rukouksia -lehdessä (2009).

Jos kuvaa viimeistelee liikaa, siitä katoaa herkästi elävyys ja ilmaisevuus. Rannan piirrostyyli onkin korostetun spontaani ja luonnosmainen. Tässä suhteessa Ranta on esimerkiksi Henrik Tikkasen ja Jean-Marc Reiserin hengenheimolaisia, vangitsee ihmiset ja tilanteet määrätietoisen vauhdikkailla vedoilla. Kuvat näyttävät nopeasti ja helposti syntyneiltä, mutta niiden takana on valtava määrä työtä: harjoittelua, harjaantumista ja harkintaa. Sitä sarjakuva loppujen lopuksi on, yksinkertaistamisen ja tiivistämisen taidetta.

Useiden muiden suomalaisten nykypiirtäjien tavoin myös Ville Rannan tuotantoa on julkaistu ulkomailla. Isi on vähän väsynyt sekä Lewis Trondheimin kanssa tehty Julkimot ovat ilmestyneet ranskaksi ja Sade puolaksi. Lisäksi Ranta on osallistunut suomalaisen sarjakuvan yhteisnäyttelyihin muun muassa Angoulêmessa ja Haarlemissa.

Juhlanäyttely Kansalliskirjastossa 24.4 - 28.5.2009

viller1.gif

Puupäät

puupaa.png

Suomen sarjakuvaseura ry on vuodesta 1972 lähtien jakanut arvostetuinta suomalaiselle sarjakuvantekijälle annettavaa palkintoa, Puupäähattu-palkintoa. Nimensä ja muotonsa se on saanut Ola Fogelbergin klassisen sarjakuvahahmon Pekka Puupään päähineen mukaan.

Palkinto on tähän mennessä myönnetty seuraaville tekijöille (suluissa tekijän tärkeimmän sarjakuvan nimi):

2020 Petteri Tikkanen
2019 Sari Luhtanen ja Tiina Paju (Maisa ja Kaarina)
2018 Martti Sirola
2017 Tiitu Takalo
2016 Ville Pirinen
2015 Kari Korhonen (Disney)
2014 Terhi Ekebom
2013 Heikki Paakkanen
2012 Kaisa Leka
2011 Tommi Musturi
2010 Tiina Pystynen
2009 Ville Ranta
2008 Juho Juntunen 
2007 Marko Turunen
2006 Ilkka Heilä (B. Virtanen)
2005 Jii Roikonen (Jasso-kissa)
2004 Timo Aarniala
2003 Katja Tukiainen
2002 Petri Hiltunen (Praedor, Väinämöisen paluu)
2001 Jukka Tilsa
2000 Jussi "Juba" Tuomola (Viivi ja Wagner)
1999 Kati Kovàcs 
1998 Pauli Heikkilä ja Markku Paretskoi (Vanhat herrat)
1997 Matti Hagelberg
1996 Egon Meuronen ja Olavi Vikainen
1995 Pentti Otsamo
1994 Pauli Kallio (Kramppeja ja Nyrjähdyksiä)
1993 Riitta Uusitalo (Nasu, Tipu Laitinen)
1992 Jyrki "Jykä" Paavola ja Risto "Rike" Nurisalo
1991 Kivi Larmola
1990 Touko Laaksonen alias Tom of Finland (Kake, Mike)
1989 Timo Mäkelä (Peikkonen, Häjyt)
1988 Usko Laukkanen
1985 Kari Leppänen (ei vastaanottanut palkintoa)
1984 Kari Suomalainen (Wälskärin kertomuksia)
1983 Jorma Pitkänen (Näkymätön Viänänen)
1982 Erkki Tanttu (Rymy-Eetu)
1981 Mauri Kunnas
1980 Tove ja Lars Jansson (Muumi)
1979 Veli-Pekka Alare (Pekko)
1978 Tarmo Koivisto (Mämmilä)
1975 Asmo Alho (Kieku ja Kaiku)
1973 Veikko Savolainen (Joonas)
1972 Toto Fogelberg-Kaila (Pekka Puupää)

Palkinto on jaettu sarjakuvataiteilijoille vuosittain, kahta lyhyttä taukoa lukuun ottamatta. Palkinnon perusteet ja painotukset ovat vaihdelleet, koska kukin saaja on vaikuttanut suomalaiseen sarjakuvaan omalla tavallaan. Puupäähattua ei kuitenkaan ole milloinkaan jaettu yksittäisestä albumista vaan koko tuotannosta.

1970–80-luvuilla ammattimaisia piirtäjiä oli vain kourallinen, joten painotus oli veteraaneissa. 1990-luvulla nousi uusi piirtäjäsukupolvi, joka innostui 1970-luvun sarjakuvabuumista eurooppalaisine laatusarjakuvineen ja kokeili siipiensä kantokykyä sarjakuvaseurojen lehdissä 1980-luvulla. 2000-luvun ilmiö on ollut naispiirtäjien määrän kasvu, mikä on näkynyt myös palkituissa.