1980: Tove ja Lars Jansson

Muumipeikko on sarjakuva, joka on voittoisimmin luonut ja pltänyt yllä suomalaisen sarjakuvapiirrännän mainetta ulkomailla. Sen tekijät kuuluvat myös sarjakuvataiteemme merkittäviin uranuurtajiin ja uudistajiin. Suomen sarjakuvaseura palkitsee Puupää-hatulla sarjan piirtäjät ja ideoijat Tove Janssonin ja Lars Janssonin.

Muumipeikko-sarja, jota vihdoin on saatavissa myös suomenkielisenä, alkoi ilmestyä vuonna 1954 englantilaisessa The Evening News -lehdessä sikäläisen syndikaatin Associated Newspapersin ehdotettua sarjakuvamuotoa Tove Janssonille. Vuotta myöhemmin se alkoi ilmestyä Ruotsissa, ja tänään voidaan laskea sen levinneen kaikkiaan 60 lehteen 40 eri maassa. Tove Jansson kirjoitti ja piirsi sarjaa 20 episodia ja Lars Jansson 53 episodia; Tove vuosina 1954 - 1957 ja Lars vuosina 1961 - 1975. Välivuosina 1958 - 1960 Tove piirsi Larsin kirjoittamat käsikirjoitukset.

Muumipeikko-kirjoista on sanottu: omintakeista, rikasta ja helläsydämistä ihmistuntemusta epäsentimentaalisen huumorin ja mielikuvituksen avulla.

Yhtä omintakeinen Tove oli ryhtyessään luomaan filosofishenkistä fantasiasarjaansa. Hän ei hyväksynyt eikä omaksunut suoranaisia tyylillisiä esikuvia vaan loi kerrontansa keinot tarkkaan, harkiten jokaisen osatekijän merkityksen kokonaisuudessa. Näin ollen edes sarjakuvalle niinkin luonteenomainen tekijä kuin ruutujako ei mennyt muuttumattomana läpi. Janssonien aito kuvataiteilijoiden ote on virittänyt ruudut ja stripit tapahtumien ilmapiiriin. Muumi-sarjan idearunsaus kuvastuukin esimerkiksi juuri kuvia erottavien elementtien, erilaisten tarvekalujen, puiden ja viivojen säestävässä leikkimielisyydessä. Tunnettuja ovat myös ruuduissa sivuhahmoina toistuvien pikkuötököiden vaihtelevat puuhailut. Janssonit myös pelkistävät esittämäänsä toisin kuin monet sarjakuvataiteilijat: taustasta voivat yhden stripin matkalla karista yksityiskohdat tarpeen mukaan, jolloin syntyy elokuvanomainen zoomaus- ja tarkennusvaikutelma.

Kirjankuvituksista tuttua ovat sarjan vaivoja säästelemätön viivankäyttö varjostuksineen ja salaperäisine valohämyineen.

Yksittäinen sarjakuvajakso, strippi, on Janssoneille visuaalinen kokonaisuus, jolla on oma yhteislatauksensa sekä sisäinen rytminsä. Muumihahmot ovat kuin luotuja sarjakuvan pelkistetyn ilmeikkääseen ilmaisuun. Ne mukautuvat moninaisiin miimisesti kuvaaviin asentoihin ja toimivat toisaalta hyvin myös vauhdikkaissa liikesarjoissa. Muutenkaan liikevaikutelmissa ei elokuvallinen animaatio ole kaukana, ja lisää ulottuvuuksia tuovat taustan muuntelu sekä taitava, mutta usein huomaamaton kuvakulmien ja perspektiivien käyttö.

Kerronnassa ei vältetä synkkiäkään sävyjä, mutta hurjimmatkin tieteiskuvitelmat kääntyvät lopulta paitsi onnelliseen yhteiseloon myös huikean absurdiin kehittelyyn. Luonteenomaista koko sarjalle on pidättelemätön luovuus, pulppuava mielikuvitus.

Suomen Sarjakuvaseura ry 1980

Muumipeikon synty ja kehitys


Muumipeikon hahmon syntyhistoria on niin yllättävä ja hykerryttävä kuin toivoa saattaa. Muumipeikko syntyi Janssonien ulkohuoneen sisäseinään, kansikuvien, lehtileikkeiden, mietelauseiden ja muiden sen kaltaisten somisteiden joukkoon. Sen piti esittämän Immanuel Kantia; Tove oli nimittäin kinastellut pitkin kesää vanhemman veljensä Per Olovin kanssa jostain pikkuseikasta ja viimein tämä veti pitemmän korren siteeraamalla oman kantansa tueksi Immanuel Kantia. Näin vastaan sanomattoman perustelun edessä Toven ainut keino ilmaista paheksuntansa oli piirtää vessanseinään niin ruma otus kuin häneltä syntyi. Ja kirjoittaa alle "Kant".

Peikko muuttui kuitenkin rakkaaksi. 1930-luvun alkuvuosina Tovelle avautui äitinsä kautta mahdollisuuus avustaa pila- ja kulttuurilehti Garmia. Tällöin hän otti tavakseen sijoittaa pikku peikkonsa kuviin mukaan kuin nimikirjoitukseksi. Toven kirjailijaveri tuotti ensimmäisen Muumi-kirjan vuonna 1939 ( julk. 1945 ) ja yleisesti luullaan, että kirjallinen työ ei sen koommin antanut aikaa sarjakuvamuodon kokeiluun ennen kuin sitten vuonna 1954. Mutta nyt seuraa yllätys:

Ensimmäinen Muumi-sarjakuva julkaistiin jo sotavuosina Ny Tidissä, ruotsinkielisten sosialistien lehdessä! Tämä vauhdikas ja kunnianhimoinen työ syntyi Atos Wirtasen pyynnöstä ja tilauksesta. Sarja ei kuitenkaan saanut jatkua pitkään, sillä Ny Tidin lukijat valittivat muumipeikkojen olevan rojalisteja!

Ensimmäisissä Muumi-kirjoissa panee merkille kuvituksen vähäisyyden, vähitellen se kuitenkin lisääntyy ja "Kuinkas sitten kävikään" ( v. 1952) ennakoi jo sarjakuvaa alistaessaan tekstin selittäväksi riimiksi. Sarjakuvaharrastajan mielestä Muumi-sarjat ovat ehkä Janssonien monipuolisen lahjakkuuden paras tulkki; ne ovat visuaalisia, kirjallisia, monitasoisia ja ne on tarkoitettu kaikenikäisille.

Tove Jansson

syntynyt vuonna 1914 Helsingissä; taidemaalari, kuvittaja ja kirjailija. Muumi-sarjoja, 17 kirjaa ( joista 11 Muumi-kirjaa ), kuvitustöitä, lastennäytelmä, oopperalibretto, radio- ja televisio-ohjelmia ja -sarjoja.

Lars Jansson

syntynyt vuonna 1926 Helsingissä; kirjailija, kuvataiteilija. Muumi-sarjoja, 7 kirjaa, televisio-ohjelmia.

Puupäät

puupaa.png

Suomen sarjakuvaseura ry on vuodesta 1972 lähtien jakanut arvostetuinta suomalaiselle sarjakuvantekijälle annettavaa palkintoa, Puupäähattu-palkintoa. Nimensä ja muotonsa se on saanut Ola Fogelbergin klassisen sarjakuvahahmon Pekka Puupään päähineen mukaan.

Palkinto on tähän mennessä myönnetty seuraaville tekijöille (suluissa tekijän tärkeimmän sarjakuvan nimi):

2020 Petteri Tikkanen
2019 Sari Luhtanen ja Tiina Paju (Maisa ja Kaarina)
2018 Martti Sirola
2017 Tiitu Takalo
2016 Ville Pirinen
2015 Kari Korhonen (Disney)
2014 Terhi Ekebom
2013 Heikki Paakkanen
2012 Kaisa Leka
2011 Tommi Musturi
2010 Tiina Pystynen
2009 Ville Ranta
2008 Juho Juntunen 
2007 Marko Turunen
2006 Ilkka Heilä (B. Virtanen)
2005 Jii Roikonen (Jasso-kissa)
2004 Timo Aarniala
2003 Katja Tukiainen
2002 Petri Hiltunen (Praedor, Väinämöisen paluu)
2001 Jukka Tilsa
2000 Jussi "Juba" Tuomola (Viivi ja Wagner)
1999 Kati Kovàcs 
1998 Pauli Heikkilä ja Markku Paretskoi (Vanhat herrat)
1997 Matti Hagelberg
1996 Egon Meuronen ja Olavi Vikainen
1995 Pentti Otsamo
1994 Pauli Kallio (Kramppeja ja Nyrjähdyksiä)
1993 Riitta Uusitalo (Nasu, Tipu Laitinen)
1992 Jyrki "Jykä" Paavola ja Risto "Rike" Nurisalo
1991 Kivi Larmola
1990 Touko Laaksonen alias Tom of Finland (Kake, Mike)
1989 Timo Mäkelä (Peikkonen, Häjyt)
1988 Usko Laukkanen
1985 Kari Leppänen (ei vastaanottanut palkintoa)
1984 Kari Suomalainen (Wälskärin kertomuksia)
1983 Jorma Pitkänen (Näkymätön Viänänen)
1982 Erkki Tanttu (Rymy-Eetu)
1981 Mauri Kunnas
1980 Tove ja Lars Jansson (Muumi)
1979 Veli-Pekka Alare (Pekko)
1978 Tarmo Koivisto (Mämmilä)
1975 Asmo Alho (Kieku ja Kaiku)
1973 Veikko Savolainen (Joonas)
1972 Toto Fogelberg-Kaila (Pekka Puupää)

Palkinto on jaettu sarjakuvataiteilijoille vuosittain, kahta lyhyttä taukoa lukuun ottamatta. Palkinnon perusteet ja painotukset ovat vaihdelleet, koska kukin saaja on vaikuttanut suomalaiseen sarjakuvaan omalla tavallaan. Puupäähattua ei kuitenkaan ole milloinkaan jaettu yksittäisestä albumista vaan koko tuotannosta.

1970–80-luvuilla ammattimaisia piirtäjiä oli vain kourallinen, joten painotus oli veteraaneissa. 1990-luvulla nousi uusi piirtäjäsukupolvi, joka innostui 1970-luvun sarjakuvabuumista eurooppalaisine laatusarjakuvineen ja kokeili siipiensä kantokykyä sarjakuvaseurojen lehdissä 1980-luvulla. 2000-luvun ilmiö on ollut naispiirtäjien määrän kasvu, mikä on näkynyt myös palkituissa.