1997: Matti Hagelberg

Vuoden 1997 Puupää-palkinto on myönnetty Matti Hagelbergille. Hagelberg (s. 1964) aloitti sarjakuvien piirtämisen 80-luvun alussa, mutta oman tyylinsä hän löysi vasta 90-luvulla. Vuonna 1993 Taideteollisen korkeakoulun grafiikan laitokselta valmistunut Hagelberg tekee nykyisin moderneinta sarjakuvaa Suomessa.

Jo Hagelbergin piirrostyyli erottaa hänet selkeästi muista suomalaisista sarjakuvataiteilijoista. Hän käyttää maailmallakin sarjakuvassa erittäin harvinaista raapetekniikkaa, jossa valkoinen kaivetaan esiin veitsellä mustan pinnan alta. Ensimmäisen kerran Hagelberg esitteli raapesarjakuviaan B.E.M. - omakustanteessaan, jonka hän julkaisi vuonna 1992. Se päätti hänen etsikkovaiheensa kerralla. Oma tyyli on siitä pitäen ollut valmis. Grafiikka on silmiinpistävän olennainen osa Hagelbergin sarjakuvia - liki kirjaimellisesti. Taiteilija on itse sanonut haluavansa tehdä fyysistä ja pikkutarkkaa jälkeä, joka sattuisi lukijan silmiin.

Sarjakuviensa hulvattoman aihemaailman Hagelberg ammentaa muista sarjakuvista, tv-sarjoista, animaatiosta sun muusta populaarikulttuurista, joiden hahmoja ja ideoita hän kierrättää modernistiseen tyyliin. Esimerkiksi Hagelbergin alteregona seikkailee usein Lauri Kenttä. Se on Teräsmiehen siviilihenkilöitymän Clark Kentin vanha suomenkielinen nimi. Hagelberg tutkii sarjakuvan muotokieltä tiivistämällä tarinat mahdollisimman vähiin sivuihin, vain kaikkein olennaisimpiin ruutuihin. Usein pinnalta paistaa vain lystäily populaarikulttuurin kunniagallerian kustannuksella, joka sekin riittäisi monelle sarjakuvataiteilijalle ja lukijallekin. Pintaa syvemmällä Hagelbergilla on kuitenkin omat ajatuksensa, joita hän ammentaa esimerkiksi kirjallisuusteorioista ja metafysiikasta. Niiden esiinkaivaminen on lukijalle työlästä, usein mahdotontakin. Mutta Hagelberg tai hänen sarjakuvansa eivät kumarra yksiviivaisia tulkintoja.

Moderni sarjakuva on nykyisin hyvin kansainvälistä. Hagelbergkin on saanut töillään vastakaikua varsinkin Euroopasta. Ranskassa hänen töitään on julkaistu jo useasti, muun muassa arvostetussa Lapin-lehdessä. Sikäläisissä alan piireissä hän nauttii kulttisuosiota. Keväällä hänet kutsuttiin Sveitsiin Lüzernin sarjakuvafestivaalille esittelemään töitään. Sveitsissä Hagelbergin sarjakuvia julkaisee saksankielinen Strapazin, yksi Euroopan tasokkaimmista uuden aallon lehdistä.

Suomessa laaja yleisö tuntee Hagelbergin parhaiten Sarjakuvastin-antologioista. Hagelberg kuuluukin suomalaisten modernien sarjakuvataiteilijoiden samannimiseen ryhmään. Hänen esikoisalbuminsa Venuksen sulttaani ilmestyi viime vuonna Suuren Kurpitsan julkaisemana.

Puupäät

puupaa.png

Suomen sarjakuvaseura ry on vuodesta 1972 lähtien jakanut arvostetuinta suomalaiselle sarjakuvantekijälle annettavaa palkintoa, Puupäähattu-palkintoa. Nimensä ja muotonsa se on saanut Ola Fogelbergin klassisen sarjakuvahahmon Pekka Puupään päähineen mukaan.

Palkinto on tähän mennessä myönnetty seuraaville tekijöille (suluissa tekijän tärkeimmän sarjakuvan nimi):

2023 Mari Ahokoivu
2022 Harri "Wallu" Vaalio
2021 Hanneriina Moisseinen
2020 Petteri Tikkanen
2019 Sari Luhtanen ja Tiina Paju (Maisa ja Kaarina)
2018 Martti Sirola
2017 Tiitu Takalo
2016 Ville Pirinen
2015 Kari Korhonen (Disney)
2014 Terhi Ekebom
2013 Heikki Paakkanen
2012 Kaisa Leka
2011 Tommi Musturi
2010 Tiina Pystynen
2009 Ville Ranta
2008 Juho Juntunen 
2007 Marko Turunen
2006 Ilkka Heilä (B. Virtanen)
2005 Jii Roikonen (Jasso-kissa)
2004 Timo Aarniala
2003 Katja Tukiainen
2002 Petri Hiltunen (Praedor, Väinämöisen paluu)
2001 Jukka Tilsa
2000 Jussi "Juba" Tuomola (Viivi ja Wagner)
1999 Kati Kovàcs 
1998 Pauli Heikkilä ja Markku Paretskoi (Vanhat herrat)
1997 Matti Hagelberg
1996 Egon Meuronen ja Olavi Vikainen
1995 Pentti Otsamo
1994 Pauli Kallio (Kramppeja ja Nyrjähdyksiä)
1993 Riitta Uusitalo (Nasu, Tipu Laitinen)
1992 Jyrki "Jykä" Paavola ja Risto "Rike" Nurisalo
1991 Kivi Larmola
1990 Touko Laaksonen alias Tom of Finland (Kake, Mike)
1989 Timo Mäkelä (Peikkonen, Häjyt)
1988 Usko Laukkanen
1985 Kari Leppänen (ei vastaanottanut palkintoa)
1984 Kari Suomalainen (Wälskärin kertomuksia)
1983 Jorma Pitkänen (Näkymätön Viänänen)
1982 Erkki Tanttu (Rymy-Eetu)
1981 Mauri Kunnas
1980 Tove ja Lars Jansson (Muumi)
1979 Veli-Pekka Alare (Pekko)
1978 Tarmo Koivisto (Mämmilä)
1975 Asmo Alho (Kieku ja Kaiku)
1973 Veikko Savolainen (Joonas)
1972 Toto Fogelberg-Kaila (Pekka Puupää)

Palkinto on jaettu sarjakuvataiteilijoille vuosittain, kahta lyhyttä taukoa lukuun ottamatta. Palkinnon perusteet ja painotukset ovat vaihdelleet, koska kukin saaja on vaikuttanut suomalaiseen sarjakuvaan omalla tavallaan. Puupäähattua ei kuitenkaan ole milloinkaan jaettu yksittäisestä albumista vaan koko tuotannosta.

1970–80-luvuilla ammattimaisia piirtäjiä oli vain kourallinen. Puupäähatun saajat olivat osin myös nuoria tekijöitä, joista tuli veteraaneja vasta iän myötä.

1990-luvulla nousi uusi piirtäjäsukupolvi, joka innostui 1970-luvun sarjakuvabuumista eurooppalaisine laatusarjakuvineen ja kokeili siipiensä kantokykyä sarjakuvaseurojen lehdissä 1980-luvulla. 

2000-luvun ilmiö on ollut naispiirtäjien määrän kasvu, mikä on näkynyt myös palkituissa.